Tuli hommattua nyt ensimmäinen sähkötakila. Tässä Cannonissa on vaijeria pitkin kulkeutuva jännitteensäätö mahdollisuus. En ehkä ole ikänä tämmöistä ominaisuutta kaivannut mutta nyt kun se on käytettävissä, niin alkoi tietysti kiinnostamaan tämä toiminnallisuus. Netistä löysin yhden taulukon, jonne oli kirjattu kalalajeittain eri 'houkutusjännitteitä'. Meidän kotimiaset kalalajit tietysti puuttuivat tästä listasta. Onko kenelläkään käsitystä mitä jännitettä suositellaan esimerkiksi merilohelle ja kuhalle?
Entäs jos ne sopivat puienet sähköjänniteet ei kulkisi kuitua myöten ja ne vähäisetkin takilaklohet jäisi sitten saamata ? Niin... Entäs sitten ?
V-P M
Entäs jos ne sopivat puienet sähköjänniteet ei kulkisi kuitua myöten ja ne vähäisetkin takilaklohet jäisi sitten saamata ? Niin... Entäs sitten ?
V-P M
Löysin vuodelta 2019 tähän aiheeseen liittyvän keskustelun ja sielläkin alkoi melko nopeasti 'vääntö' vaijeri vs kuitu. Kuten tuossa aikaisemmin kirjoittelin en ole tätä sähköistä houkutinta aikaisemmin kaivannut mutta nyt kun se on uusissa takilloissani haluan tähän perehtyä tarkemmin. Tuote on ollut pitkää markkinoilla ja uskoisin, että suomessakin täytyy olla tästä kokemuksia ja näkemyksiä.
Löysin Kokkosen vanhan kirjoituksen tältä palstalta ja siellä hän mainitsee meidän merilohelle 0,6-0,65 voltin olevan ihanteellinen. Löysin netistä taulukon ja siellä lohilajista riippuen suositusjänniteet vaihtelivat 0,6-0,75 voltin välillä.Kiinnostaisi myös tuo kuhaa houkutteleva jännitteen taso.
Laitoin oheen Youtube videolinkin, jossa mielestäni hyvin havainnollistetaan takilasähkön vaikutus kaloihin. Näyttäisi siltä, että kyse ei ole vain mahdollisten sähkövuotojen korjaamisesta ja neutralisoimisesta (kuituun vaihto), vaan myös kalojen houkuttelemisesta takilan lähelle optimoidulla jännitteellä.
Kannattaahan sitä kokeilla, jos vaikka löytyisi miuluisat säädöt... Itse kun vielä vaijereita pidin Digi-Trolleissa, niin sellaista 0,7 V jännitettä niihin syötin. Mittailin kyllä joskus, ettei mitään isompia sähkövuotoja veneessä ollut ja tuo sama jännite löytyi ihan vakiona vaijereiden ja veneen maan välistä.
Kuituun vaihdettuani en huomannut kalantulon ainakaan vähentyneen takiloista. Oikeastaan päin vastoin. Ainakin joka vuotinen kuulien menettäminen Amaalla loppui siihen.
Eipä ole suuria eroja syntynyt vaijeri/kuitu, vuosien välillä eroja, jonain vuonna varmaan puolet tapahtumista takiloista, joskus hiljaista. Kuiduista vähemmän kuulien menetyksiä, suurimmaksi osaksi varmaan syy kun joka toinen aamu uusiksi lukkoon solmu. Viime keväänä sitten kunnon räväytys, kuula ja Fishhawkin anturi kerralla. Kuituun tunnit täyteen ja Marianhaminasta ostaan uusi.
Tästä on facessa ollut joskus aika kiivasta keskustelua… Olen aina ollut vaijerimiehiä ja eipä ole yhtään kuulaa tullut vaijerin takia menetettyä. Blackbox on ollut käytössä yli 15 vuotta ja oheinen raamattu löytyy edelleen tyynyn alta.
Hieman ohi aiheen mutta minua kanssa ihmetyttää tämä vaijeri=kuulien menetys keskustelu. Olen 22 vuotta käyttänyt takiloita vaijerilla ja yhden kuulan menettänyt. Tämäkin tapahtui silloin kun virittelin scottyn isoilla laukureilla sen ”nipsuttimen” vaijeriin kiinni. Oli käytössä cannonin speed and temp anturi ja se otti häiriötä tuosta scottyn hakasesta ja päädyin tekemään nuo nipsutin laukurit. Jostain syystä vaijerissa oli hirveä värinä tällä virityksellä ja päivän lopussa vaijeri katkesi keskeltä. Vaijerit olen uusinut ehkä kolmen vuoden välein mutta joka vuosi olen pätkäissyt metrin pois ja tehnyt nämä ripustukset uudestaan.
Noissa vaijereissa iso ero kuinka ne kestää metallihakoja. Noilla tuplascoteilla minimoi menetykset, oli sitten mikä hyvänsä takilan ja kuulan välissä, kuitu tai vaijeri.
Kuituun on niin helppo uusi solmu tehdä, sen takia sitä tulee tehtyä. Kuulina Ahvenanmaalla ja yleensäkin merellä 7kg kuulat.
Itse en ole tupla nipsutin scotteja enään käyttänyt kun sen ainoa kuulan silloin tuolla virityksellä menetin. Eräs kalakaveri noita kuulia kanssa menetteli lukuisia ja kun lopetti siimojen vapauttamisen ”riuhtomalla” niin vähentyi merkittävästi vaijerin katkeilut myös. Jotain takilan käyttöön liittyviä eroja täytyy olla, kun toiset menettää kuulia paljon ja toiset ei lainkaan.
Uusissa Cannonin takiloissa oleva tummapintainen oliko se nyt 7 säikeinen vaijeri ei kestä mitään. Vanha kirkas kesti hyvin. Sitä vanhaa ei ole enää myynnissä. Neljännen menetetyn kuulan kohdalla vaihtui kuituun.
Sitäkin kyllä katsottiin. Näytti samalta tummapintaiselta. Ei ollut enää varaa kokeilla sen kestävyyttä. Jos muistan oikein niin se alkuperäinen Canonin vaijeri oli 9 säikeinen ja kesti kyllä välilaukaisin hakaset ja muutkin viritelmät.
No hemmeti. Puolasin viimeisen varastossa olleen scottyn vaijerin takilaan pari vuotta sitten. Tämä vaijeri hankittu varmaan 10 vuotta sitten erään kalastustarvike liikkeen lopetusmyynnistä (ostin useampia silloin). Nyt hankin viime vuonna scottyn uuden vaijerin. En katsonut vaijerin väriä tms. mutta ilmeisesti tuote on muuttunut. Nuo vanhat scottyn vaijerit olivat hopean harmaita ja aika paksuja olivat kyllä. Ehkäpä tässä syy siihen miksi osa ”vaijeri kalastajista” vaihtaneet kuituun..?