Isällä mitään aikaa ollu kalastaa.

Vaari opetti kalastamaan ja kasittelemään saaliin, mutta ei vanhanajan kalastaja fileoida osannut.

Siihen aikaan kaloja fileoitiin vain paremmissa piireissä. Tavalliset ihmiset valmistivat kalat ruotoineen päivineen. Ruuan tuhlaustahan se oli!

Syödessä sitten eroteltiin jyvät akanoista: kuka lautasella kuka suussaan. Parikin kertaa pisteli ruoto kurkussa aika ikävästi, mutta ei sen takia mihkään arvauskeskukseen tarvinnut lähtee. Kuivaa kovaa ruisleipää syömällä siitä päästiin.

Yrityksen ja erehdyksen kautta on tuota fileointia tullut opeteltua. Oppimateriaalin vähyys vaan on hidastanut prosessia. Välttävästi onnistuu jo, mestariksi on vielä pitkä matka.

Sama juttu kalastamisen kanssa.

Mutta niin kuin sanonta kuuluu, tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka sinne.