En tällä kirjoituksella yritä muokata nykyaikana käytössä olevia väsytys tekniikoita.
Saattanut tästä aiemminkin kirjoittaa,mutta kivoja tarinoita on aina mukava kerratakin.
Tuli vain ajatuksiin kun Aksolan Kimmon kanssa vaihdeltiin viestejä ja siinä yhteydessä tuli mieleen edesmennyt Timo Luukkainen ja hänen tyyli kun hän huomasi OIKEASTI kookkaan meritaimenen tarttuneen kiinni.
Hän uisteli paljon yksinkin / emännän sedän/kummisedän kanssa.
Kalasteli vuodessa yli 200 päivää eläkkeellä ollessaan (muutakin kuin uistelua seassa).
Muistan erään heidän huippu aamun.6 suurinta meritaimenta painoivat yhteensä yli 30 kg.
Emännän serkulla oli synttärit tulossa ja hän kävi silloin hakemassa heidän toiseksi suurimman taimenen synttäri pöytään ja oli punninnut sen Kuopiossa perattuna ja paino oli muistaakseni about 5,7 kg.
Kuitenkin eräs kertomus edesmenneestä Kaimasta.Hänelle olikin lähtenyt äkkinäisempi kaveri mukaan meritaimen jahtiin.
Aamulla ani varhain oli suoravetokeppi vääntynyt mutkalle ja siimaa purkautunut niin pirusti kelalta.
Kala oli loikannut kaukana ja profiilista tullut käsitys,että 7-9 kg:n taimen on kiinni.
Kaveri oli hätääntynyt ja hoputtanut Kaimaa,että ala kelata tai se karkaa.
Kaima oli tuuminut,että ei kun me juodaan nyt kupit kahvia.Annatko sen jenkkikassin sieltä keulasta.
Oli juotu kupit kahvia ja edelleen oli kaveri hoputtanut ottamaan vapa käteen.
Timppa oli tuuminut: 'Ei kun me juomme nyt toiset kupit kahvia'.
Kun toinenkin kupillinen oli nautittu,Kaima oli ojentanut jenkkikassinsa laitettavaksi takaisin veneen keulaan ja kelasi sitten taimenen haaviin.
Tarkkaa painoa en muista,mutta 8 + taisi olla.
Hänellä oli joskus alkuaikoina tullut haavi kämmi kun oli ottanut levänneen kalan liian nopeasti veneen kupeelle ja siitä muodostui tuo perässä vetämällä väsyttäminen.
Oletan,että joku vastaa tähän,että kala lepää/palautuu ellei sitä painosta...
No, Kaima ei sodan kovatkin taistelut kokeneena miehenä ollut niin hätäinen kuin me nyt-:).
Tosin Kanukeissakin charter kippari ei antanut ottaa edes haavia esille ennenkuin kookas Kingi oli käynyt pari kertaa lappeellaan.
Ja joutuuhan noita jokainen moni tärpin sattuessa perässä hilaamaan,kun ei kädet riitä...
Timppa
Jos heti lähdössä huomaa että nyt on iso kala kiinni, niin meillä vapa keskelle takaräkkiin. Se ei ainakaan tee mitään virheitä pidellessään vapaa.
Sitten perä puhtaaksi. Lähimmät plaanarisiimat sisään, uloimpia kaemmaksi, takilavavat pois, kuulat veneeseen. Vieherasiat, termospullot ja muu irtotavara pois tieltä. Koira komennetaan myös keulaan :) Haavi tai koukku käsille. Samalla keula kohti vapaata vettä, mielellään myötäiseen.
Sen jälkeen voikin ottaa hyvän asennon, vavan käteen ja naatiskella. Toimii hyvin myös ja etenkin yksin kalastaessa.
Jos heti lähdössä huomaa että nyt on iso kala kiinni, niin meillä vapa keskelle takaräkkiin. Se ei ainakaan tee mitään virheitä pidellessään vapaa.
Sitten perä puhtaaksi. Lähimmät plaanarisiimat sisään, uloimpia kaemmaksi, takilavavat pois, kuulat veneeseen. Vieherasiat, termospullot ja muu irtotavara pois tieltä. Koira komennetaan myös keulaan :) Haavi tai koukku käsille. Samalla keula kohti vapaata vettä, mielellään myötäiseen.
Sen jälkeen voikin ottaa hyvän asennon, vavan käteen ja naatiskella. Toimii hyvin myös ja etenkin yksin kalastaessa.
Aika lailla yks yhteen näin tomitaan omassakin veneessä kun useimmiten yksin uistelen. Hyvin vähillä kommelluksilla on tähän asti selvitty ja mikä tärkeintä, kaikki kalat koukattu onnistuneesti kyytiin.
Mikäs hätä vapamiehellä sitä kalaa siihen veneen viereen on kiskoa pyörimään, varmemmin se siitä karkaa kun pitkästä langasta joka joustaakin monta metriä?
Taisi olla vuosi 2017 kun isot kalat käyttäytyivät oudosti Amaalla. Tärpin jälkeen tulivat helposti kelaamalla veneen luo ja sitten alkoi se puljaaminen lyhyessä siimassa... välillä oltiin menossa veneen ohi, välillä veneen alle. Oli kippari jo vähän ihmeissään miten päin pitää venettä pyörittää, mutta onnistuihan tuo. Kerran piti pyytää radiolla vapaata reittiä ja hyvin tuli tilaa, kiitos siitä. Peräkkäisinä päivinä samalta pisteeltä jos painot vielä oikein muistan 18,5 ja 16,7 kg.
Meillä ei myöskään ole tapana hoppuilla tuon väsytyksen kanssa. Yleensä oltu isän kanssa kahdestaan esim. ahvenanmaalla jolloin toinen väsyttää ja toinen siinä siivoilee mahdollisesti rojuja pois ja tietenkin antaa asiantuntevia neuvoja väsytykseen :)
Mieleen muistuu muutaman vuoden takaa vauraiden lohien tuplatärppi joista ensimmäisen kalan kanssa menikin pitkään, varmaan luokkaa 45min. Tällä aikaa toinen vapa oli koko ajan räkissä ja jossain kohtia hieman kiristin jarrua kun kaverilta oli isoimmat menohalut poissa.... jahka tuli tämän potilaan vuoro niin käytännössä pumppailin sen yhtäkyytiä laidalle ja siitä haavin kautta ruumaan.
Mainittakoon että täällä rapakon takana on tosin joutunut monissa tilanteissa ottamaan täysin erilaisen lähestymistavan.
Merileijonia on paikoin paljon ja ovat oppineet lounastamaan kalamiesten siimojen päissä roikkuvia lohia.
Viime syksyn Astorian reisullakin muutama kingi menetettiin näille otuksille.... Eräänä aamuna kun olimme ensimmäisen lohen menettäneet näille viiksivalluille niin omalla vapavuorollani työnsin tähtipyörän tappiin ja otin melko vauraan lohen arviolta noin minuutissa kyytiin. Tuossa metodissa pitää tuntea välineensä ja niiden kestävyys... :)
Meillä yksi vuosi tuplista 12 ja 13 kg kalat. 12 kg ensin kyytiin ja matruusi odotteli rauhassa sen toisen kalan kanssa kun se kirmaisi kättelyssä kauas taakse. Vähän meni ylimääräistä aikaa siimoja selvitellessä kun 12 kg kala vetäsi takilasta ja pomppasi plaanareiden takana lähdössä.... Aiheutti sen, että se toinen kala ei väsynyt yhtään vaikka sitä veneellä vedettiin koko ajan. Sitten kun matruusi alkoi sitä komentamaan, niin homma sen kanssa alkoi alusta uudelleen.
Viime keväänä hylje yhden lohen vei, tais olla vapa takakaiteessa ja peruutella rauhallisesti kun yhtäkkiä pisti kakkosen päälle ja sitten meni, paha oli saada siima poikki kun sitä oli paljon pihalla.