Vuosi on omalta osaltani alkanut markkinoinnin ja majoittaja/matkanjärjestä yhteistyön merkeissä. Uusimme esitemateriaalini ja myös nettisivut päivittyvät pikkuhiljaa talven mittaan. Tätä työtä kun tehdään pitkälti omin voimin, ottavat päivitykset aikansa. Messujen osalta seuraavaksi on vuorossa Venemessut, joihin olen päättänyt tutustua molempien viikonloppujen lauantaipäivinä. Kiinnostuksen kohteenani ovat kyriliset kirjaimet hallitsevat itä-naapurimme, mutta hauskuutan ja informoin toki muunkin kielisiä kanssaihmisiäni parhaan kykyni mukaan, mikäli puheisiin päädytään. Kaikki tämä on tehtävä itse, sillä vierestä katselemalla ei mitään opi ja asiat jäävät vain tekemättä.

Tästä päästään tuotteistuksiin ja kursseihin. Heittojigauksen kanssa jatkan siitä mihin viimekaudella jäin. Puhtaita kurssituksia ei syntynyt Joensuun tapahtuman lisäksi kuin yksi, mutta tämä suomalaisryhmä olikin äärettömän aktiivinen ja palannemme aiheeseen heidän kanssaan jatkossakin. Venäläisille opetin samoja temppuja läpi kauden keikkojen yhteydessä, mutta mitään varsinaisia kursseja he eivät tilanneet. Toimin siis jatkossakin asiakaslähtöisesti tilanteen mukaan.

Selailin myös omaa kalastuskirjanpitoani viimekesältä ja totesin heittämisen ja uistelemisen suhteen treenin ja keikkojen suhteen olleen 20/80 –säännön mukaisesti heittovoittoista (80%). Panostukset ovat siis heittämisessä ja siellä erityisesti kuhan ja ahvenen jigauksessa. Lohta uistelin keväällä pari reissua ja sen jälkeen lohikausi alkoi uudelleen vasta lokakuussa. Tällä kaudella siirryin lohen uistelussa kokonaan yhdellä kolmihaarakoukulla varustettuihin Bomber ja Dalton vaappuihin, eikä tuloksia mielestäni tarvitse hävetä. Omat ja asiakaskalat olivat loppusyksyn osalta yli 3.5 kg. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö näillä kykenisi pyydystämään alamittaisia tai vetämään muniaan pataan, mutta tulokset olivat mairittelevia muutamiin vaikeisiin vetoreissuhin saakka. Vieheitä ei kyseisistä tilastovirheistä voi syyttää, vaan omia arviointivirheitä. Näin tämä toimii. Järvelle lähdetään kaikissa sääolosuhteissa, jotka eivät vaaranna asiakkaiden turvallisuutta. Huonoa syöntiä tai omia arviointivirheitä ei pääse karkuun tai pysty lakaisemaan maton alle, kaikissa olosuhteissa on onnistuttava, tavalla tai toisella.

Yksikoukkuisia vaappuja testailin ennen tätä syksyä parin kauden ajan omaan tahtiini, ennen kuin vakuutuin. Tämä puoli siirtyy jatkossa myös muiden kalalajien uistelu opastuksiin ja kursseihin. Rakseja en ole koskaan oppinut käyttämään, mutta omaan kokemukseeni pohjautuen väitän vaappujen tarjoavan runsaasti sopivan yksinkertaisia ja tehokkaita säätömahdollisuuksia. Hajusteiden ja muiden ärsykkeiden käyttö ei tietenkään muuta vaappua aidoksi täkykalaksi, mutta auttaa asiaa. Yksinkertainen on kaunista, mutta kuten monesti olemme tälläkin palstalla todenneet, uistelijalla on monesti runsain mitoin aikaa tuunailla vieheitään kalastuksen ohessa. Kokeilkaa rohkeasti ja jollette minua usko, niin kyselkää partaukoilta, joille on mielestänne kertynyt riittävästi kala-uskottavuutta.

Sekä kalakeikkojen että kurssien perimmäinen idea on tuottaa elämyksiä kalastuksen, saaliskalojen, luonnossa ja yhdessä olon, uuden oppimisen ja rauhoittumisen merkeissä. Tätä ohjesääntöä noudattaen olen työtäni tehnyt ja teen jatkossakin. Kalapaikkoja minä en sähköpostitse tai puhelimitse neuvo, sillä olosuhteet vaihtelevat ja ainoastaan järvellä näitä asioita oppii tekemisen kautta. Ymmärrän omatoimikalastajien turhautumista heidän kysellessään kalapaikkavinkkejä ja ohjeita saamatta vastakaikua. On myös kurjaa kun saalisrapsat karkaavat kinastelun puolelle. Omalta osaltani en koe julkisen keskustelun kalapaikoista tukevan toimintaani, mutta noiden kysymysten kanssa kannattaa kääntyä majoittajien tai vaikka paikallisten kalakerhojen puoleen. Puskaradiolla on saatu aikaan paljon pahaa, joten vältän huutelemasta myöskään sinne, vaikka savolaisen puhelias ihminen olenkin. Aidon innostuksen ja kehittymisenhalun edessä saatan edelleen sulaa, mikäli näen vastapuolessa jotain itsestäni muutamia vuosikymmeniä sitten, kun minua itseäni neuvottiin. Rehellisesti sanoen olen aina ollut surkea neuvottava, johtuen jääräpäisyydestäni. Tästäkin huolimatta papat jaksoivat toistella asioita ja olivat innoissaan jopa niistä järveen jääneistä kaloista vaikka nuorenmiehen suu oli tiukasti mutrussa. Toistoissahan se oppimisen alku ja juuri on. Olen monesti myös miettinyt miksi sain silloin vaikeaselkoisia neuvoja henkilöiltä, jotka mm kilpailullisellakin mittapuulla mitaten olivat paikkansa uisteluvaltakunnassa lunastaneet, vaikka en koskaan heidän kanssaan edes samassa veneessä kalastanut. Itäsuomalainen huumorintaju on omanlaisensa, välillä kierrellään ja kaarrellaan, välillä kerrotaan asiat suoraan eikä kuulija loppujen lopuksi tiedä mitä pitäisi uskoa tai olla uskomatta. Itse huomaan toisinaan tekeväni samaa ja kyse on pohjimmiltaan perinnöstä, jota jaan eteenpäin samalla tavalla kuin se aikoinaan minulle annettiin. Minua kiinnostaa nähdä ymmärtävätkö muut näitä samoja epämääräisyyksiä minua paremmin tai kauanko niiden ymmärtäminen heiltä vie. Myönnän etteivät kaikki puzzlet ole minulle vieläkään auenneet, mutta onhan minulla toki vuosikymmeniä jäljellä niiden ratkomiseen ja muun henkisen kehittymisen ohella.

Kirjoittelussani tyyli on hiukan muuttunut, koettakaa kestää kaupallisia tiedonantoja, sillä väliin tulee mahtumaan myös tämän kaltaisia pakinoita entiseen malliin. Uusina virityksinä siirryn myös blogi –rintamalle. Tällä haen hieman laaja-alaisempaa mahdollisuutta tiedottamiseen ja toivon mukaan saavutan myös uutta lukijakuntaa. Tarinaa tuntuu edelleen olevan kerrottavaksi saakka, joten en ihan vielä siirry vanhainkotiin huru-ukoksi Brasilialaisten mummujen kanssa pitsiä nypläämään…. :p