Moro,
Tässä kun on viime aikoina puhuttu paljon raksilla uistelusta, niin miten muilla vehkeillä vetouistelijat yrittävät voittaa lohen tai taimenen luottamuksen? 1990- ja 2000-luvulla tuli paljon vedettyä peltiä (tiura ja ismo) ja kuokkaa merellä lohihommissa ja jokunen kalakin saatiin. Taimenta vedettiin vaapuilla, kuokilla, tiuroilla ja aaveilla. Kuokka esim oli aika oiva peli dipsyn takana lohen ja taimenen uistelussa. Vieläkö joku harrastaa lohihommia perinteisellä tyylillä vai onko raksien 'saalisvarmuus' vienyt voiton?
Nykyään olen siirtynyt pelkästään järville, kun tuo Suomenlahti on epätoivottomassa tilassa lohisesonkina. Leluiksi on valikoitunut pellit, kuokat ja vaaput edelleen. Kalaa saan omiin tarpeisiin riittävästi näillä vehkeillä enkä koe, että esim. raksiin olisi tarvetta vaihtaa. Toki VK:n levyjä tulee vieläkin silloin tällöin käytettyä. Ehkäpä kuitenkin sen uistelusta kokonaisuudessaan saatavan nautinnon määrä on voittanut saalismäärät, joten 'legacy' kamalla mennään toivottavasti vielä pidempään.
Herättääkö ajatuksia?
jokke
Minä yritin lohta (eka kausi) Suomenlahdelta toistasataa tuntia peltejä tyhjää kiskoen. Ei tärppiäkään, mutta kyllähän saamamies saa Tiuroillakin. Tulevaksi kaudeksi meinaan raksiin siirtyä, tuloksesta en vetoa löisi. Meritaimenia kyllä pelleillä sekä vaapuilla saanut, pari viime kaudellakin vaikken siihen juuri aikaani käyttänyt.
Omalta kohdaltani se menee näin .jos on vesillä oltava niin yli 7ms tuuli niin mulla vaihtuu pelteihin ,silloin syötillä veto tuottaa ongelmia en sano etteikö se ole mahdollista mutta se rupee maistuu työltä.
Ja sitähän kannatta kiertää
Pelleillä olen onnistunut hyvin tuuli keleillä
Ja nyt puhutaan vaeluslohen pyynnistä.
Syönöslohen pyynti on ihan eri tarina
Kokkosen viimeaikaisia juttuja seuranneena: Suomenlahdellakin pätee varmaan se paikka, paikka ja miten vetää. Sekä pelleillä että raksilla löytyy venekuntia, joilla kauden keskiarvo on noin lohi per reissu. Yleensä käyvät enemmän vesillä. Nämä venekunnat hieman vaihtelee vuosittain. Jos katselee ketkä saa Bornholmissa parhaiten kalaa niin on ne tosi kovia tässä kotivesilläkin.
Eiköhän suurin osa vedä peltiä merilohen pyynnissä. Sanoisin että Ahvenanmaalla 2/3 on pellinvetäjiä. Saavat kalaa toisinaan ihan hyvin. Pellin etuna on sen laajempi nopeusalue missä se toimii ja kalojen etsimisessä voi myös olla etua. Tuosta laajasta nopeusalueesta johtuen se ei ole niin tarkka virtauksista kuin raksit yleensä. Kipparin ei välttämättä tarvitse välitää pienemmistä virtauksista mitään, sellaisista jotka aiheuttavat jo raksiveneessä toimenpiteitä. Näin olen ollut ymmärtävinäni. Tosin voin olla väärässäkin, sillä yhtään merilohta ei ole noussut veneeseen pellillä. Kerran oli kyllä lähellä, mutta lohi vapautti itsensä metri ennen haavia ja tuumattiin, jotta eiköhän me pysytä jatkossakin vaan rakseissa...
Aikoinaan tultiin iltapäivällä kongoon. lähdettiin parin tunnin iltavedolle tuuli tais olla 9ms aateltiin voisko eka kerran 10 vuoteen kokeilla peltiä.Taidettiin laittaa ismoa vetoon vanerin reissulla taidettiin niitä ostaa.Ensinmäinen tais olla heti se karkas.mutta seuraavaksi narahti 16+ ja heti perään 14+ tuli tuossa tuumattua saa näköjään näilläkin saa lohia
Sen jälkeen ainakin yhtenä päivän pellit on pääsyt vetoon
Peltie huononna puolena on huono tartuvuus meillä joka kolmas tulee kyytiin
Syötilla tartuvuus on lähes 100%
Yleensä eka päivä vedetty lohta pellillä, kerkiää kiertää enemmän, kierrellään tontteja ja seurataan missä mitä näkyy. Myös tuo keli vaikuttaa, tuulisemmat päivät kelkoilla peltiä. Kumpikin kyllä toiminut, viime keväänä eka päivä peltiä ja 6 lohitapahtumaa, 4 lohta kyytiin, sitten vaihto rakseihin, niillä tulee paremmin, vai?
Eihän pellissä mitään vikaa ole, ei ole koskaan kai ollutkaan ?
Aikanaan kun vielä fiksusti (tai ei? ) kerättiin saalispäiväkirjaan tietoa Suomenlahdella näytti Kymijoen nousualueen päiväkirja tältä.
Näytti siellä olleen jollain Kokkosellakin pelti kii, siimassa :)
Ensimmäinen kosketus vetouisteluun tapahtui 80-luvun alkupuolella... Oikeastaan toinen mieleenpainuva 'kosketus' vetouisteluun tapahtui vuosituhannen vaihteessa ja sen jälkeen moni kosketus kalaan jolisi jäänyt kokematta ilman raksia... -toiseksi- Raksissa se harvemmin jää kosketukseksi, ne kestävät jopa paremmin kiinni kuin muilla vieheillä... ;)
V-P M
Peltien vedossa meillä käytössä vain ehkä kolmen valmistajan peltejä. Niitten viritys tehty niin että pelaa samassa vauhdissa, koukut, renkaat ja leikarit, ei lukkoja. Ei ole sotkettu ja hankinnat sillä rintamalla jääny vähiin kuten vetoaikakin. Sekavetoa ei ole harrastettu.
Meillä oli yksi vuosi kivellä sellainen heikko hetki, kun 5 päivää vedettiin tyhjää kun samaan aikaan peltimiehet veti kaloja. Päätettiin vaihtaa sekavetoon ja meidän hitaimmat pellit toimi 4 km/h vauhdissa ja laitettiin isot syötit ja AS:t suoriksi ja vetopäälle. Tyhjänveto katkesi parin tunnin päästä tuplatärppiin kun 12 ja 13 kg lohet kävi hakemassa raksit... Sitten palattiinkin jo normaaliin AS:n vetoon ja saatiin jokunen kala.
Eihän keinotekoisten vieheiden pyynti teho mihinkään ole laskenut raksin yhdeksi viehe vaihtoehdoksi muiden rinnalle tulon jälkeen.
Paikka tietysti yhtä tärkeää kaikilla viehe tyypeillä.
Mutta muutakin samaa tuntuu olevan.Hyvin pelleillä kalastavillakin ymmärtääkseni pellin koko,uistiliike,merkki ja tietty väritkin vaihtuvat veden lämmön / olosuhteiden / tilanteiden mukaan.
Tuon Haavin laittama Kotkan Haapasaaren tilasto on vuodelta 1996.
Sieltä asti on mietityttänyt/päätä vaivannut tuo koon / värin yhteen sovittamisen merkitys.
(Jotain tästä Vetouistelu-lehteenkin raapustin)
Tullut vaan tunne kun alueella on silakkaa,niin iso pelti/täky yhdistettynä violetti versioihin toimisi.
Kun alueella/vedettävässä korossa on vain piikkikalaa ja kilohailia niin sinisävyiset ja profiililtaan pienemmät olisikin paree.
Tuota värin/koon/uintiliikkeen vaihtumista veden lämmön / kirkkauden mukaan on myötäilty ja usein ihan onnistuneestikin,mutta joku piru tuon alueella olevan täkyn päävärin väläyttämisessäkin taitaa vaania...
Eli muuntumiskykyä olisi hyvä omata vaikka vetäisi villasukkaa-:).
Timppa
Eihän keinotekoisten vieheiden pyynti teho mihinkään ole laskenut raksin yhdeksi viehe vaihtoehdoksi muiden rinnalle tulon jälkeen.
Paikka tietysti yhtä tärkeää kaikilla viehe tyypeillä.
Mutta muutakin samaa tuntuu olevan.Hyvin pelleillä kalastavillakin ymmärtääkseni pellin koko,uistiliike,merkki ja tietty väritkin vaihtuvat veden lämmön / olosuhteiden / tilanteiden mukaan.
Tuon Haavin laittama Kotkan Haapasaaren tilasto on vuodelta 1996.
Sieltä asti on mietityttänyt/päätä vaivannut tuo koon / värin yhteen sovittamisen merkitys.
(Jotain tästä Vetouistelu-lehteenkin raapustin)
Tullut vaan tunne kun alueella on silakkaa,niin iso pelti/täky yhdistettynä violetti versioihin toimisi.
Kun alueella/vedettävässä korossa on vain piikkikalaa ja kilohailia niin sinisävyiset ja profiililtaan pienemmät olisikin paree.
Tuota värin/koon/uintiliikkeen vaihtumista veden lämmön / kirkkauden mukaan on myötäilty ja usein ihan onnistuneestikin,mutta joku piru tuon alueella olevan täkyn päävärin väläyttämisessäkin taitaa vaania...
Eli muuntumiskykyä olisi hyvä omata vaikka vetäisi villasukkaa-:).
Timppa
Ilahduttavaa havaita että ollaan ainakin suurimmaksi osaksi päästy eroon vastakkainasettelusta raksin ja pellin välillä. -90 luvulla joku jopa ehdotti että pitäisi olla omat sarjansa näiden käyttäjille ja myös ilmoitetuille saaliskaloille... Ja että raksin vetäjät tukkivat vetopaikat kun liikkuvat niin hitaasti :) Hyvin on molemmat porukat mahtuneet Ahvenanmaallakin vetämään, muutamaa turkulaista venettä lukuunottamatta.
Saalispäiväkirja on ns. vanhoilta hyviltä ajoilta ('jaa tietoa niin saat itteki') vuodelta 1995-96, -95 osuus ei jostain kumman syystä tarttunut mukaan lukuisista yrityksistä huolimatta. Yhteenveto on, että -95 lohet n, 50 kpl, keskipaino n. 8 kg, kaikki sen ajan pelleillä kuten -96 n, 20 kpl:kin.
Uistelijoita ei siihe aikaan ja niillä vesillä oli tosi vähän harrastuksen nykyiseen aktiivimäärään nähden.
Niinä vuosina kalaa nousi myös Kymijokeen (A- ja K-koski) tosi paljon kymmenistä loukuista huolimatta.
Kalapaikkana Haapasaarten vedet eroaa Oolannista; Kymijoen makea vesi ulottuu Askerin tasalle eli muutama kymmenen kilometriä lohella määränpäähän. Oolanti taas enemmänkin puolimatkan krouvi vaeltajalle. Vaikuttaisko lohen mieltymyksiin raadon/ metallin valinnassa ?
Kieltämättä minullekin hieman välillä kuitailtu.yhtenä vuonna tuli hyvin pellillä lohta kolleega tuli sanomaan eikö hävetä vetää peltiä
Tuumasin ,pakkohan se on näyttää näille raadon vetäjille tulee sitä lohnaa näinkin.no leikki leikkinä ei tää niin vakavaa ole
Pellin vetäminen on muuten lähes yhtä vaativaa kuin syötin vetäminen .on paljon asioita mitä pitää ottaa huomioon (vetonopeus..virittely.värit..millainen liike mihinkin lämpötilaan.koko..jos vedät niin yhtä merkkiä kerrallaan)
Juuri noin minäkin olen asian ymmärtänyt, ettei pellin vetoon vaan yks kaks vaihdeta, jollei raksilla tule. Jollei tiedä mitä tekee, niin tyhjän pyyntiä voi jatkaa hyvin peltien kanssa.
Kyllähän tässä tulee nostalginen olo, kun muistelee noita vanhoja reissuja. Muistan hyvin, kun kummallekin puolelle laitettiin erilailla viritetyt ismot ja jos toiselta puolelta nykäs, niin toinen puoli vaihtoon. Ja seuraavana päivänä yritettiin samalla setillä, suunnilleen samanlaisella kelillä ja samoilla paikoilla uistella ja kala jäi saamatta. Tosin joskus vaihdettiin tiuraan kesken päivän ja se auttoin. Kaikuluotaimet olivat mitä olivat ja välillä kaiku ei mennyt pohjaan asti (perusasetuksilla) kun oli syöttikalaa niin paljon, he he :). Koukkujen koko oli merkittävin uistimien säätöön vaikuttava tekijä, sen jälkeen laitettiin lisää uistinrenkaita ja ehkäpä taivuteltiin peltejäkin joskus.
Olikohan tämä viimeksi mainittu kysymys (ison joen läheisyys) liian vaikea pähkinä purtavaksi ? Merkittävänä uistelupaikkana Kymijoen edusta on merialueillamme ainoalaatuinen; ei Väylän edustalla juuri uisteluveneitä tietääkseni pyöri, missä ero ?
Nythän tilanne on lohen puutteen takia toinen, Korkeakosken kalliita lohiportaita ei nouse kuin usva pakkasaamuisin.
Kalastusmestari Jukka Viitala Keminmaalta kutsui meidät aikoinaan tuonne Tornionjoen ja Kemijoen 'murtovesi alueelle' lohta koittamaan.
Ajatuksena oli koittaa Kanukkien minulle opettamaa tyyliä 'murtovesi aluen' uistelussa.
Olimme varanneet viikon aikaa,mutta kävi ikävästi kun ajaa sujautin täyttä vauhtia hiekkapankkkin heti alueeseen tutustumisen jälkeen ja ropelista tuli sökö.
Tutustuessa ihmettelin kyllä mutkikasta olevinaan lohen nousu reitiksi jätettyä 'väylää'.
Nousuväylässä lähes 90 asteen mutkia ja suoran osuuden päässä lohiloukku odottamassa.
En saanut käypäistä potkuria tarpeeksi nopeasti ja sitten reissun loppu meni Kemijoen voimalaitoksen alapulella soudellessa.Jokusia taimenia saatiin ja muutama lohen väsytys paikallisten toimesta nähtiin,mutta murtovesi alueen testi jäi tekemättä.
Kotkassa uistelu tapahtui / tapahtunee nyttenkin Haapasaaren,Askerin,Lupin,Etelä Leton yms. ulkopuolella.
Louko K-16.n ympärillä jne..
En silloin muista minkä verran 'projekti ryhmä' olisi vetänyt Haapasaarten sisäpuolella,mutta lohia en muista sieltä juurikaan tulleen.
Tuolla ulkopuolella lohta on tullut yhtä hyvin/huonosti niin pelleillä kuin rakseillakin.
Yllytin Väkeväisen Janneakin,että ottaisi rojektin tuon Väylän suualueen vakavasta testaamisesta.
Kun Janne nykyisin asuu sillä suunnalla.
En tiedä onko paikalliset jaksaneet kujeita hakea/löytää.
Vai uskooko kaikki urbaaniin legendaan,että lohi ei ota mihinkään murtovesi alueella-:):
Timppa
Paikallisesti tiedetään Kotkansaaren ja Tiutisen välisessä salmessa (sataman syväväylä kulkee salmessa) tapahtuneen yllätyksiä Tiutisen rannan mato-onkiukoille kun on keppi lähtenyt kädestä tosta vaan.
Mato kelpaa lohelle joessakin, aikanaan Namsenista ongittiin lohta isosti Fiskecampin tienoilta.
Kysymys on muuttaako makia vesi lohen 'menu muistia' nuoruusajoille, joessa syötiin vesipörhösen toukkia, hyönteisten nymfejä, matoja jne. eri safkaa kuin merivaelluksella ? Ja nyt vanhasta muistista maistetaan kun voidaan :)