Tuosta pelleistä ja rakseista karanneiden lohien % mieleen.

Tämä vatulointi ei auta pienentämään juurikaan pelleistä karanneiden %,kun tuo pellin massa on auttamassa irtoamista.
Vaikka vääntömahdollisuutta olisi vähennetty lisäämällä koukkurenkaita.

Kuitenkin koukkujen läpäisyä tutkailin aikoinaan vetämällä vaakan kanssa siiman pätkällä ja koukku kiinni paksuun nahkaan (ei omaan).

Eipähän tuosta paljon sellaista selvinnyt,mitä ei olisi nähnyt jo paljaalla silmälläkin.

Eli koukun paksuus,väkäsen korkeus/väkäsen jyrkempi kulma kasvatti läpi meno voimaa ja kääntäen.

Nyttemmin markkinoilta kadonnut Kamasan K-62 nro 8 ja 6 olivat ihan huippuja läpäisyssä.
Jopa niin hyvä kun upposi sormeeni alamitta taimenta vapauttaessa,niin piti mennä Juhannus iltana Juuan terveyskeskukseen sitä päästelemään.

NK-62 on paksumpi lankainen ja ei läpäisyltään K-62 luokkaa.

Hyvä uppoaminen on tietty tärkeä koukun ominaisuus,mutta vain yksi ominaisuus.

Kun koukun pitäisi myös pitää kala kiinni väsytyksen aikana.

Tuohon vaikuttaa jonkun verran koukun varren pituus,väkäsen korkeus/sijaintikin ja koukun pohjan pyöreys/ mahdollinen vekki.

En ole aivan vakuuttunut noista pyöreäpohjaisista koukuista ja niiden väsytyksen aikaisesta pidosta.Tuo Kamasanin vekki/tasopinta ei ole mielestäni huono asia.

Kuhavaapuissani on koukut joissa onkin väkänen ulkopuolella ja hyvin on kuhat kiinni pysyneet.
En ole tuollaisia koukkuja rakseissa saatika pelleissä kokeillut,mutta vaapuissa ainakin ovat ok.
En ole varma koukun merkistä,kun vaaput tulevat valmistajalta noilla varustettuna.
Ehkä VMC 8570BN Barbarian (ainakin tuon näköisiä).

Timppa

Linkissä ihan Suomessa tehty tutkailu koukuista.