Onhan tämä Suomen ympäristöpolitiikka mennyt heikompaan suuntaan koko ajan. Ympäristönsuojeluun ja tutkimukseen ohjatut rahat vähenevät koko ajan, ja päättävissä asemissa olevilla ihmisillä on varsin kyseenalasia sidonnaisuuksia.

Löytyy ympäristöministeriä jonka parivuotiailla lapsilla on omistuksessaan sadan tuhannen euron edestä kaivosyhtiön osakkeita. Keski-Suomesta löytyy elinkeinoministeri, joka on kovimpia äärimmäisen haitallisen turvevoiman lobbareita, ja yllätys yllätys -suvusta löytyy mittavaa turveyhtiön omistusta. Maa -ja metsätalousministeri ei ole saanut mitään muuta kuin tuhoa aikaiseksi mm. lohi - ja Saimaannorppa-asioiden hoidossa.

Joku kyseli aiemmin järkeviä ehdokkaita kalastajan ja luontoihmisen näkövinkkelistä. En tiedä onko tämä väärin mainita täällä nimiä, mutta suosittelen tutustumaan Jukka Relanderiin. Miehen kannat turvevoiman, vesiensuojelun ja lohikantojen käytön ja suojelun osalta miellyttänevät ainakin vapaa-ajan kalastajia ja luonnossa liikkujia. Uskoisin vastaavia kantoja löytyvät muutamilta muiltakin ehdokkailta, kun vain jaksaa etsiä.