Aika-ajoin nousee listoille työkalujen teroitus, varsinkin näin kauden alkupuolella.
Itsellä jonkin verran kokemusta sekä kalan- että lihan leikkaamisesta, entisessä elämässä haukeakin vedettiin fileeksi parhaina päivinä 500 kg, silloin kun vielä osattiin valmistaa ja syödä kotimaista kalaa suurkeittiöissä.
Kalankäsittelyssä työkalujen ohella ainakin yhtä tärkeää on tuntea kalojen anatomiaa ja oikeita työskentelytapoja, kuten edesmennyt Risto Kosonen totesi kerran minulle:'Ammattimies vetää kalat fileeksi vaikka Kuusankoskelta käydyllä lattaraudalla, jos niikseen tulee'...ja veti kanssa.
Itse teroitan veitset Kiirunan hyvin pehmeällä savikivitahkolla, yleensä 18-30 asteen kulmaan, vähän kohteesta riippuen. Leikkaavan terän kärjen kohdistan keskelle tavallisella teräksisellä puuikolla, viimeiset vedot höyhenenkevyesti(seitinkevyesti) terää puikolla viilettäen, koska kärjen pitää olla täysin keskellä teräaihioon nähden. Jotkut nimittävät tätä myöskin kierteen poistoksi.
Itselläni on käytössä Frost, Svibo, Victorinox, Icel, Sanelli ja F.Dick merkkisiä työkaluja. Kaikki ihan kelpo veitsiä, jotkut pehmeämpiä (Sanelli), jotkut kovempia (Frost, F.Dick) terältään. Kaikissa kuitenkin puutteena huono kahva, ehkä Sanellia lukuun ottamatta.
Kahvaa joutuu itse jatkamaan, jotta saa kahvan pään tuetuksi leikatessa ranteen yläosaan, koska päivän mittaan ei kenenkään ranne kestä jatkuvaa leikkaamista. Pahhaiten tämä onnistuu ruuvaamalla kahvan päähän vaikka muotoiltua nailonia ja kutistesukka päälle ja karhennetusta kumirukkasesta leikattu suikalekiertosidos koko hoidon ympäri. Ei lipsu limaisena kädessä eikä tule haavereita.
Käytettyjä vetsiä ei missään nimessä kannata heittää mäkeen, vaan kunnostaa ne tahkolla ja puikolla ja customoida kahvat itselle sopiviksi. Huolellisella säilytyksellä veitsiä ei tarvitse tahkota kuin n. 500-1000 kg välein, välikunnostus puikolla, joten harastelijoilla tahkon tarve ei liene kovin usein.

Lexa