Kun oli eilen Juhannus aattona Saimaalla auringon otto keli,niin sain emännänkin houkuteltua kuhan uisteluun.

Aloittaessa oli pläkkä tyyntä ja valitsin 'viritetyt' vaaput,jotka muuttavat uintirytmiään tyynelläkin ihan suoravedossa ettei tartte mutkilla uistella.

Emäntä ehti juuri kertoa tarinaa kun mökkiläiset saaneet viime viikolla verkoilla kookkaita taimenia ihan mökkirannoista,niin silloin lähti sivutönkkö.

Siimaa lähti noin 30 metriä niin kovaa,että kela sirisi.Sain vavan käteen niin lähti toiset noin 30 metriä ja peukalokin lämpeni kun jarruttelin menoa.
Pysähtyi lopulta ja liikkeet olivat kuten kookkaalla kalalla on.
Kesti noin minuutin kiinni ja irtosi.

En tiedä kuka oli tulossa kylään,mutta tuon kovempaa ei ole mikään saamani kala mennyt ikinä.
Merilohet kyllä pidemmälle,mutta eivät kovempaa.
Periskooppia tai norpan päätä ei näkyviin noussut.

No,paistikuhat saatiin ja piti lähteä hellettä pakoon.
Alkaa jonkunlaista aurinkovarjoa kaipaamaan näillä keleillä.

Hywää Juhannuksen jatkoa kaikille.

Timppa