Saas nähdä mitä tapahtuu järvärin poikasille kasvattamoissa? Jokunen vuosi sittenhän helteet ja vesihome tappoivat poikaset ja tuli pula istukkaista. Onko nyt sama edessä?
tästä voi tulla kalankasvattajien pahin painajainen. Laitokset joilla on saatavissa kylmää pohjavettä pärjäävät paremmin. Toivotaan että järvärin poikaset ja muutkin lajit säästyvät. Järvilohismolteista on pulaa jokatapauksessa.
Nykyään on ilmalämpöpumppuja jotka on tarkoitettu uima-altaiden lämmitykseen. Niillä voi myös viilentää vettä. Olisiko siinä ratkaisu kalankasvattamoille?
Haukivedellä meni meni taimenistutukset totuttelua otsasta hyvin nopeasti veden vapauteen kun rantavedetkin alkoi lämpenemään hyvin nopeasti...
Vuoden 2019 istumista menestyi ja menestyy edelleenkin hyvin... Joskus vaan tuntuu, että istutuserä häviää kuin pieru Sahataan... Vilelyyn ja sen onnistumiseen pitäs vissiin alkaa löytämään jotain uutta, jolloin poikasten laatu parantaisi...
Pielisen, Puulan ja Suomeen istutukset niillä hybridi poikasille ei tainnut ainakaan Puhumalla onnistua?
V-P M
Kala-altaissa vaihtuu vesi jatkuvan virtauksen periaateella. Jokunen vuosi sitten oltiin samassa tilanteessa. Jossakin laitoksella kokeiltiin jäähdyttää vettä kippaamalla jäätä tulouomaan. Kuutiolla jäätä jäähdyttävä vaikutus altaassa oli 0.5 astetta.
Kuolihan ne Puulan hybridipoikaset myöskin joku vuosi sitten. Oliko se -18 vai -19 kun ei ollut juuri järväriä sinne istuttaa. Taimen tuntuu kestävän vesihometta ja lämpöä(?) järväriä paremmin.
Olin 70-luvun puolivälistä 80-luvun alkupuolelle töissä eräällä keskisuomalaisella kalanvilljelylaitoksella. Aluksi kesätöissä, ja sitten armeijan kahta puolta säännöllisesti.
Kun menin laitokselle töihin, niin pitkissä maa-altaissa istutukseen kasvatetut taimenenpoikaset olivat arkoja otuksia.
Kun pienpoikaset tuotiin laitokselle, niitä ruokittaessa kuivarehulla, rehu piti heitää kaloille niin, että oma varjo ei langennut altaan ylle. Kun rehu alkoi vajoamaan, niin hetken päästä saattoi nähdä, kun keltaiset kyljet vilkkuivat kalojen ruokaillessa.
Kun lopetin työurani laitoksella, niin taimenet hakivat ruokansa pintakalvosta arkailematta, kuten kirjolohet konsanaan.
Jo silloin kävi nuoren kalamiehen mielessä, että tarttis varmaan tehdä jotain, jotta kalojen luontaiset suojeluvaistot säilyisivät.
Olen tästä joskus aikaisemminkin kirjoitellut, mutta tuli taas mieleen, kun aihe on ajankohtainen.