Tämän kirjoitan tukemaan aikaisemmissa viesteissä aihetta sivunneita viestejä.
Periaatteeni on, etten vie ketään ilmaiseksi kalaan, siinä on harrastuksen ja yritystoiminnan ero. Kalastan toki kaverieni kanssa aivan samoilla periaatteilla kuin muutkin, tasaten kulut. Kun lähden järvelle asiakkaiden kanssa, on merkityksetöntä kumpaa sukupuolta asiakkaat edustavat, se maksaa heille summan x ja tämä edellyttää minulta tietynlaista käyttäytymistä ja suhtautumista toimintaan.

Toiminnan rytmitän ryhmän kokemuksen mukaan siten, että kokemattomin saa opetusta ja tukea kädestä pitäen ja samalla saan ujutettua asioita myös kokeneempien tekemiseen. Käytän tätä monesti myös ujuttaakseni vinkkejä kokeneemmille kalastajille, jotka eivät neuvontaa ”kaipaa”. Monesti törmään myös siihen, etteivät asiakkaat hyväksy neuvontaa, vaan kokeilevat ensin itse ja mikäli eivät onnistu, alkavat kyselemään neuvoja tai kopioivat asiat minun esimerkistäni tai opastuksesta ryhmän toiselle jäsenelle. Osa asiakkaista kyselee kalastukseen liittyvistä asioista aktiivisesti läpi retken. Toimimme kaikki näissä asioissa eritavoin ja se pitää hyväksyä.

Kalastus on hyvin miehistä toimintaa, jota ei mielletä naisten valtavirta harrastukseksi. Toimittaessa naisten kanssa törmään aina myös parisuhteiden herkkiin puoliin, joista ilmeisin tunnusmerkki on mustankipeys. Seuraan siis asiakkaiden kehonkieltä ja puheen sävyjä, vaikka en kieltä ymmärtäisikään. Reaktioita on kahdenlaisia. Jotkut miehet osoittavat selvästi olevansa varuillaan ja tarkkailevansa tilannetta, toiset taas seuraavat rentoutuneen huvittuneina kuinka asettelen vavan oikeaoppisesti heidän rouvansa käteen ja neuvon heittämistä ja kelaustekniikka. Vene on ahdas paikka ja myös minulla on henkilökohtainen alueeni ja vaivaudun mikäli ihmiset tulevat liian lähelle. Tämä pätee kahteen suuntaan, eli on kyettävä tekemään neuvonta välttäen vaivautuneisuutta, vaikka se joskus tarkoittaa toiseen ihmiseen koskemista opetustilanteessa. Yleensä tällainen tilanne on tilanne jossa korjaan asiakkaan heitto-otteen vavasta ja heitot pidentyvät tai muuttuvat tarkemmiksi vapakontrollin parantuessa.

Toimintani on seksuaalisesti neutraalia ja tämän olen kyennyt jokaisella keikallani asiakkailleni viestittämään. Minä en ole järvellä naisia tai miehiä iskemässä vaan neuvomassa heille kalastusta ja tuottamassa elämyksiä, joiden tärkeimmät tekijät ovat luonto, luonnon rauha ja kalastus. Pitkänä ja komeana, vaikkakin jo hiukan ylipainoisena miehenä, ymmärrän kyllä kanssaveljieni huolen naistensa suhteen. Tämä on asia josta joudun syyttämään geeniperimääni, sillä valitettavasti en pysty muuttamaan ulkomuotoani muuksi kuin se on. Kerrottakoon samalla että olen viettänyt viimeiset 13 – vuotta avoliitossa kumppanini kanssa ja tämän yritystoiminnan mukanaan tuomissa myrskyissä arvostan hyvin korkealle parisuhteeni vakauden.

Kalastustilanteessa asiakkaiden ulkomuodolla ei ole merkitystä, mutta heidän tilanteeseen sopivalla pukeutumisellaan on. Myös avoimuus ja positiivisuus auttavat aina päivän onnistumisessa. Kysyä saa ja pitää, sillä kysyvä ei tieltä eksy. Huumorintaju on aina positiivista, mutta siinä asiassa jätän aloitteen asiakkaille ja tyydyn itse olemaan hymistelevä asiakaspalvelija.

Toiminnassa täytyy siis kunnioittaa ihmisten erilaisia luonteenpiirteitä, kuten huumorintaju, mustasukkaisuus, huomionkipeys tai ujous. Olisi helppoa päätyä toimimaan robottimaisen jäykästi, mutta sekään ei käy. Myös asiakkaat lukevat minun kehonkieltäni ja toiminnan sujuvuutta, rentoutta sekä asioita joihin keskityn, kalastukseen ja rauhoittumiseen luonnossa, sekä tietenkin kalansaaliseen. Asiakkaat tulevat rentoutumaan, mutta se ei tarkoita sitä että minä pystyisin hengähtämään päivän aikana. Keikkoja ja asiakkaita on hyvin erilaisia, kuten on meitä ihmisiäkin.

Suon itselleni oikeuden olla persoonallinen siviilissä, mutta työssäni noudatan hyvin tiukkaa käyttäytymissääntöä. Teidän oikeutenne on luoda mielipiteitä ja mielikuvia ennakkoon, samoin kuin huomata erehtyneenne ja muuttaa niitä, mikäli katsotte sen tarpeelliseksi. Ihmisenä en tule koskaan muuttumaan mielipiteettömäksi ja värittömäksi tasamaan tallaajaksi, oma luonteeni ja mielenterveyteni ei sellaista yksinkertaisesti kestäisi. Yrittäjänä kohtaan suurimmat ennakkoluulot ja negatiiviset palautteet ihmisiltä, jotka eivät minua ole koskaan tavanneet. Tästä syystä myös minä olen tavattavissa Helsingin messukeskuksessa matkamessujen aikana 20-22. tammikuuta ja vastailen mielelläni asiallisiin kysymyksiin toiminnastani ja yhteistyökumppanieni palveluista. Ei siis kannata ostaa sikaa säkissä apinaa tapaamatta ja kuulematta.