Virkkuuhommat A'la real man



Yritän kertoa tässä artikkelissa kuinka köyden pleissaus tapahtuu ja miksi köydet kannattaa pleissata.

Pleissaaminen ei ensinnäkään vaadi mitään erityisiä kädentaitoja. Kaikki Ala-asteen tekstiilitöissä virkkaamaan joutuneet/päässeet ovat ihan virtuooseja tässä lajissa. Myös esimerkiksi perhon sidonta on ehkä 2* vaikeampaa kuin pleissaaminen. Sanoisin, että jos saa pitävät solmut punottuun siimaan, omaa riittävän sorminäppäryyden myös pleissaamiseen.

Ketkä kalailijat sitten tarvitsevat pleissattuja köysiä?

Ensimmäiseksi tulee mieleen stereotyyppi, joka inhoaa kaikkea harrastukseensa liittyvää oheistoimintaa, kuten veneilyä, tai ainakin kaikkea siihen liittyvää, kuten veneen huoltoa. Kyseiselle kalailijatyypille veneen epäsiisti yleisolemus on ihan kunnia-asia. Kuitenkin kyseisen kalailijatyypin kannattaa antaa imagostaan hieman periksi. Tämä onnistuu ajattelemalla, että kuinka paljon kalailuaikaa säästyy vuoden mittaan järjestyksessä olevan veneen kiinnitysköysistön avulla.

Toisekseen tulee mieleen perinteisempi veneilijätyyppi, joka haluaa puunata alustaan, jotta se olisi yleisolemukseltaan kutakuinkin hyvän veneilytavan mukainen, johon pleissatut köydet eittämättä kuuluvat.

Varmaankin myös kaikki edellä mainittujen stereotyyppien kombinaatiot hyötyvät pleissatuista köysistä. Siis lopputuloksena kaikkien veneilijöiden kannattaisi pleissata kiinteät kiinnitysköytensä.

Lisäksi, ikään kuin bonuksena, köyden lujuus pleissattuna on merkittävästi suurempi kuin solmittuna.

Periaatteessa kaikkia köysiä voi pleissata. Toisia vain on helppo pleissata ja toisia huomattavan vaikea. Itse en osaa pleissata kuin köyttä, jossa on kolme säiettä kierretty yhteen. Kyseistä köysityyppiä ymmärtääkseni sanotaan "kolmilyödyksi". Kalailijan on sopiva suunnistaa esimerkiksi Biltemaan hankkiessaan hintalaadukkaita veneilyvarusteita. Niinpä köysiäkin löytyy monenlaisia. Ainakin esimerkiksi Bilteman tuote nro. 25-1024 on varsin sopivaa pleissattujen kiinnitysköysien tekemiseen keskikokoiselle kalailupaatille. Samalla keikalla kannattaa ostaa ainakin Bilteman aito ja laadukas pleissaustyökalu, tuotenumero 25-350. Ilman työkaluakin selviää, mutta tässä kohdassa on aika hölmö säästää. Lisäksi kannattaa poimia kyytiin sellainen määrä kausseja kuin katsot aiheelliseksi. Vielä kannattaa suunnata jousihaka-osastolle ja ostaa niitä ainakin sen verran kuin köysiä on tarkoitus käyttää. Jousihaoista kannattaa ottaa joka tapauksessa ruostumatomasta teräksestä tehtyjä ja lisäksi mielellään niitä oudomman näköisiä (tuotteet 25-328 / 25-329), sillä ne ovat paljon kestävämpiä. Nuo viimeksi mainitut tuotteet joutuu joko liittämään suoraan pleissin silmukkaan (mikä ei mielestäni ole useinkaan suositeltavaa) tai sitten pitää ostaa lyyrasakkeileita niiden liittämiseksi. Kaupassa kannattaa kuitenkin aina katsoa vähän, että tarvikkeet sopivat 1:1, tai mikä itsestä sopivimmalta tuntuu (ainakin kausseja voi käyttää monen kokoisina).

Köyden pleissaaminen aloitetaan purkamalla punosta sopivalta tuntuva pätkä. Periaatteessa jo muutama pujotus riittää pitämään köyden aloillaan, mutta ainakin itse teen pitkän punoksen kun kerran ylipäänsä tulee aloiteltua. Niinpä aukaisen punosta noin 15 cm matkalta.

Seuraavaksi kaikki kolme päätä kannattaa polttaa, ettei köysi ala hapsottamaan kesken punonnan. Päistä kannattaa muotoilla suipot, että ne on helppo pujotella paikoillensa.

Seuraavaksi otetaan sopiva kaussi, tehdään köydellä kierros kaussin ympäri ja tiukataan köyttä. Tästä eteenpäin homman juonta on hiukan hankala selittä. Paras ohje, jonka olen kuullut, oli seuraavanlainen: "No, eihän sun tartte ku niinku työnnellä sitä köyttä sieltä väleistä…". Tuolla ohjeella itse olen saanut köyteni syntymään, ja varmaan aika moni muukin saisi. Muutama perusvinkki kuitenkin. Aloitetaan punominen sillä narulla, joka on "viimeisinpänä" (eli kun sen tiukkaa johonkin väliin, muut kaksi pysyvät sen jälkeen aisoissa). Ja punominen tapahtuu aina "myötäkarvaan", ei ikinä "vastakarvaan" (,eron huomaa punoessa…). Ja seuraavaksi pujotukseksi valitan aina "viimeinen vapaana oleva naru" ja pujotetaan se "ensimmäiseen vapaana olevaan paikkaan". No, eipä tullut kummoisesti selitettyä, mutta ehkä se siitä. Kannattaa vielä muistaa, että hyvä ja oikea punos näyttää aina nätiltä. Sen sijaan väärin mennyt punos näyttää kovin kummalliselta. Punoksen voi aina purkaa mikäli havaitsee tehneensä virheen.

Kun narut, millä punoa, loppuvat, katkaistaan niiden päät siten, että köyden välistä tulevien hapsujen pituus on luokkaa 15 mm. Sitten taivutetaan köyttä kuvan mukaisesti ja sulatetaan köyden päät taas. Tällä kertaa taputellaan päätöksen muoto sienimäiseksi, jolloin päät eivät lähde helposti juoksemaan. Ja mikäli haluaa, niin pleissin voi sitten lopuksi peittää ohkaisemmasta narusta tehtävällä punoksella.

Kuvasarja virkkauksesta

Lisää aiheesta (englanniksi)

 

by Kurtti