Turhaa kateutta tai pyrkimystä vahingoittaa toisten toimintaa en ole koskaan oppinut ymmärtämään, mutta se kuuluu alueeseen ja alaan. Yrittäjien varovaisuutta ja sisäänpäin lämpenevyyttä ymmärrän päivä päivältä paremmin. Toimintaympäristö muovaa ja ohjaa meidät toimimaan alueen tavalla. Tätä voidaan kutsua myös sosiaaliseksi paineeksi. Kun ihmiset ovat periaatteellisesti asioista jotain mieltä, eivät he ole millään muotoa halukkaita muuttamaan mielipiteitään. Asioita vastustetaan periaatteen vuoksi kykenemättä näkemään sitä kuuluisaa metsää puilta.

Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon sen jälleen. Yhteistyö ei ole vitsi, vaan toiminnan perusedellytys. On kuitenkin hyväksyttävä alueelliset erityispiirteen, joten toimivinta yhteistyöajattelua on puhua yritysryhmistä, jotka muodostuvat esimerkiksi majoituksesta ja palveluntuottajista. Nämä ryhmät kilpailevat asiakkaista keskenään sekä ryhmän sisällä että aluetasolla ryhmiin tuijottamatta. On siis varsin selvää, että ideaalisen yhteistyön syntyminen on vaikeaa tai mahdotonta. Asia on tiedostettu myös korkeammilla tahoilla ja asioiden tiimoilta on luotu yritysryhmähankkeita joilla alueelliset ryhmät saataisiin toimimaan yhteen. Alueellisuus kaatuu niinkin yksinkertaisiin asioihin, kuin ELY-rajat (luetaan maakuntarajat). Yhteistyö rajojen molemmin puolin on miltei mahdotonta. Alueellinen markkinointi toimii edelleen samoin kuin yritysten ryhmät, eli yhteistyötä tehdään, mutta ymmärrettävästi tärkeintä olisi saada matkailijavirtaa juuri omalle alueelleen. Tähän hyvään pääsee mukaan osallistumalla alueellisin hankkeisiin ja tekemällä yhteistyötä alueellisen markkinoinnin kanssa. Tulee muistaa, että tässäkään asiassa ei ole ilmaista lounasta. Valtakunnan tasolla MEK –luo Suomen kattavaa markkinointia ja tunnettavuutta ulkomaille. Toiveenani onkin, että kattotason toiminta johtaa näkyvyyteen, jossa juuri yritysryhmät pääsevät esiin ja tästä kivijalasta syntyy matkailuksi pyramidi. Tällä hetkellä ongelmana on, että jokaisella markkinoinnin / alueellisuuden tasolta löytyy suurempi alataso, jonne yritysryhmät hukkuvat. Mielestäni pienten yrittäjien ja yritysryhmien saama näkyvyys on ala-arvoista. Peruskivi hautautuu kivijalan eteen perustettuun kukkapuskaan, ketäpä harmaa kivimuuri kiinnostaisi.

Suomessa on mielestäni paljon vahvempia brändejä kuin maakunnat tai kaupungit. Tälläisiä ovat esimerkiksi Lappi, Saimaa, Päijänne jne jne. Ihmettelen suuresti, miksi esimerksi Saimaa palveluineen ei ole saanut omaa portaalia, jolta löytyisi Saimaan alueen kattavat palvelu ja aktiviteetti tiedot? Onko ongelma puhtaasti maakuntapoliittinen, eli yhteistä hyvää ei saada aikaan kun jokainen kattotaso puhaltaa omaan hiileensä. Ehkäpä olisi hyödyllisempää toimia tässä asiassa Lappalaisittain: Hankitaan ensin asiakkaat alueelle ja tapellaan pokista vasta tämän jälkeen. Puhun nyt koko Saimaan alueesta ja tahdon korostaa että alueelta löytyy paljon muutakin kuin suuret lomakeskukset. Suuret näkyvät suurella rahalla, pienet pienellä, mutta eikö kansallisella tasolla olisi syytä pyrkiä tasapuolisuuteen. Fragmentoituneisuus toimii yrittäjiä itseään vastaan, mutta on ymmärrettävä että muutos vie pitkään ja ei välttämättä koskaan toteudu koskaan toimivalla.

Ne jotka ovat tarinointiani seuranneet viimeiset pari vuotta huomaavat tietynlaista kehitystä ajattelussa. Pienet jäävät suurien jalkoihin, mutta maasta se pienikin ponnistaa. Kaikkialla ei toiminnan perustana voi olla suuret keskukset, vaan pohjana on pienyrittäjyys, jonka edellytykset ovat täysin erilaiset. Asetan toivoni suoraan katto-organisaation toimiin ja toivon sen hoitavan asian itsenäisesti, luoden myös pienyrittäjyydelle edellytykset näkyä ja vaikuttaa suoraan kansallisella tasolla. Tekniikan opintojeni organisaatio opeista on jäänyt mieleen matalan tason organisaatiot, joiden toiminta on kaikissa oppikirjoissa todettu hyvin joustavaksi ja tehokkaaksi. Ajatus pienyrittäjästä samalla päätöksenteon viivalla maakuntajohtamisen tai suurten matkailukeskusten tai kaupunkien päätöksentekokoneistojen kanssa on naurettava, mutta edellinen listaus kertonee selvällä suomenkielellä, miksi pieni tarpoo kaulaansa myöten paskassa ja valtaosa potentiaalisesta kapasiteetista jää hyödyntämättä. Tarvitaan siis yhdistävä voima kokoamaan joukot yhteen ja tämä ei onnistu ”alempien tasojen yhteistyöllä”.