Asia on kuten Pessukka sen edellä juuri ilmaisi. Itse olen keikkunut noin 4,2m veneillä näillä selillä sen 25 vuotta. Nuoruusvuosien 'hurjapäisyydestä' eli rajojen etsimisestä selvittyäni olen myös oppinut kunnioittamaan veden voimaa, silloin kun se yltyy miestä riepottamaan.

Paaselän tyypillisiä ilmiöitä on myös ristiaallokko, jolloin ei tarvita edes kovin pahaa keliä/suurta aallokkoa kun alkaa vettä tulla matalalaitaisen veneen sisälle. Yleensä mitään uppoamisvaaraa ei ole ollut, ainoastaan pientä kosteutta ja epämukavaa menoa. Ne vanhemmat ja kokeneemmat vesilläliikkujat jotka ovat kovan ristiaallokon joskus kokeneet tuolla, eivät suosittele sellaista ektsremeä harrastamaan. Onneksi rannat ovat lähellä ja jokainen pystyy itse tekemään päätöksen rantautumisen ja sään pitämisen tarpeesta. Järjenkäyttö on sallittua selällä, joka kyllä nostaa lyhyen, terävän ja välillä korkean aallokon, mutta ei lyhyytensä vuoksi ehdi sitä loiventaa.

Toivottavasti vähäpätöiset kokemusperäiset havaintoni eivät loukanneet ketään tai kenenkään kipparin itsetuntoa. Jokainen menee keliin, jonka kokee mielekkääksi ja turvalliseksi. Näin minä itse toimin. Yleinen mielipide on, että Paasselällä on keikuttava myrskyssä, jotta saa kalaa. Uskallan väittää että se onnistuu myös ihan leppoisassa säässäkin. Veneen koko/hinta on määritettävä jokaisen itselleen sopivaksi, samoin kuin sääolot joihin kalustonsa vie. Tärkeintä on tuntea omat ja veneensä rajat...=) Alan kuulostaa ihan kansakoulun opettajalta, joten lopetankin paskanjauhannan tältä päivältä ja keskityn harmaan sadepäivän pikku puuhiin.

Hienoa kuitenkin, että pääsimme jälleen kerran siihen peruskeskustelun aiheeseen, eli kellä on se suurin 'jatke'.... ;p