Svirvelin valinta

Miten valitsen svirvelin? Siinä on kysymys, johon tässä pyrin vastaamaan. Ei, en anna suoria osto-ohjeita. Pyrin tarjoamaan kriteerit, joiden avulla voit valita itseäsi tyydyttävän svirvelin.

Missä heitellään hankittavalla svirvelillä?

Aluksi on syytä miettiä missä ja minkä lajin pyyntiin svirveliä on tarkoitus pääasiallisesti käyttää. Se ratkaisee pitkälti sen minkä painoisia vieheitä tullaan pääosin käyttämään. Mitä tarkemman painorajauksen tekee sitä paremmin saa svirvelinsä optimoitua. Kuvassa normaalissa hauenkalastuksessa erilaisissa tilanteissa käytettävää vieheistöä.

Keveimmät on reilusti alle 10g painoltaan ja raskaimmat noin 50g, tälläistä haarukkaa ei pysty yhdellä svirvelillä käyttämään tyydyttävästi, joten on rajattava mille vieheskaalalle ollaan svirveliä hankkimassa. Viehepainon mukaan valitaan käytettävä siima, kun on tiedossa siiman vahvuus ja tyyppi joten voidaan valita kela. Taimenen heitossa on usein painosektori huomattavasti suppeampi, joten vapasetti on helpompi profiloida.

Mikä kela ja miksi?

Kelatyyppejä on lähinnä kaksi, hyrrä ja haspeli. Kolmantena on umpikela, joka ei omaa oikeastaan mitään etuja, jotka puoltaisivat valintaa. Umpikelat ovat kalastusjarrultaan ja sisäänkelausvoimaltaan vaatimattomia. Niitä perustellaan helppoheittoisuudella, mutta kooltaan ergonomisesti oikein valittu haspeli on kokemusteni valossa helpompi. Olen opettanut lapseni heittämään svirvelillä neljän vuoden ikäisinä ja kummallekin oli umpikela vaikea, haspeli ei. Käytännössä siis valittavina ovat:

Hyrräkelat, joita on eri malleja ja kokoja runsaasti tarjolla.

Sekä haspelit, joita löytyy markkinoilta vielä laajemmalla mallikirjolla.

Kelatyypin valinta vaikuttaa suoraan vavan valintaan, koska vavat jakautuvat myös hyrrä(/umppari) ja haspelivapoihin.

Mikä vapa ja miksi?

Kun tiedossa on siimatyyppi, kelatyyppi ja viehepainoluokka, voidaan ruveta vavan valintaan. Vavan valinnassa kriteereinä on toiminta, eli A kokotoiminen B puolitoiminen C melko kärkitoiminen tai D aivan kärkitoiminen.

Muina kriteereinä ovat pituus, nopeus, kolhuarkuus, hinta ja paino, unohtamatta kahvaosan ergonomian sopivuutta käyttäjälleen.

Auts, eikö tämä ollutkaan niin helppoa, että mennään vaan ja ostetaan joku svirveli. Ei jos haluaa tasapainoisen setin jolla on mukava ja miellyttävä kalastaa. Merkittävä pointti mielestäni on se, että vain omakohtaisella välinevalinnalla voi olla varma, että käytti euronsa niihin ominaisuuksiin joita kaipasi. Seuraavaksi käyn läpi mitä etuja ja haittoja on niin hyrräkelalla kuin haspelilla ja mitä merkitystä on näillä vavan kriteereillä. Siimatyypin valintakriteereitä löytyy "siimasoppaa" artikkelistani.

Kelan valinta

Hyrräkela
Hyrräkela on kelatyypeistä vaativin. Sillä heittäminen vaatii jonkinverran harjoitusta, epäonnistuneet heitot kostautuu siimasyheröinä. Kela on myöskin korkeilla kierrosnopeuksilla toimiva hienomekaaninen laite, joka vaatii säännöllistä huoltoa. Hyrräkela on parhaimmillaan heitettäessä hieman raskaampaa viehekalustoa eli 20g:stä ylöspäin. Pienemmillä hyrrillä voi heittää mainiosti hieman keveämpiäkin, mutta noin 10g on järkevän käytön alaraja ja jos heitettävästä vieheistöstä valtaosa on alle 20g painoisia on haspeli suositeltavampi valinta. Jos svirveliä käytetään heittokalastuksen lisäksi uisteluun on hyrrä siihen parhaiten sopiva kelatyyppi.

Hyrräkela on kuitenkin hauenkalastuksessa lähes kaikkien aktiivikalastajien perusväline. Kompakti koko. Siimaa kiertämättömyys. Hyvä heitonhallinta ja heittotarkkuus, sekä seikka että hyrrä 'saattaa' uistinta lennon aikana, ei päästä vaappua pyörimään holtittomasti, eli ei 'siima koukuissa sotkua' yhtä helposti kuin haspelilla, on vahvoja etuja. Lisäksi hyrrällä on kiva kalastaa.

Hyrräkelaa hankkiessa, on määriteltävä haluaako magneettijarrukelan vai keskipakojarrullisen. Magneettijarrukela on helpompi, mutta omaa yhden säädön enemmän. Sitten on määriteltävä, tarvitseeko räikän eli uisteleeko kelalla. Tärkeää on myös, että valittu kela "istuu käteen" ollessaan kiinnitettynä vapaan. Peukalon tulee asettua puolalle luontevasti ja svirvelistä tulee saada luonteva kelausote, kammennuppien on tunnuttava miellyttäviltä jne, muutoin kelalla ei ole kiva kalastaa. Ehdottomasti vältettäviä ovat nämä 'sotkeutumattomina' markkinoidut hyrrät, ne eivät opeta heittämään oikein, ne eivät tarjoa hyvää heitonhallintaa ja ovat lisäksi varsin lyhytheittoisia. Muutoinkin hyrräkeloissa menee heitettävyys niin, että mitä helpompi kela on heittää, sitä lyhytheittoisempi se on ominaisuuksiltaan. Herkän ja pitkäheittoisen kelan ominaisuuksien hyödyntäminen tosin onnistuu vasta, kun sen käytöstä on tullut rutiinia.

Mielestäni hyviä keloja hyrräkalastuksen aloitukseen ovat esimerkiksi:

- Ambassadeur 3xxx, 4xxx, 5xxx ja 6xxx-mallistot alkaen mallisarjasta C3.
- Shimano alkaen mallisarjasta Catala
- Shakespeare Patriot/Medallist(hyvä hinta/laatu)

Maailmalla on tarjolla paljon mielenkiintoisia niinsanottuja "bassikeloja", mutta näiden matalaprofiilisten, magneettijarrukelojen saatavuus Suomessa on huono.

Huomioi kuitenkin, että hyrrällä on haittansakin:
- Käyttö vaatii opettelua.
- Vaatii säännöllistä huoltoa.
- Ei sovellu keveimmille vieheille.
- Heittovirhe kostautuu yleensä pahalaatuisena harakanpesänä.
- Vaatii vavalta ominaisuuksia, soveltuakseen heittokäyttöön.

Eli jollet halua panostaa huoltoon ja perusopetteluun, vaan haluat huokean vermeen, joka palvelee satunnaisessa heittokalastuksessa tyydyttävästi ja jonka käytöksessä ei ole mainittavaa suurten harakanpesien riskiä, välinevalintasi ei kohdistu heittohyrrään.

 

Haspeli
Haspeli on kelatyyppinä nykyisin "peruskela". Tarjonta on runsasta, mallivalikoimaa on laidasta laitaan. Kaikkiin koko ja hintaluokkiin löytyy tarjokkaita. Haspeli soveltuu periaatteessa kaikille viehepainoluokille, ollen keveille käytännössä ainoa vaihtoehto. Haspelissa siima purkautuu pyörimättömän puolan laidan yli ja kehitään puolaus-sangan avulla takaisin puolalle. Ratkaisusta on etua ja haittaa. Etuna on se ettei rakenne vaadi mitään korkeakierroksista hienomekaniikkaa, eli konstruktiosta saadaan varsin huoltovapaa ja huokea valmistettava. Haittana ratkaisussa on muunmuassa rakenteen aina jossain määrin aikaansaama taipumus kiertää siimaa ja puolaimen kautta kulkevan siiman saama "vipuvarsi" joka aikaansaa sen, että kalastusjarrun paine muuttuu riippuen kelataanko vaiko eikö. Puutteineenkin haspeli kuitenkin on erittäin helppokäyttöinen ja käyttökelpoinen kela. Aina jos pääosa heitettävästä uistinkalustosta sijoittuu painoltaan max 20g luokkaan, on haspeli mielestäni suositeltavin väline.

Haspelia valittaessa on neljä perus seikkaa huomioitava, muut ovat makuasioita. Ensimmäinen on kelan puolausjälki. Vain laadukkaalla ristiinpuolauksella olevan haspelin puolan pystyy pitämään ilman sotkuriskiä riittävän täynnä ja saavuttamaan vaivattomat ja pitkät heitot. Haspeleissa joiden puolaus on toteutettu ikiruuvilla on yleensä paras puolausjälki, valitettavasti ratkaisu yleensä esiintyy vasta ylemmästä keskihintaluokasta alkaen. Kuitenkin joissain huokeissakin keloissa on hyvä puolaus ja se on haspelissa tärkeä ominaisuus, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Kuvassa esimerkkinä pari hyvin puolaavaa kelaa puolaustuloksineen.

Toisena seikkana on kalastusjarrun mahdollisimman tasainen ja lähtökitkaton toiminta. Paljon kiistellään välillä etujarru/takajarru ja tarvitaanko fightin dragiä. Etujarru on rakenteellisesti yksinkertaisempi. Etujarrurakenteessa myös puolauksesta saadaan tarkempi, koska puolan akselia ei tarvitse kytkeä ristiinpuolaimeen pyöriväksi. Jarrulevyt saadaan myöskin yleensä pinta-alaltaan suuremmiksi ja ovat koneiston ulkopuolella suojassa rasvoittumiselta ja helposti puhdistettavissa. Jarrunsäädön sijainti on makuasia, varsinkin käytettäessä kuitusiimoja, joilla ei ole venymää jota joutuisi jarrun säätelyllä kompensoimaan, joten "fighting drag" on pitkälti merkityksetön verme. Kuitenkin jos haluaa takajarrun, fighting dragilla tai ilman, lienee se hyvä peruste moisen hankkimiseen, koska käyttäjäänsä sen kelan tulee miellyttää.

Kolmas seikka on tietenkin kelan koko eli onko se kooltaan, painoltaan ja siimatilaltaan soveltuva aiottuun käyttötarkoitukseen.

Neljäntenä, mutta erittäin merkittävänä tulee kelan ergonomia. Eli normaalilla otteella, käyttäjästä riippuen, kelan riippuessa joko etusormen ja keskisormen välissä tai yleisemmin keskisormen ja nimettömän välissä, tulee ylettyä ottamaan siima sormelle heittoa varten ja tarvittaessa olisi hyvä ylettyä puolan reunalle jarruttamaan heittoa. Kammen mittasuhteen, nupin muotoilun ja sijainnin suhteessa vapakäteen tulee olla sellainen, että käyttö tuntuu luontevalta. Myöskin ehdottoman tärkeää käyttömukavuuden kannalta on, ettei kelan puolainsanka lyö vapakäden sormille.

Haspeleita valmistetaan pääosin kaukoidässä, samat tehtaat tuottavat keloja eri merkeille, hieman eri spekseillä, joten pelkkään tuotemerkkiin tuijottaminen ei kerro ominaisuuksista tai laadusta juuri mitään. Parhaan vastineen rahalle antavat tuotteet löytyvät yleensä keskihintaluokasta ja ovat varsinkin mallin vanhetessa usein tarjouksista saatavilla halpis hintaluokassa.

Nykyaikainen haspeli on miellyttävä väline, joka on varsin toimintavarma ja huoltovapaa oman aikansa, joka on yleensä muutama käyttövuosi, sitten ne rupeavat jurisemaan ja lonksumaan, jolloin toimiva ratkaisu on ostaa uusi. On myös keloja, jotka on rakenteeltaan hyvinkin pitkäikäisiä, mutta ne häviävät käyttöominaisuuksissa keveämmilleen.

Haspeli on keveimmille vieheille siis ainoa vaihtoehto, on helppokäyttöinen ja huoleton, mutta onhan silläkin haittapuolensa, eli:
- kiertää siimaa.
- on tilavuuteensa nähden suurikokoinen.
- häviää hyrrälle niin sisäänkelausvoimassa, kelaustuntumassa, kuin heitonhallinnassakin.

Kelan koko
Kelan koko riippuu siis käytettävästä siimasta, joka riippuu käytettävästä vieheestä, annetaan hieman arvoja haarukointiin:

Kelan nopeus
Kelan nopeudella tarkoitetaan kokonaisvälitys-suhdetta. Kelojen mainostiedoissa mainitaan aina välitys-suhde hammasrattaiston suhdetta kuvaavalla luvulla(esim 5,3/1 tai 6,3/1), mutta se kertoo itseasiassa varsin vähän, koska puolan halkaisija on hyvin merkityksellinen sisäänkelausnopeudelle, eli kannattaakin kiinnittää huomiota montako senttimetriä siimaa tulee kelalle yhdellä kammenkierroksella. Normaaliarvona voi pitää 55-70cm siima kammenkieroksella. Osassa keloista on käsittämättömän suuria kokonaisvälityksiä ja varsinkin umpikeloissa käsittämättömän pieniä. Jos on aiemmin kalastanut umpikelalla jossa nopeus on luokkaa 40cm/kierros ja vaihtaa johonkin nopeaan haspeliin, joista löytyy jopa 130cm/kierros lukuja, tulee uistimen järkevästä uitosta vaikeaa. Sisäänkelausnopeus on makuasia ja tottumuskysymys, joka on huomioitava kelaa hankkiessa.

 

Vavan valinta

Nyt on toivottavasti saatu haarukoitua kelatyyppi, joten voimme ruveta valitsemaan vapaa. Koska hyrrä ja haspelikelan vaateet vavan suhteen poikkeavat muutenkin kuin kelakiinnikkeen osalta, on käsiteltävä hyrrävavat ja haspelivavat erikseen. Ensin kuitenkin molempiin vapatyyppeihin vaikuttavat asiat.

Vavan pituus
Pitkällä vavalla heittää pidemmälle. Pitkä vapa tasaa kalan syöksyjä väsytyksessä paremmin. Lyhyellä vavalla on tarkempi ja parempi uittaa viehettä ja tilaltaan rajoitetuissa heitto-olosuhteissa lyhyt on paljon näppärämpi. Samanlaatuisista vavoista lyhyt on toki myös keveämpi.

Aihion nopeus
Aihion nopeus tarkoittaa sitä, kuinka nopeasti vapa palautuu suoraksi kuormituksen loppuessa. Nopea aihio saa vavan tuntumaan ilman kuormaa ravistettaessa jäykältä, koska aihio ei jää hötkymään lainkaan. Tottumattomalle nopea aihio hyrrävavassa kasvattaa sotkuriskiä. Tottunut heittää nopealla vavalla pitkälle. Vapa-aihion nopeus on usein suorassa suhteessa hintaan.

Vavan jäykkyys
Vavan jäykkyys sekoitetaan usein aihion nopeuteen. Vavan jäykkyys vaikuttaa vastaiskuun ja väsytykseen, toki myös heittokäytökseen, kuten tekee toki myös vavan nopeuskin, josta syystä ilmeisesti ajatellaan yleisesti asioiden olevan toisiinsa sidoksissa. Kevyt ja jäykkä vapa on usein sekä nopea, että kallis, koska ominaisuuksien yhdistäminen vaatii hyvää kuitulaatua. Kuitenkaan nopean kuidun käyttö, ei tee vavasta automaattisesti jäykkää ja jäykkä vapa ei mitenkään välttämättä ole nopea. Jäykkä ja huokea vapa ei koskaan ole nopea. Jäykkyys on kuitenkin enemmän tartutukseen ja väsytykseen vaikuttava suurre kuin nopeus joka on enemmän heitto-ominaisuuksiin vaikuttava. Varsinkin monofiilisiimoilla vaaditaan jämäkkyyttä vastaiskuun ja taasen kuitusiimoilla joustoa väsytykseen. Vavan jäykkyysvalintaan vaikuttavat siis tottumus, kohdekalalaji ja siimatyyppi.

Vavan paino
Vavan paino on lähes aina kääntäen verrannollinen hintaan. Mitä hienojakeisemmasta hiilikuidusta se on laminoitu, sitä ohuemmalla aihiolla on saavutettu haettu jäykkyys ja nopeus. Keveys tarkoittaa myös kolhuarkuutta, aina. Käytettävyyteen vaikuttaa painoa enemmän painopisteen sijainti.

Vavan ergonomia
Vavan ergonomiaan vaikuttaa kahvan muotoilu, kelakiinnikkeen malli ja painopisteen sijainti. Kahvan muoto ja pituus on ihan henkilökohtainen juttu eli kun tyydyttää käyttäjää, on hyvä. Painopisteen sijainti on tärkeä juttu käyttömukavuudelle, keulapainoiselta tuntuva setti on aina rasittava käyttää. Svirvelin painopisteen tulisi sijaita otekäden sijaintipaikalla vavassa. Näkemys siitä, tulisiko sen olla kämmenessä vai etusormella vaihtelevat hieman. Painopistettä voi kohtuullisella vaivalla kyllä muuttaa, joissain vavoissa on jopa vakiona lisäpainomahdollisuus kahvan takapäässä. Takakahva on myös ergonomia seikka, jota on helppoa lyhentää, mutta huomattavasti työläämpi jatkaa.

Hyrrävapa
Aloitteluvaiheessa hyrrävavaksi tulee valita toiminnaltaan suhteellisen rauhallinen ja mahdollisimman kokotoiminen vapa. Myöhemmin, kun hyrränkäyttö on rutiinia, saattaa haluta nopeampitoimisen vavan, mutta hyrrälle ei puolitoimista kärkipainoitteisempaa kannata havitella.

Haspelivapa
Haspelivavan voi valita niin nopeana kuin haluaa. Haspelivapa valitaan yleensä melko kärkitoimisena tai puolitoimisena. Varsinkin keveimmissä vavoissa monet suosivat myös aivan kärkitoimisia vapoja.

 

Kokonaisuuksia

Seuraavassa tyypillisiä heittokalastuksessa käytettäviä kokonaisuuksia. Viehepainoskaalan laajentaminen seuraavista, heikentää huomattavasti jonkin alueen ominaisuuksia.

ULsetti
Haspelikela kokoluokkaa pieni, maksimissaan luokkaa 1000, siimana kuitusiima 0.08-0.13mm ja 4'-6'6". Viehepainot 1-12g, parhaimmillaan luokassa 3-8g.

Kevytsetti
Haspelikela kokoluokkaa 1000 tai 2000, siimana kuitusiima 0.15/0.17mm ja 6'-8'(180-240cm)vapa. Viehepainot 5-25g, parhaimmillaan luokassa 7-18g.

Perussetti
Hyrräkela kokoluokkaa 3xxx-5xxx tai haspeli kokoluokkaa 2000-4000, siimana kuitusiima 0.20-0.28mm. Vapana 7'-10'(210-300cm). Viehepainot 10-45g parhaimmillaan luokassa 15-30g.

Raskassetti
Hyrräkela kokoluokkaa 5xxx-6xxx. Siimana kuitusiima luokissa 30-50lbs. Vapa 8'-11'. Viehepainot 20-80g, parhaimmillaan 30-50g luokassa.

Näihin luokkiin sijoittuu yleensä heittokalastajan vapasetit. Settien rakenne vaihtelee luokkansa sisällä käyttötarkoituksen mukaan, eli koskiUL ja jigiUL poikkeavat lähinnä vavaltaan, sama koskee kaikkia luokkia. Lohisetti ja raskas haukisetti poikkeaa lähinnä vavaltaan, samoin tane ja haukikalastuksen perussetit. Jigisetissä haetaan napakan jäykähköä vapaa, kun taas koskelle halutaan hyvin väsyttävä 'ruoska'. Raskaammissa taas hauelle halutaan rajun tartutusvoiman omaava jäykähkö vapa kun taasen nopeille lohikaloille halutaan pehmeämmin toimiva(ja usein pidempi) vapa.

 

 

Abo