(... jatkoa edelliseen)

Nostin lämpöjä 18C:een ja annoin kuivua. Viikon kuivumisen jälkeen pinta tuntui hiukan nahkealta, ja sormiin jäi ruskeaa mönjää. Soittelin taas Reverconille, se oli kuulemma amiinihikoilua, ja normaali ilmiö kun touhutaan alle 20 asteessa. Pariin kertaan pyyhin pohjan liinalla, ja sen jälkeen hikoilu loppui. Varmuuden vuoksi pidin tallissa 18C lämpöä lähes kuukauden, jotta taatusti koko epoksikerros on kovettunut, ennen kuin sammutin puhaltimet ja annoin tallin mennä pakkaselle.

Nasse (3M 4251, hinta 25 euroa K-raudasta) oli kevyt, todella hyvä ja kesti koko urakan. Lasit ei huurtuneet ja hengitysilma oli täysin raikasta. Kun pari kertaa raotin nassea niistääkseni nokkaani, niin meinasi laatta lentää kun järkyttävä käry iski hengitykseen. 4255 -malli saattaisi olla vielä parempi, jos ruiskulla maalaa.

Telat (ks.kuva) ostin motonetista. Tuo kuvassa ensimmäisenä vasemmalla oleva pikkumohair oli liian lyhytnukkainen. Nuo neljän paketissa olleet pikkumohairit oli ok, tosin siten, että ensin kastelee primerissa, antaa hetken muhia ja sitten telaa kuivaksi vaneriin, niin irtoaa ylimääräset karvat. Sea Speedin vedin tuolla vaahtomuovitelalla vaihtaen joka 2 dl maalierään uuden.

Itse suosittelen systeemiä siten, että ensin epoksointi ja sitten 2xSea Speed pinta, vaikka tuolla SeaSpeedilla voisi tietysti tehdä koko homman, jos neljään kertaan vetelisi. Sen työaika on kuitenkin primeriin verrattuna lyhyt, ja kun sen eri kerrokset vetää samalla sävyllä, niin se nostaa vaikeusastetta kahteen erisävyiseen primeriin verrattuna. Tämä oli itselleni ikään kuin harjoituskappale, mutta ihan äkkiä en uudestaan hommaan ryhtyisi. 9:ään kertaan tehtynä rajateippauskin alkoi tuntua jo työltä. Aika näyttää, onko tuo Sea Speed hintansa verran parempi kuin kiiltävä pintaepoksi ja -lakka (esim. Inerta 50). No tulipa tehtyä samalla käsitelty perälautavanerikin, ja toinen valmiiksi varalle.
      
      
      
    esikatselukuvat yllä, linkistä Liite aukeavat alkuperäiset