Ruotsissahan on moni asia toisin. Valvonta eri mallilla, samoin valvojien oikeudet veneen tutkimiseen siinä missä sanktiotkin.

Vapautuskuolleisuus viileänveden kalastuksessa tuskin on 90% luokkaa vaan selkeästi pienempi. On täysin ymmärrettävää että äärimmäisen uhanalaisen lajin kohdalla faktoja hieman liioitellaan suuntaan tai toiseen ajettavan agendan mukaisesti.

Prosessi on kokonaisuudessaan ollut valtavan hidas viivytystaistelu. Reilut 10 - vuotta sitten ajatus lohikalojen kalastamisen totaalikiellosta tuntui vielä vaikealta ajatukselta.
Itselleni se ei enää sitä ole sillä lopetettuani lohikalojen uistelun huomasin vain korvanneeni sen muilla asioilla. Samalla menetin ymmärrettävästi kontaktin kalakannan normaaliin alueelliseen kokovaihteluun ( joinain vuosina alueeella suurempia kaloja kunnes ne kalastetaan pois tai siirtyvät itse pois ja seuraa katovuodet).

Uistelu Saimaalla on siis vanhaan malliin rasvaevällisten varassa. Eväleikattuja on harvassa, mutta löytyy alueita joilla on vaurasta rauhoitettua kantaa. Osa siis pyytää ja vapauttaa, osa kolkkaa evällisen pakastimeen. Siinä missä verkkokalastus on myös uistelukin jossain määrin vähentynyt.


Palaan nyt kahteen jo toteamaani faktaan:

Suomessa ei ymmärretä C&R tyyppistä kalastusta vaan se on kirosana.

Äärimmäisen uhanalaista lajia pelastettaessa jokainen yksilö merkitsee ja näin ollen täysrauhoitus on 99.9% varma kun kutualueet saadaan toimimaan ja valtiovalta paperiasiat hoidettua.

Poliittinen paine tai pikemminkin muodikas ilmiö tukea poliittisesti virtavesien kunnostuksia ja vaelluskalohen tilan parantamista voimistuu. Kalat pakkaseen ja nälkäisten suihin populismi luonnollisesti heikkenee.