Vuoden 2009 vietin ansiosidonnaisilla kalastaen ja nauttien vapaa herran elämästä. Kun kausi päättyi Saimaan jäätymiseen, seurasi touhuiluja tyhjyys, tylsistyminen ja turhautuminen. Ikäkriisiäkin saatoin hiukan potea, sillä ammattitaitoni tai työpanokseni ei ollut joutilas vuoden aikana tuntunut kelpaavan edes haastatteluun saakka. Turhautuuhan siinä vähäisimmässäkään määrin itsekunnioitusta omaava suomalainen mies.

Olin jälleen kerran elämänvaiheessa, jossa oli valittava uusi suunta elämälle ja uralle. Minun katseeni suuntautui romanttiselta vaikuttavaan matkailubisnekseen, huolimatta siitä, että sen karusta arjesta minua varoiteltiin koko yrityksen perustamisen ja alkutaipaleen ajan. Päätös syntyi tammi-helmikuun taitteessa 2010. Tähän sotaan lähdettiin aloittavalle ja kokemattomalle yrittäjälle tyypilliseen tapaan lähinnä lapsenuskon voimalla. Kaikki mitä nyt toimialasta tiedetään ja osataan on opeteltu ”perse-edellä puuhun tekniikalla.” Olisko aloitus voinut olla helpompi….ehkä, mutta silloin olisin tarvinnut konkreettista apua alalla pitkään toimineilta ja oikeanlaiset suhteet omaavilta toimijoilta. Kaikki on siis luotu tyhjästä oppimisen ja erehdyksen kautta. Hyvin tyypillinen tarina siis tämäkin.

Näin jälkikäteen myönnän, että yrittäjäkurssin käymisestä olisi ollut tiettyä hyötyä, mutta valitsin kenties vaikeamman tien ja tein kaiken tarvittavan tälläkin saralla itse. Tässä vaiheessa asiat olivat vielä pelkkiä paperille piirrettyjä suuntaviivoja, eikä sen enempää kotijoukot kuin ”ammattiauttajat” tainneet uskoa yrityksen toiminnan alkamiseen. Suurin ponnistus oli puhua velkarahoitus yritystoiminnan kalustohankintoihin, alkumainontaan ja herra ties mihin. Voitte arvata, ettei taivaanrannan maalariksi leimautuva yrittäjän alku yltiöpositiivisine tulosennusteineen herättänyt pankkialan ammattilaisissa rahahanoja avaavia tuntemuksia, sympatiaa ja hyviä neuvoja luopua koko hupsutuksesta sain sitäkin enemmän rahoitusliikkeiden ovenkahvoissa roikkuessani. Kiitos näistäkin neuvoista, järkevä ihminen olisi niitä varmaankin kuunnellut. Viimein löysin rahoituspäällikön, jonka sain puolelleni, uskoakseni pelkän sinnikkyyden ja järkkymättömän tahtotilan ansiosta.

Rahoittajat ja tukikoneistot kulkevat sulassa sovussa käsi kädessä, kun yhden pään saa auki, purkautuu lopulta koko rahoitusketju pankin, Finnveran ja elyn investointitukien osalta. Suurin kiitos olemassaolostani taitaa kuulua suurimman riskin ottaneen pankin rahoituspäällikölle, joka minulle puhui lainan. ELY –keskus kertoi vastaavien yritysten toiminnan loppuneen kahdessa tai korkeintaan 3 vuodessa ja heidän suhtautuvan minunkin mahdollisuuksiini hyvin epäillen, varsinkin kun ilmoitin paikkakunnan, jolle olin toimintani keskusta perustamassa. Sinnikkyys palkittiin jälleen ja he päättivät vielä tämän kerran rahoittaa opastustoimintaan suuntautuvaa yrittäjyyttä. Heidänkin kanssaan puhuimme, kuinka paljon helpompaa toimintani taloudellisesti olisi, mikäli kykenisin tarjoamaan myös majoitusta. Viimein rahoitus asiat järjestyivät ja pääsin aloittamaan kaluston hankinnat, kuitenkin vasta kun investointituki asia oli virallisesti hoidettu kuntoon.

Tähän jaksoon helmikuusta kesäkuun loppuun liittyi paljon paineita jotka syntyivät pääasiallisesti epävarmuudesta. Odottavan aika on pitkä ja koko ajan pinnan alla kyti epäilys siitä, että kaikki kaatuu rahoituksen puutteeseen enkä pääse aloittamaan toimintaa lainkaan. Elin tätä projektia niin voimakkaasti, että menetin tietynlaisen kyvyn rationaaliseen ajatteluun, epäonnistuminen tässä projektissa tuntui maailmanlopulta. Vietin unettomia öitä laskien, puntaroiden, murehtien ja mene tiedä välillä hiukan unelmoiden. Voi jos olisinkin käyttänyt kaiken irtoavan joutoajan markkinointiin ja kontaktien hakemiseen. Minua neuvottiin tekemään juuri näin, mutten uskaltanut ryhtyä ennakkomarkkinointiin ennen kuin rahoitus oli kunnossa. Internetsivut sain toki tehtyä ja olen niistä edelleen ylpeä. Pyörittelin ideoita ja kuvia koneella 1,5-2 viikkoa ennen kuin nykyinen ulkoasu syntyi. Tähän olin tyytyväinen ja se tulee elämään vielä pitkän aikaa, sisältöä toki päivitämme. Nykyinen kieliasu ja ylläpito ovat avopuolisoni kädenjälkeä ja olen paljosta hänelle kiitoksen velkaa. Minä loin toki sisällön, mutta hän muokkasi sen ammattimaiseen visuaaliseen ja kielelliseen asuun.

Aloittaessani minulla ei ollut kuin yksi majoittava yhteistyökumppani, markkinoinnin aloitin vasta kesä-heinäkuun taitteessa aloituskesänäni. Tällöin sain käyttööni ensimmäiset paperiset esitteeni ja käyntikortit. Kieliversiot rajoittuivat suomeen ja englantiin niin internetissä kuin esitteissä. Minun lähimarkkina-alueeni on Venäjä, mutta tämän seikan tiedostamiseen minulta kuluin aikaa vielä vuoden 2011 alkuun. Tämän jälkeen etsiskelin jakelukanavia mainonnalleni kokeillen kaikkea mahdollista postin jakelupalveluista esitetelineisiin ja jopa pieniin lehti mainoksiin. Jotkut auttoivat ilmaiseksi ottaen esitteitä jaettavaksi, jotkut kanavat maksoivat ja kolmannet olivat minulle aivan liian kalliita. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta hitaasti. Ei siis liene ihme, että aloittava yrittäjä turhautuu tehdessään mainontaa, jolla ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Omatoimista mainontaa ja kontaktien / verkoston luomista olen tehnyt nyt 1,5 vuotta ja vasta nyt olen alkanut saamaan jonkinlaista vastetta tehdylle työlle. Aikaa ja rahaa on kulunut paljon ja on vaikeaa sanoa olisiko aloittaminen kaupallisen markkinointikoneiston kanssa ollut huomattavasti tehokkaampaa. Joka tapauksessa mainosmateriaalit on luotava itse ja se maksaa aina. Näissä kuluissa olen kyennyt säästämään verrattuna mainostoimiston palvelujen käyttämiseen. Nimen ja tunnettavuuden / löydettävyyden luominen vie vuosia, eikä tätä asiaa pysty pienyrittäjän mainoskampanjoilla ja markkinointi budjetilla nopeuttamaan. Kun kaltaiseni nobody, joka ei ole tuttu kalastuskilpailujen kärkisijoilta tai omaa laajaa suosittelijoiden joukkiota aloittaa nimen luomisen, vie se aikaa. Asiakaani ovat minun paras käyntikorttini ja puolestapuhuja joukkoni, joka kasvattaa asiakaskuntaani. Vaikeinta on päästä alkuun ja saada asiakkaita osallistumaan tapahtumiini. Tämäkin totuus minulle kerrottiin toiminnan alkuvaiheessa moneen kertaan. Suomessa puskaradion ja suositusten teho on aivan yhtä merkittävä kuin Venäjälläkin.

Paljon olen tehnyt näiden 2 vuoden aikana virheitä tehnyt ja niistä oppinut. paljon tulen varmasti vielä virheitä tekemään ja edelleen niistä oppimaan, mutta sellaista ”hevosen leikkiä” tämä on. Paljon tämä antaa ja vielä enemmän ottaa, mutta mitään en kadu, paitsi tekemiäni virheitä ja niille ei enää mitään pysty tekemään.

Vuoden 2012 alun kunniaksi kirjoitan vielä kausikoosteen vuodesta 2011. Esittelen pikku hiljaa yhteistyökumppaneitani ja avaan hiukan salaisuuksien arkkua omien kalastusretkieni ja -kurssieni suhteen. Jostain syystä tunnen lukkarin rakkautta naissukupuolta edustavien kalastajien puuhien suhteen ja naisryhmät tulevat jatkossakin saamaan miehiin verraten parempia tarjouksia niin päivän sisällön kuin hinnan suhteen. Ideana on yksikertaisesti tarjota naisille mahdollisuus kalastaa naisten kanssa omaan tahtiinsa, ilman miehisen testosteronin vaikutuksia kalastustapahtuman ilmapiiriin. Se mitä minä myyn maksaa summan X euroja ja on tuote. Poikaystävän / Isän / Aviomiehen kanssa pääsee järvelle ilmaiseksi, mutta jää valitettavan usein miehisen pätemisen tarpeen jalkoihin.

Rohkea rokan syö ja kesäkauden 2012 ensimmäisen jigikalastus kurssin tai kalaretken Joensuuhun tilaava 100% naisryhmä saa 50% alennuksen rohkeudestaan ja ennakkoluulottomuudestaan. Hinta määräytyy retken keston ja sisällön mukaan. En silti pidätä hengitystäni jännityksestä tai pelkää postilaatikkoni täyttyvän tämän tarjouksen vuoksi, mutta kyselyt voi osoittaa tänne:
jari@oldschooltrolling.fi