Työ on todella ammattitaidolla tehty, tosin oma osuus muodostui lähinnä toimeksiannosta, valvonnasta ja tietenkin maksamisesta. Työt pohjan ulkopuolisen kunnostuksen ja maalauksen suhteen teki Kuopiossa Ollikaisen Arto, lasikuitutyöt Puomilahden Vesku. Vene oli koko talven lämpimässä hallissa, joka suuresti edesauttoi homman onnistumista ja helpotti työn suorittamista.

Pohja sisäpuolisen jäykistepalkin vauriot aiheutuivat varmaankin alkuperäisestä rakennevirheestä: tukeva pohjaan laminoitu pitkittäisjäykkääjä loppuu reilusti ennen keulaa ja palkin pää ei tukeudu mihinkään. Jatkuva pohjaan kohdistuva aallokon aiheuttama vääntö tekee pitkässä juoksussa vaurioita eli tässä tapauksessa nitkutti palkkia irti. Rempassa palkkia jatkettiin seuraavaan laipioon ja koska pitkä keulakin tahtoi notkua, niin jäykisteitä lisättiin molemmilla puolilla lähes keulapiikkiin saakka.

Osmoosivaurioiden syynä lienee väärä tai huolimaton työmenetelmä. Vene on tehty hulluina vuosina -80 luvun lopussa ja todennäköisesti ensimmäinen laminaattikerros gelcoatin päälle on joko telatu huonosti tai sitten se on kovettunut sen verran nopeasti, että kaikki ilma ei ole ehtinyt poistua välistä. Näihin ilmataskuihin on osmoottisesti muodostunut nestettä, joka alkoi sitten pullistella gelcoatia rakkuloille.

Ei todellakaan mikään pikkuhomma, kustannuksistakin tuli pidettyä kirjaa ja rahaa paloi talven aikana reilut 10 000 e (esim. pohjan kunnostus- ja maalaustöiden osuus n. 3300 e). Toista kertaa en vastaavaan hommaan aio ryhtyä ja jos joskus tulee uusi vene hankittua, niin takuulla tutkin joka kolon huomattavasti huolellisemmin...