Duunin puolesta kun pelaillaan noilla suunnilleen 100-300 tuumaisilla potkureilla niin jokunen teorian tynkä jäänyt pääkoppaan (linkki). Toi testi kuvastaa seuraavia hyvin tiedossa olleita asioita:

a) jos veneen vastus pysyy samana, isolla potkurilla kuormitus per potkurin pinta-ala pienenee joka parantaa hyötysuhdetta...näkyy kansankilelellä ns. luiston pienetymisenä....erityisen nopeissa veneissä joissa vastus suhteessa konetehoon on pieni, homma kääntyy jossain vaiheessa päälaelleen eli iso potkuirin pinta-ala johtaa isompiin kitkahäviöihin kuin pienempi / vähemmän lapoja omaava potkuri. Potkureiden hyötysuhteet on muuten suuruusluokassa 50% näissä huvivene hommissa, jos sitäkään. Eli puolet käytetystä tehosta menee harakoille anyhow. Isoja eroja voi saada potkuria vaihtamalla.

b) momentin lisääminen parantaa potkurin toimintaa ja hyötysuhdetta...tietyissä rajoissa. Eli isompi kone antaa enemmän vääntöä joka voidaan hyödyntää isomman potkurin muodossa....tämä taas tarkoittaa, että potkurin hyötysuhde on parempi eli isompi osa samasta tehosta menee veteen ja näin ollen vaikka nousu olisi sama niin vene kulkee paremmin.

Toki jotain vaikuttaa sitten itse koneen kulutuslukemat joten tosi liian iso kone alkaa häviämään vaikka potkuri toimisi optimaalisesti niin ominaiskulutus on korkeampi alhaisilla tehoilla.

Teoria on sitten tosta eteen päin itse asiassa hyvinkin monimutkaista. Kilpaveneissä on hirveitä tehoja ja potkurit ihan onnettoman pieniä ja kaksi lapaisia. Isoissa laivoissa taas potkureiden koko koitetaan maksimoida ja lapoja on jopa 6. Siltä väliltä tapauksesta riippuen voi löytyä yksi jos toinen optimiratkaisu.

Mut kiitos mielenkiintoisesta 'hands on' testi tiedosta.

Äyskäri