Kohta 1: Alamitan nosto 60 cm:iin. Ehdottomasti samaa mieltä. Nykytilanne on sama, kuin repisi rahaa. Panos ja tuotos ei kohtaa.

Kohta 2: Kutupaikat. Samaa mieltä, mutta on huomioitava se, että monet paikat lienee pilattu lopullisesti, olen myös kuullut että kaikki maanomistajat eivät pidä kunnostustoimenpiteistä ja ennenkaikkea vallitseva tapa verkottaa jokien edustalla siten, että kalan selviäminen jokeen on ihme.

Ei tarvitse kuin mennä torille katsomaan, veronmaksajien ja myös vapaaehtoistyön tuottamat hedelmät kalastetaan tiskille n. kilon painoisina. Ihme touhua. Kuten todettu, juuri ennen nopean kasvun aikaa.

Olen ollut asiasta yhteydessä myös Helsingin kaupungin suuntaan. Kalastusneuvojan mielestä asiat on kohdallaan ja verkotus saa jatkua. Olisi suotavaa, että kalastuspäällikkö Mielonen ottaisi asiaan kantaa.

Vallitseva tilanne on ihmisen ahneudesta hyvä esimerkki. Kaikki tahot: ammattikalastajat, vapaa-ajan verkottajat ja vapakalastajat haluavat oman siivun. TALUDELLISESTI ajatellen vapakalastajan maksama kilohinta on moninkertainen muuhun verrattuna. Toteutetaanko kalavesillä sosiaalidemokratiaa vai puhdasta markkinataloutta ? Siinäpä pohdittavaa.

Kysymys on: Mikä on tavoitetila, miten siihen päästään ja kuka maksaa ?

Vastaus: Nykymeiningillä ei päästä mihinkään, tai siis ollaan vaan ja kärvistellään pienten kalojen ja pitkien tärpinvälien kanssa. Tavoitetilan tulee olla saaliin keskipainon huomattava kohoaminen ja saalisvarmuuden kohtuullistaminen. Kuten Matti & Co. tässä toteavat, siihen tilaan ei päästä kaloja istuttamalla ja olemalla hiljaa. Radikaalimpia toimenpiteitä tarvitaan. Toivottavasti SLU:n hallituksen päätös osoittautuu oikeaksi. Ainakin keskustelua syntyy.

Sitoudun itse olemaan kalastamatta meritaimenia, jos niin halutaan, siitä on hyötyä tai siirrryn pelkkään C & R:ään. Itse asiassa vaikka kalastaisin niitä, en kuitenkaan verota taimenkantaa, sen tietävät ainakin venekimpan jäsenet. (kevään 2001 jälkeen en ole saanut mitallista taimenta, tosin tänä syksynä vain 2 reissua)

t. ahis