Edelliseen viestiini liitin yritysesittelyn oheen videon, jolla Anne kalastaa. Kirjoitan nyt hiukan auki tämän videon taustaa, sillä kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Olimme sopineet Annen kanssa yhdistetystä videointi ja tutustumisretkestä Pyssyselälle. Minua oli neuvottu viemään majoittajiani kalaan, jolloin he oman kokemuspohjansa kautta pystyisivät paremmin kuvailemaan kalaretkiä. Samalla tämä tarjosi minulle mahdollisuuden harjoitella kuvaamista ja etsiä kuvakulmia veneessä. Aikaa varasimme tälle pistolle vajaat 4 tuntia, mutta se tuntui kuluvan yhdessä hujauksessa puuhatessamme kalastuksen ja kuvaamisen parissa.

Kuten monesti käy, tilasin yläkerrasta mahdollisimman tyyntä säätä, mutta luontoäiti päätti puolestamme toisin. Ajaessani Savonrannalta Rääkkylään Annea noutamaan, oli aallonkorkeus Paasselällä reilun metrin luokkaa. Tuulen suunta oli omalle etenemiselleni suotuisa ja pääsin ajamaan aaltojen harjoilla yli selän Heinsalmelle saakka. Ylittäessäni Samppaanselkää ja Pyssyselkää jouduin jo vetämään kahvaa taakse omien selkävaivojeni takia. Ikää kertyy eikä aallokossa ryskyttäminen enää kuulu minun lempiharrastuksiini epämukavuutensa vuoksi. Aallokossa nautiskelu aiheuttaa yleensä myös siimasotkuja keskipulpetin patteristoon sijoitetuissa heitto ja vetovavoissa, kuten muidenkin tavaroiden pomppimista veneessä sekä verhoillut penkit ja matkustajat kastelevaa vettä veneeseen. Sokeristahan emme toki ole, mutta märkä kangasverhoiltu istuin tai kastuneet vaatteet eivät mielestäni ole tavoitteena etenemisessä paikasta a paikkaan b.

Saatuani videon tähden puettua sadeasuun ja veneen kyytiin, suuntasimme vastatuulessa selälle. Matalamman aallon puolella etenimme plaanissa, mutta aallon kasvaessa pudotin nopeuden 25-30 km/h, jolloin matkanteko muuttui siedettävän pehmeäksi. Anne ei todellakaan ollut kiinnostunut kuhmuraisesta, märästä ja ennen kaikkea epämukavasta venekyydistä, joten sovitimme etenemisen kyydissä matkustavan mukaisesti. Tämä on toistuva ilmiö naisten kanssa veneillessä. Suurin osa heistä ei ole innostunut miehekkäästä menosta vesi roiskuen propellin pyytäessä vettä loikkien aikana. Miehiä tällaisella ajamisella voi toki luvan saatuaan huvittaa, mutta naisten ja lasten kanssa liikuttaessa se ei ole asiallista.

Aallokko haittasi myös kalastusta. Korkean aallon alueella emme saaneet ankuriin pitoa, vaan hakeuduimme hiukan saarten suojaan. Aallon korkeus ja keinunta toki vähenivät, mutta aallokon voima ei edelleenkään mahdollistanut ankkuroitumista luotaimen osittaman ahvenparven läheisyyteen. Rehellisyyden nimissä jouduimme tyytymään haja-kalojen kalastamiseen ankkurin laahatessa tai pysäyttäessä meidät sattumanvaraiseen paikkaan. Tekniikkaan tutustumista tämä ei haitannut ja Anne narrasi kyytiin pannukarkean ahvenen. Heittämään pääsimme riittävästi, mutta kalansaalis jäi muutamana kalaan. Ei siis erityisen mairitteleva tulos minun kannaltani, mikä varmaankin näkyi ulospäin Annea huvittaneena harmistuksena. Näiden epäonnistumisten kanssa olen joutunut oppimaan elämään, mutta pitämään niistä en opi koskaan. Tällaiset epäonnistumiset vain kertovat harjoittelun olleen riittämätöntä ja osaamiseni ala-arvoista. Näin tämä menee epäonnistumisia selittelemättä.

Kaiken kaikkiaan reissu oli rentouttava sekä minulle että Annelle. Molemmat lepuuttivat hermojaan ja nauttivat kauniista säästä. Eväät nautimme veneessä ja kaloja haettiin loppuun saakka. Harmistus lopputuloksesta taisi olla enemmänkin minun itsetuntoni saamaa kolausta, mutta muutoin saavutimme asetetut tavoitteet. Onnistunut kalastus olisi nostanut retken tasolle, jota myös yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävät esittelyretket edellyttävät. Paras ja ainoa puolestapuhujani on tyytyväinen kalastaja.

Paluumatkalla kuvasin videon osuuden, jossa ajetaan miehekkäästi tukka suorana. Kieltämättä tämä paluumatka oli itselleni erinomainen keino vähentää harmistumistani kalastuksen suhteen. Päivän päätteeksi jigasin vielä iltasyönniltä itselleni pari pannullista pannukarkeita ahvenia Savonrannan puolelle päästyäni.


Liitän nyt tähän kirjoitukseen toisen videon, jolla kalastus onnistui yllättävän hyvin. Videon puolen välin jälkeen on kuvattu ahventen jigausta, joka tuotti oman perättäisten ahventen / heittojen ennätykseni. Onnistuin rauhalliseen tahtiin kalastamaan melko tarkalleen 20 pannukarkeaa ahventa perättäisillä heitoilla, ennen kuin syönti muuttui nypläykseksi. Tälläistä toivoisin asiakas kalastuksen aina olevan, mutta valitettavasti se ei ole. Välillä joudutaan tekemään työtä ja paljon muutaman kalan eteen. Ne ovat hetkiä jotka kokeilevat miestä ja jolloin päivä on pystyttävä pelastamaan myös muilla keinoilla kuin notkuvalla saalispussilla.

Ehkä nämä 2 erilaista videota selittävät myös markkinoinnillista eroa videon kiinnostavuuden suhteen. Video jolla Anne esiintyy, on kerännyt yli 1000 katselukertaa, mutta tämä toinen vain 179 näyttökertaa. Tämä selittänee parhaiten kiinnostukseni naisten käyttämiseen markkinoinnissa. Olen seurannut samaa ilmiötä myös Facebookissa. Kalastavat naiset keräävät miesten huomion, olipa lopputulos kalastuksessa mikä tahansa. Minun itseni sitä vastoin pitäisi koukuttaa Saimaasta Claudia Schifferin näköinen vedenneito tai vähintäänkin maagiset 10 kg ylittävä Saimaan lohi.

Kaikki ei siis aina ole sitä miltä näyttää, vaan valitettavan usein laskelmoivaa yritystoimintaa.

Jigausvideo, jonka kuvasin esitelläkseni Venäläisille asiakkailleni ja kontakteilleni jigausta:

http://www.youtube.com/watch?v=9lEXgvosyoM