Nyt näyttää siltä että etätyöt ja mökkielämä jatkuu pitkälle kevääseen. Jäät ovat siinä kunnossa ettei niiden lähtöön enää kauaa mene, vastahan ne toisaalta tulivatkin. Eli uistatuskalustoa esiin vaan.
En ole oikeastaan koskaan onnistunut järvärin/taimenen uistelussa pian jäidenlähdön jälkeen. Tällä palstalla on hyvin kokeneita uistelijoita, joilla varmasti on perustavaa laatua olevia vinkkejä kevätuisteluun. Miten sinä lähestyisit noita pirun eväkkäitä heti jäiden lähdettyä?
Kiitos kaikille vinkkejä lähettäneille. Lisääkin saa laittaa. Tulee pitkä kevätkausi jos nuo jäät tuosta kohta lähtee. Onneksi on täkyjä aika paljon jemmassa.
Päivä on keväällä pitkä. Mihin aikaan päivästä olette saaneet parhaita onnistumisia? Iltapäivällähän lämpötilaerot ovat suurimmillaan jos aurinko on koko päivän paistanut. Tuleeko ne kalat lämpimään pintaveteen vaikka aurinko paistaa kirkkaasti?
Kevät uistelu on ollut kyllä haasteellista. Pitäs päästä iskee heti niihin päiviin kun jäät lähteet ja itse on ole enää vuosiin ollut niin kykenevä. Sitten hiljenee ja homma on tosi vaikeeta. Vetelin joskus aikoinaan alkuvuodesta 100 h tyhjää ennen kun narahti eka järväri ja sekin oli kesäkuun puolella.
Mutta on niitä sen jälkeen jokunen sattumakala tullut toukokuussakin.
Ehkä jigi hommiin ennemmin?
Iltapäivä ja ilta Näsijärvellä takana.
Sikäli tämänkin kevään ensimmäinen reissu oli tavanomainen, että nollareissuhan siitä tuli. Keli oli kyllä mahtavan kaunis ja melko tyyni. Uinteja pystyi yksinkin uistellessa säätämään rauhassa. Vetonopeutta 2,0 km/h.
Onneksi nyt alkaa useammaksi päiväksi tuulla ja/tai sataa niin ei tarvitse tuolla järvellä aikaansa tuhlata. Ei vaan, hienoa siellä on joka tapauksessa. Ei se kala tänne pirttiin ainakaan tule.
Kevät on haastavaa aikaa monella rintamalla mutta heti jäiden lähdettyä syvien vesien ympäriltä jos löytää vähän lämpimämpää vettä niin ehkä siellä kannattaa pyörähtää kun planktonia alkaa sinne muodostua ensimmäisenä. Tuulia pitää seurata. Pukkaa lämmintä pintavettä johonki suuntaan.vaikiaa se on mutta aina joskus onnistaa.
Ennen uistelun aloittamista ajele ristiin rastiin aluetta ja seuraa tarkasti pintaveden lämpöä.
Eli etsi lämpimintä mahdollista vettä.JOSKUS lämminvesi lautta voi muodostua 'keskelle ei mitään' ja sitten siihen.
Matalissa lahdissa vesi lämpiää ekana ja katso jo kartasta valmiiksi sellaisia eri tuulille.
Kun tuulee lahden pohjasta päin,niin lahden suulle muodostuu 'lämpöraja'.
Kun taimen tulee kylmemmästä 'selkävedestä' lämpimämpään veteen,se aktivoituu hiukan ja voi innostua tärppäämään.
Vaihtolämpöiselle elukalle muutaman kymmenysosa asteen erokin vaikuttaa.
Mittaa myös lämminvesi kalvon paksuutta.Siis 0-100 cm.Kun pinta 0-20 cm on lämpimintä,niin valitse vieheet/raksit jotka sitten menee kalvossa kuin NIRHA.
Lokki tärppien uhallakin.
Rakseihin hemmetin hidas uinti.Pyörähtelynopeus katsotaan almanakasta,ei kellosta-:).
Kun vesi 0-4 astetta.
Mm.Turbolla saat pyörähtelyn hitaaksi ja se nostaa myös raksia pinnemmaksi.
Pintaan saadaksesi koita myös 3-7 m:n vapareita plaanareissa.
Suoravetokepit PYSTYYN, ei vaakaan.
Jopa tapilliset kohot vieheiden eteen.
Vaapuiksi pystyläppäiset 'kalvokoneet'.EI hakua!!!!!!!
Kylkiään välkyttävä 'rautanaula',joka ei juuri potki pyrstöään.
Kun tuuli jäähdyttää kalvon,alemmas meno tapahtuu tyynen jälkeen nopeasti ja kalvo ei enää tuotakaan,kun pakenee hiukan valoa.
Jos saa huppusuositusta antaa,niin Kaijomaan Harrin maalaama kultakromi,Cohoblue kromi ja sinivihreäkromi ainakin settiin.
Aivan pläkkä/kirkas aurinko,niin Tiger Prawn kromi pois pakista.
Luuserin valintaakin sekaan.
Ripaus itseluottamusta mukaan eli perunat kiehumaan jo lähtiessä...Joskus kaikesta huolimatta voi joutua tyytymään pelkkään peruna muussiin-:).
Timppa
Muutaman päivän aikaikkunassa jäiden lähdön jälkeen tärkein apuväline on tosiaan lämpömittari. Tähänastisen elämäni suurimmat jytkyt on tulleet juuri näin.
Ja kun lähdetieto on tärkeä! Suurimman osan noista kujeista on minulle opettanut Nevalaisen Pertsa takavuosina.
Setä joka ajattelee kuin Taimen,paitsi lohen pyynnissä ollessaan hän ajattelee kuin Lohi-:).
Kireitä kevät siimoja!
Timppa
Jokakeväthän tuonne pitää syöksyä helpottamaan patoumia pitkän talven jälijiltä.
Yleensä on homma ollut aika vaisua kunnes vedet hieman lämmenneet, mutta myös mieleenpainuneita ensireissujakin on.
Yleensä nuo ensikalat on olleet pitkälti taimenia, toki jokunen lohikin.
Tosiaan edes hieman lämpimämpi vesi tuntuu olevan avainasia.
Omat ensireissujen onnistumiset ovat monesti sattuneet virtaisan salmen välittömään läheisyyteen. Joskus kala on tullut aivan salmen suulta jo kamppeita laskiessa,tai aivan niemenkärjen rantamatalasta
osan lähitienoosta vielä ollessa jäässä.
Muistista löytyy myös pari sellaista päivää jolloin suuren selkäveden vieressäolevaan kohtuu syvään salmeen oli sopivasti sattunut tuuli pakannut lämmintävettä ja syötit lähti kirjaimellisesti käsistä...
Tuntuis et joskus tulee. Viitaten miun edellisen kirjoituksen
'käsistälähti' kohtaan, niin tuolloin oli aurinkoinen pläkäkeli ja kahdesti aivan peräkkäin taimen otti painoa laittaessa, eli siimaa oli ulkona vain sen 15m.Samalla reissulla myös nätti takilajärväri 7 metristä, joten se kenties tuuli oli pakannut sitä lämpöstä vettä tuohon paksummaltikin.
Jos järvellä on pienempiä uistelukeploisia selkiä erityisesti järven osilla, jota aurinko lämmittää (etelä-itä puolella), niin ne ovat minun kokemuksen mukaan olleet hyviä paikkoja heti jäiden lähdön jälkeen. Pintakaluilla olen tuollaisista paikoista kauden avaustapahtumat saanut.
jokke
Mihinkäs se perustuu että juuri ensimmäiset päivät jäidenlähdön jälkeen olis oltava järvellä? Uutuudenviehätystä kaloilla?
Jäät on huonot. Poltin aamulla jäällä kokossa risuja ja kantoja niin kuin joka kevät. Meni kokko läpi jäästä ennen kuin ehti kokonaan palaa. Tuli siis turo. Vähäsen väärään paikkaan vaan.
Jigittely oliskin hyvä alkukauden harrastus jos tuosta järvestä jotain jigillä saisi. No, kai siitä jotain saa jos homman osaa, mutta näin satunnaiselle jigittelijälle tosi vaikea vesi.
Vaikea sanoa, mutta oma perstuntuma noin 25v ajalta on että muutama päivä jäiden lähdöstä olisi hieman parempaa aikaa ja sitten hiljenee kunnes kaiku alkaa näytellä noin 8 asteen lämpötiloja pintaan.
Tuolloin on ainakin meidän mökkivesillä kannattaa vedellä siihenasti kunnes rauhoitus lopettaa homman.
Mielenkiintoinen sivuhuomio muutamalta viimekeväältä, että pienessä
aikaikkunassa on myös muutamia vahinkokuhia tullut pinnantuntumassa
uitettuihin rakseihin. Ei niitä ennen tullu Toukokuussa...
Miksi ei? Kylmään veteen saa tuossa vauhdissa täkyyn tooosi hitaita ja kauniita uinteja. Ja kalapaikat on jotakuinkin tiedossa, ei tarvi ajella ympäriinsä.
Tuo 1,8-2,2 km/h oli minulla vuodet 1991-1998 AINA käytössä raksin kanssa.
Olipa veden lämpö mikä tahansa.
Siinä on puolensa kun keli on hyvä.
Pienikin veneen suunnan muutos katkaisee täkyn uinnin, pääsee pienilläkin punteilla sivulla 10-15 m:iin missä harppauskerros usein keskikesällä on ja puntit haravoivat koko ajan korkoa,kun hiukankin kulkusuunta muuttuu.
Ja ei ujella takilan vaijerit ja pärjää pienillä kuulilla,eivät jätätä-:).
Timppa
Taitaa olla meikäläisen uistelutyylit sitten jämähtäneet sinne 90-luvulle. Ei pelkästään kalusto. Näköjään kun ikää tulee niin vetovauhtikin entisestään hidastuu ja painot suurenee :) Juurikaan yli 3 km/h ei ole sisävesillä ollut tarvetta mennä missään olosuhteissa. Ellei sitten haukea ole ollut tarvis pyytää.
Kukin tyylillään, pääasia että uskoo asiaansa.
Ei tuo pläkää vaadi.Sisävesillä useinkin sovelias keli.
Kun oli kovempi keli/ olimme merellä,niin teimme sitäkin,että vedimme ottialueen pelkästään myötätuuleen,nostimme vermeet ylös,ajoimme koneella ylös ja taas hitaasti vetämällä myötäiseen.
Myötäaalto uittaa täkyä pirun tehokkaasti/kalastavasti.Kun on 2 reilua jarrupussia käytössä (jopa jarrulevyn ohella).
Pelkällä jarrulevyllä tuo hommeli ei toimi,kun aalto heittää venettä kovin myötäiseen ja täkyt rullaa välillä kovin ja eivät kalasta.
Timppa
Mutta onneksi mieli on edelleen sama poikamainen kuin mopo iässä-:).
Tuo paikkatietous on tosiaankin yxi juttu mikä tukee 'dead slow' uistelua.
Ei tartte etsiä kalaa kun tietää jo mennessä missä ovat.
Vaikka hulluimman ajan vetotunnitkin myötä vaikutti varmaan asiaan,niin tuo todella hidas vetojakso antoi kyllä kookkaampaa kalaakin järvillä.
Mm. kaikki saamani yli 5 kg taimenet (niin järviltä kuin mereltäkin),iso osa yli 5 kg järväreistä myös.
Täkyn pyörähtely nopeus tietty ratkaisee kookkaille yksilöille,ei vetonopeus.
Mutta hitaasta vedosta on paljon edellä mainittuja muita etuja,jotka menettää vauhdin noustessa.
Nousu merilohen raksiuistelussa nopeudet kasvaneet välikehityksen myötä tietty.
Ja kun siinä sivuvehkeillä syvälle pääsy ei ole must juttu kuten syönnöstävälle lohikalalle usein..
Timppa
Onnittelut! Hieno kala!!!
Kun oli 'muodissa' pitkään vetää raksia 1,8-2,4 km/h eli 'dead slow trolling' niin kyllähän sitä kolleegojen kanssa kovasti spekuloitiin sen tuomia etuja/haittoja.
Yksi aihe nousi usein esille.Eli hitaalla vedolla raksi on kalan 'ikkunassa' pidempään ja laukaiseeko otin paremmin pidempiaikainen näköärsyke?
Ikäni muistan Vaskon Mikan kommentin kun hän tuli kyytiimme tutustumaan Vuohijärvellä raksin vetoomme 1997 keväällä:
Kohta tunti vedetty ja tuo sama petäjä on edelleen tuossa veneen kohdalla-:).
Nyt tietty myöhemmin väline kehityksen myötä on opittu saamaan hidas pyörähtely kovempaankin vetovauhtiin ja jopa ihan hyvin tuloksinkin.
Kuitenkin jos sotken tähän nyt vielä mielessä olevaa jäältä pilkkimistä,niin on aivan takuu varmaa,että olen (olemme) pilkkineet vuosikymmenet aivan liian nopea liikkeisillä vermeillä (tasureilla) saadaksemme ISOJA ahvenia.
Ja kuinka PIENELLÄKIN väärällä (usein liian nopealla) liikkeellä karkotat ison ahvenen näytöstä.
Luotain kyllä kertoo tekemäni virheet lahjomattomasti.
Vieheen tehokkuutta / uskottavuutta kuvasi aikoinaan hyvin rapakon takana tehty tutkailu vedenalaisten kameroiden kautta.
Kuinka iso % 'maksaneista katselijoista' otti vieheeseen / raksiin.
Ja edelleen muuntumiskykyä tarvitaan olosuhteiden muututtua / kauden edetessä.
Timppa