Nivelharan valmistus

Esipuhe

Madeharat ovat halpoja ja niitä myydään melkein niin jokaisessa kalastustarvikeliikkeessä kuin marketissakin. Sen sijaan madeharan valmistukseen tarvittavat tarvikkeet eivät ole kovin halpoja, eikä varsinkaan kunnollisia koukkuja tahdo löytyä mistään. Kannattaa kuitenkin lukea eteenpäin ainakin mikäli ongit mateita, pidät kalastusvälineiden näpräämisestä, koet saavasi lisäarvoa itse tehdyllä pyytimellä kalastamisesta ja lisäksi koet kaupan haroissa olevan parantamisen varaa.

Tässä jutussa kerron kuinka Nivel-Hara valmistetaan. Kuitenkin tämän kirjoituksen ohjeet soveltuvat ihan yhtä hyvin myös tavallisen haran valmistukseen. Itse käytän pelkästään Nivel-Haraa, sillä mielestäni NH on hauska tekninen laite ja kaikki hauskat tekniset laitteet ovat hauskoja. Yllättävää mutta NH:n teknisyys piilee nivelessä, jonka ansiosta NH muljahtaa kyljelleen painavan objektin, kuten kalan, tarttuessa sen koukkuun. Jatkumona taas seuraa, etteivät haran muut koukut ole muljahduksen tapahduttua enää kovinkaan kärkkäitä tarttumaan epäsovinnaisiin paikkoihin, kuten avannon reunaan.


Tarveaineet

· Koukkuja
Yhteen madeharaan käytetään tyypillisesti 5 - 16 koukkua. Itse olen käyttänyt Kala-Pekasta ostamiani "Nuijasodan aikaisia" Mustadin Nro. 6 koukkuja, joiden tyyppinumero on rasian mukaan "7335". Koukkujen koko on jotain kuvan mukaista.


Eivätpä nuo kyseiset koukut mitään ideaaleja ole. Itse asiassa niitä joutuu aika paljon muokkaamaan ennen kuin muoto alkaa muistuttaa toivottua. Toisaalta, silloin kun etsin koukkuja, niin en parempiakaan löytänyt.

· "Lyijyä"
Aikaisemmin on tullut käytettyä niin isoja "Kymin puntteja" kuin mitä olen sattunut kaupasta löytämään (mitä isompi, niin yleensä sitä hinta/laadukkaampi ostos). Toisaalta, on tullut tehtyä monen sorttisia valuhommia sen verran, että uusiomateriaalia on riittänyt, eikä uusia puntteja ole tarvinnut ostaa toviin.

· Lämmitysastia
Yleensä tulee käytettyä "uuden vuoden kauhaa"

· Trangia
Tai muu lämmönlähde (myös lämpölevyä voi käyttää, mutta keittiössä ei yleensä ole toivottavaa sotata kuin korkeintaan ruoan laiton kanssa)

· Pianolankaa

Sopiva paksuus on 1 mm. Mikäli ylimääräistä poweria tuntuu olevan hihassa, niin voihan sitä paksumpaakin kokeilla…

· Uistinrenkaita
Hyviä uistinrenkaita saa ainakin Nils Master Invicibleistä. Uistinrenkaat eivät ole välttämättömiä, mutta ihan käteviä kuitenkin.

· Pianolankaa/messinkilankaa/rautalankaa/etc.
Ohutta, sellaista mitä pystyy taivuttamaan mille tahansa mutkalle.

· Tuikkukynttilöitä
Tuikun tina-astiaa käytetään muottina. Muotin voi myös tehdä pahvista teippaamalla.

· Aaltopahvia
Pahvia tarvitaan ainakin suojaamaan lattiaa, pöytää, tai millä alustalla valuhomma sitten tehdäänkään.

· Teippiä
Ainakin ilmastointiteippi ja maalarinteippi ovat käyttökelpoisia.


Esivalmistelut

Koukkuja joudutaan siis yleensä modifioimaan. Mikäli koukun muoto kuitenkin on mielestäsi jo valmiina bueno, niin bueno sitten. Yleensä kuitenkin ainakin väkänen kannattaa poistaa, sillä se vain vaikeuttaa tartuttamista. Mainitsemiani Mustadeja olen taivutellut varresta hieman "taaksepäin" (jotta harasta ei tulisi aivan "mutapohjamalli", ja jotta koukun varren saisi mojovammin sopimaan tuikkuastiaan) sekä suurennellut koukun kitaa ja samalla avannut kärjen kulmaa (jotta kärki tulisi mielestäni optimalisempaan kulmaan tartutusta ajatellen ja jotta isompikin mötikkä pysyisi paremmin koukussa kiinni). Seuraavassa liioiteltu periaatekuva taivutuksista:


T
uikkukynttilästä tarvitaan vain tina-astia. Sisuksen poisto hoidetaan joko hidasta mutta luonnollista tapaa käyttäen (eli poltetaan se) tai sitten yksinkertaisesti heitetään se mäkeen. Seuraavaksi tehdään tuikkuastian alaosaan niin monta reikää kuin koukkuja on tarkoitus haraan laittaa. Rei'istä kannattaa tehdä kohtuullisen pienet. Liian suurista rei'istä valos valahtaa helposti. Niinpä suuria reikiä kannattaa tilkitä esimerkiksi maalarinteipillä ennen valua.

Kiinnike taivutellaan seuraavaksi, sillä se tulee myös valuun. Kiinnike kannattaa tehdä ~1 mm pianolangasta. Seuraavanlainen kiinnike tuntuu olevan ihan hyvä:


Toinen vaihtoehto kiinnikkeen tekemiseksi on kolmihaarakoukun upottaminen valu-astiaan. Rautalangasta taitettu on ainakin sikäli parempi, että ellei harasta tule täysin tasapainoista, voidaan kiinnikettä taivuttamalla tasapainoa helposti parantaa. Haran tasapainoisuus taas on oleellista hyvän kalastustuntuman saamisen kannalta.

Seuraavaksi tarvikkeet asetellaan alustalle muotoonsa. Laitetaan tuikun rei'itetty astia keskelle pahvia. Astian alle on hyvä kasata sopiva koroke (myöskin se kannattaa tehdä pahvista), jotta edelleen vältettäisiin mutapohjamallin syntymistä. Astia on hyvä teipata pitävästi paikalleen virittelyn ja valun ajaksi. Sitten laitetaan astian sisään kiinnike ja koukut. Asetellaan koukut symmetrisesti. Koukkujen tarttuminen painoon voidaan varmistaa pujottamalla jotain ohutta sidoslankaa niiden reikien läpi. Lisäksi koukut teipataan pahvialustaan tukevasti. Tarkistetaan vielä, että koukut ovat asennossaan symmetrisesti ja kiinnike näyttää olevan keskellä astiaa. Näiden asioiden varmistaminen onkin tuskaisinta ja hankalinta koko projektissa. (Tässä minun "demoharassa" symmetriasta ei ole tietoakaan…) Myös kannattaa varmistaa, että haran halkaisija on pienempi kuin kairan reikä. Tarvittaessa Nivel-Hara kyllä nousee kohtuullisella varmuudella kalan kanssakin jo sentin - kaksi itseään suuremmasta avannosta (eli NH voi olla paljon suurempi kuin tavallinen hara). Kannattaa vielä varmistaa, onko astiassa suurehkoja reikiä. Mikäli reikiä löytyy, ne kannattaa teipata maalarinteipillä umpeen jotta valahdus vältettäisiin.

Valaminen

Seuraavaksi sulatetaan valumateriaali. Lyijyä kannattaa ottaa kauhaan kokolailla kohtuullinen tujaus, ettei käy niin kuin minulle tässä demossa, eli materiaali loppuu kesken (ja sitä joudutaan lisäämään toinen erä, mikä ei ole toivottavaa). Noin 100 g lyijyä on aika sopiva määrä käytettäessä tuikkuastiaa. ~200 g on jo aika tuju töräys… Sitten lämmitetään koko lyijymäärä sulaksi. Liiaksi ei kannata kuumentaa, sillä silloin valahduksen todennäköisyys lisääntyy. Kun lyijy on sulaa, se kaadetaan muottiin yhdellä sujuvalla lurpsauksella.


Viimeistely

Nyt hara on periaatteessa valmis. Odottele kuitenkin tovi, sillä lyijyn kylmeneminen kestää aikansa. Haran viilennyttyä nakkaa teipit roskiin ja poista pihdeillä tuikkuastia. Varmista koukkujen kiinnitys vääntelemällä niitä. Voit vielä varmistaa koukkujen kiinnityksen messinkilangalla painon ulkopuolelta, niin kuin minä olen demossa tehnyt. Tarkista lisäksi haran tasapaino nostamalla sitä kiinnikkeestä. Taivuttele kiinnikettä kunnes löydät tasapainon. Mikäli taivuttelu ei onnistu tai auta, niin valuakin voi vielä muokata vaikka puukolla, viilalla, Dremelillä, poralla, etc. Mikäli vielä tässä vaiheessa havaitset, että harasta tulikin peruuttamattomasti susi, napsauta koukut katki ja laita lyijymötti valukauhaan, sulata lyijy, lurpsauta se pahville, ja ota lyijy talteen uusiokäyttöä varten ja aloita alusta...

Vielä täytyy tehdä syötinpidike, sillä ilman syöttiä mateet eivät tunnetusti hamua haraa. Ainakin seuraavanlainen syöttipidike on ihan toimiva:


Pidike rullataan uistinrenkaalla (tai useammalla) kiinni haraan. Mikäli haluaa rullata pidikkeen suoraan kiinni haran kiinnikkeeseen, niin sekin toki on mahdollista, mutta jo ~1 mm pianolangasta se on aika hankalaa.

Sitten vain kytketään hara tukevaan punottuun siimaan (tai peräti naruun) ja syötti kiinni ja ei kun pilkille menoksi hankkimaan madesopan aineksia!

Lisäkuvitusta aiheesta:

harapaja
lyijyä vailla
valmina valamaan
haroja ne on
eiku pilkille

 

by Kurtti