Aikoinaan, kun itse vielä (niin kuin edelleenkin) opettelin raksikalastusta, olin kahden kokeneen raksin säätäjän kanssa Vänerillä. Vesi oli tosi kylmää ja jäät juuri lähteneet. Lämminvesilauttoja kuitenkin alkoi löytymään ja niistä usein taimenet nappasivatkin. Raksitaiturit laittoivat todella hitaan pyörähdyksen ja kutsuimmekin näitä uinteja 'kuolleeksi mummoksi'...Saatiin tasaisin väliajoin taimenen möllikkä, 6-7 kg painoltaan, mutta alkoi ihmetyttää ettei järväri osunut meille vaikka oltiin samoilla alueilla kuin toinen suomalainen venekunta, jonka kanssa pidettiin vaihdettiin kuulumisia.

Kävin sitten eräänä iltana naapuri mökissä jututtamassa järväreitä saaneen suomalaisveneen kipparia joka oli naukkaillut hiukan Boulardia, että nyt 'suu puhtaaksi, miten niitä järväreitä alkaa tulemaan'? :) Ja sain vastauksen: 'khyllähän shä Timppa tiedät, kunhan she rakshi vaan pyörii...' Noh, olinhan minä ollut muutaman kerran Mr. Boulardin kyydissä ja nähnyt miten tämä laittoi raksit uimaan, niin silloin tuli mieleen että järväri tarvitsee enemmän potkua uintiin. Laitoin sitten seuraavana päivänä raksit takiloihin, kavereiden hoitaessa plaanionget, niin saatiin ensimmäinen järväri. Ei suuren suuri, mutta tavoiteltua lajia, reilu 3 kg kala. Seuraava järväri samana päivänä takilasta olikin jo vähän isompi, reilu 10 kg...

Mielenkiintoista oli havaita miten erilaiset uinnit toimivat eri lajeille TIETYISSÄ olosuhteissa.