Tämä ei kyllä teknistä kehitystä vie eteenpäin,mutta mutta isävainajakin oli jonkunmoinen 'pelle peloton' lähinnä kiinteitä pyytöjä yms. kehitellessään.
Isäukon jäämistöstä löytyi monenmoista ja pääosin ymmärsin niiden tarkoituksen,mutta tuolle käsikelalle en keksinyt selitystä.Siihen puolattu iso metri määrä teräs siimaa...
Yxi ajatus tuli mieleen kun hän uisteli kuhia alueella jossa paljon uittopuuta pohjassa.
Liekö ajatellut että takuulla vahvemmatkin koukut oikeaa tuolla 'siimalla'.
Tai liekö ollut joku 'naarakoukku' päässä jolla saanut revittyä pohjapuihin tarttuneet verkot ylös..
Tuo hemmetinmoinen määrä teräs siimaa ihmetyttää.Kun tietääkseni Pielisessä ei ole tonnikaloja tai Marlineja.
Olkoon kevennyksenä nyky teknistyneessä maailmassa-:).
Timppa
Itsekin olen ollut isäni kanssa uistelimassa silloin kun tollaista kelaa on käytetty , soutuveneellä matkassa , molemmilla puolilla lasikuituvavat ja ton kelan siima takana keskellä , käytettiin kierrepainoja jotka oli taivutettu banaanin muotoon , useimmiten kahdella isolla painolla mentiin , prefessori siimanpäässä , sitte hiukan ylimääräistä siimaa veneen pohjalle ja kela soutajan selän taakse veneen pohjalle , usein soutaja piteli siimalenkkiä lädessään , pätkien soutaessaan uintia , nämä reissut tehty kymijoella IItin alueella . Itsellekin tulee tänävuonna kolmevarttia täyteen , onhan ne noista ajoista uistelutavat ' hiukan ' muuttuneet !
Käsikelaa käytettiin hienosti vielä ysärillä monessa veneessä täällä Pirkanmaalla. Supertehokas kuhan kanssa välikolmioineen sivutapseineen.
Runkosiimana millinen punottu. Toisilla leikarit parin metrin välein johon kolmio tapseineen (50cm). Pysyi toki ilman leikariakin paikoillaan järkikalojen kanssa. Painouistimia ja syvännevaappuja. 4cm rattlin fatrap värissä ft oli aika pommi ihan päällimmäisenä lähes potkurivirrassa.
Toistakymmentä pyytöä kun laittoi niin pahimmillaan oli kuha joka toisessa ja painoa siimassa sen mukaan. Aika taiteilua oli jos kala sattui olemaan viimeisessä uistimessa. 9 tapsia veneen kyljessä ylös nostettuna ja 'muutama' metri punottua lattialla.
Tarvis joskus viritellä kuosiin. Kolmiot ja kela on jemmassa..
Noista käsi puukeloista mieleen.Rikos lienee vanhentunut kun noista tapahtumista jo about 50 vuotta kulunut.
Kuhat nousivat sankkoina parvina Pielisen pohjoispäässä olevan Kuokkastenkosken alle.
Meillä kylän pikkupojilla (10-13 v) oli lupa käyttää uittoyhtiön kookasta ja painavaa keluvenettä.
Airotkin niin painavat että piti olla pikkupoika/airo soutaessa.
Kuhalla oli siihen aikaan kuturauhoitus kesäkuussa ja silloiset vanhat papatkin suhtautuivat rauhoitukseen vähän niin ja näin.
Vitsailivat että kesäkuussa pyytävät 'selkä ahvenia' ja nimi muuttuu heinäkuussa taas kuhaksi.
No eihän me pikkupojatkaan maltettu pysyä kesäkuussa pois soutu uistelemasta noilla puukeloilla.
Haaviakaan ei ollut ja kallistimme veneen reunan vesipintaan ja siitä tempaisimme kalat laidan sisäpuolelle.
Kalastuksenvalvoja Antikainen huuteli joskus rannalta,että mitäs ne pojat oikein pyytää.
Ei kuitenkaan kovin vakavasti meitä jahdannut ja ei meidän taidot kovin isoa lovea hyvään kuhakantaan aiheuttaneet.
Kyllä silloinkin saamamiehistä puhuttiin ja heitä arvostettiin.
Yxi silloinen harvojen tuntema salaisuus oli kuhien jiggaaminen.
Valoivat 20-30 mm halkaisijaltaan lyijypallon jonka halkaisivat kahtia sahaamalla.
Tasopintaan liimasivat peilin palan ja kiinnittivät suht kookkaan 1-haara koukun tuohon puolipalloon.
Tarina kertoi,että opettaja Kolehmainen olisi saanut ko laitteella 38 kuhaa yhtenä iltana.
(En ole ihan satavarma oliko hän meitin nykyisen poliisijohtaja Sepon ukki).En tuota tullut Sepolta koskaan kysyneeksi vaikka olimme pentuna kuin paita ja peppu hänen kanssaan.
Saimme kasvaa virikkeellisessä ympäristössä ja kosken ympäristössä touhua riitti.
Timppa
Noista käsi puukeloista mieleen.Rikos lienee vanhentunut kun noista tapahtumista jo about 50 vuotta kulunut.
Kuhat nousivat sankkoina parvina Pielisen pohjoispäässä olevan Kuokkastenkosken alle.
Meillä kylän pikkupojilla (10-13 v) oli lupa käyttää uittoyhtiön kookasta ja painavaa keluvenettä.
Airotkin niin painavat että piti olla pikkupoika/airo soutaessa.
Kuhalla oli siihen aikaan kuturauhoitus kesäkuussa ja silloiset vanhat papatkin suhtautuivat rauhoitukseen vähän niin ja näin.
Vitsailivat että kesäkuussa pyytävät 'selkä ahvenia' ja nimi muuttuu heinäkuussa taas kuhaksi.
No eihän me pikkupojatkaan maltettu pysyä kesäkuussa pois soutu uistelemasta noilla puukeloilla.
Haaviakaan ei ollut ja kallistimme veneen reunan vesipintaan ja siitä tempaisimme kalat laidan sisäpuolelle.
Kalastuksenvalvoja Antikainen huuteli joskus rannalta,että mitäs ne pojat oikein pyytää.
Ei kuitenkaan kovin vakavasti meitä jahdannut ja ei meidän taidot kovin isoa lovea hyvään kuhakantaan aiheuttaneet.
Kyllä silloinkin saamamiehistä puhuttiin ja heitä arvostettiin.
Yxi silloinen harvojen tuntema salaisuus oli kuhien jiggaaminen.
Valoivat 20-30 mm halkaisijaltaan lyijypallon jonka halkaisivat kahtia sahaamalla.
Tasopintaan liimasivat peilin palan ja kiinnittivät suht kookkaan 1-haara koukun tuohon puolipalloon.
Tarina kertoi,että opettaja Kolehmainen olisi saanut ko laitteella 38 kuhaa yhtenä iltana.
(En ole ihan satavarma oliko hän meitin nykyisen poliisijohtaja Sepon ukki).En tuota tullut Sepolta koskaan kysyneeksi vaikka olimme pentuna kuin paita ja peppu hänen kanssaan.
Saimme kasvaa virikkeellisessä ympäristössä ja kosken ympäristössä touhua riitti.
Timppa