Vau, mahtavaa! Kerrankin joku on ymmärtänyt avainkysymyksen: kalastajia (kalastuspainetta) on aivan liikaa suhteessa potentiaaliseen luonnontuotantoon (koskee erityisesti virtakutuisia lajeja). Ja järkevintä olisi asettaa kalastuspaine tasolle, jonka luonnontuotanto sallii. Tämä vaatisi käytännössä tiukkoja rajoituksia tiettyjen kalalajien pyynnille. Rajoitukset koskisivat niin kiinteillä pyydyksillä tapahtuvaa pyyntiä kuin vapavälineillä tapahtuvaa pyyntiä. Tämän mallin toteuduttua esim. taimen ja lohi olisivat huomattavasti harvinaisempia saaliita kuin nykyisin, mutta samalla kalojen keskikoko järkevien rajoituksien myötä kasvaisi. Istutuksiin ei kuluisi rahaa vaan nekin rahat voitaisiin käyttää järkevämmin. Tietenkään tällainen muutos ei tapahtuisi nopeasti. Mallin toteutumiseen saattaisi kulua helpostikin 20 vuotta. Kalastustottumuksien muuttaminen olisi mallin toimimisen ehdoton edellytys. Kalastusta tulisi suunnata lajeihin, jotka kestävät pyyntiä (esim. ahven). Täytyisi pyrkiä pois lohikalakeskeisestä ajattelumallista. Mikäli lohikalaa haluaa ruokapöytään, suomalainen kalankasvatus pystyy varmasti tuottamaan riittävästi kirjolohta kuluttajien tarpeisiin.