SISÄLLYSLUETTELO
1 TIIVISTELMÄ *
1.1 Taustaa *
1.2 Tavoitteet *
1.3 Menetelmät *
1.4 Tulokset *
1.5 Päätelmät *
2 JOHDANTO *
3 F.I.S.U.-PROJEKTIN TARKOITUS *
4 KALASTUSMATKAILUN LÄHTÖKOHDAT *
4.1 Kalastuksen historia *
4.2 Nykytilanne Pohjois-Karjalassa *
4.3 Nykytilanne Pohjois-Amerikan Suurilla järvillä *
4.3.1 Ammattikalastus vastaan urheilukalastus *
4.3.2 Kalastuksen ja istutusten säätely sekä rajoitukset *
4.3.3 Taloudellinen arvo *
4.3.4 Kalastusmatkailutuotteet *
4.3.5 Kalastusmatkailun markkinointi *
4.4 Nykytilanne Blekingen läänissä Ruotsissa *
4.4.1 Sportfiskecentrum Blekinge *
4.4.2 Sportfiskecentrum Blekingen liikeajatus *
4.4.3 Kehittäminen *
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS *
5.1 Projektihenkilöiden kokoukset *
5.1.1 Simrishamn *
5.1.2 Karlshamn *
5.1.3 Ahvenanmaa *
5.1.4 Loppukokous Granvikissä ja koekalastus Vättern-järvellä *
5.2 Haastattelut ja kyselyt *
5.2.1 Kysely Pielisen alueen matkailuyrittäjille *
5.2.2 Kalastuskysely Pielisen alueen uistelukilpailuissa 1999 *
5.3 Koekalastus Pielisellä 9. – 10.10.1999 *
5.4 Koekalastusta Vätternillä 31.10. – 6.11.1999 *
5.5 Saalisvarmuuden parantaminen *
5.5.1 Vaikuttavat tekijät *
5.6 Kuun vaikutus kalastukseen *
6 TULOKSET *
6.1 Projektikokoukset *
6.2 Haastattelut ja kyselyt *
6.3 Koekalastukset *
6.4 Saalisvarmuuden parantaminen *
6.5 Tohtori Jorma Piirosen lausunto *
7 JOHTOPÄÄTÖKSET *
Esipuhe
F.I.S.U.–projektin loppuraportti kalastusmatkailun kehittämisestä Pohjois-Karjalassa on valmistunut. Hankkeessa on ollut mukana asiantuntijoita Suomesta, Ruotsista ja Kanadasta.
Pohjois- ja Itä-Suomen maakunnat kärsivät yhä kiihtyvästä maaltamuutosta, jonka seurauksena nuori ja koulutettu väestönosa siirtyy kasvukeskuksiin ja maaseutu autioituu vähitellen. Maaseudun elinkeinorakenne kaventuu ja muodostuu entistä suuremmiksi yksiköiksi. Tämä taas osaltaan vähentää toimeentulomahdollisuuksia ja kiihdyttää maaltamuuttoa.
Keskinäisillä tapaamisilla, haastatteluilla ja koekalastuksilla on selvitetty vetovoimatekijöitä ja vahvuuksia, joilla kalastusta harrastavat matkailijat saadaan suuntaamaan matkansa Saimaan vesistöalueelle.
Tutkimusta on laajennettu projektin edetessä uusiin kalastustekniikoihin ja samalla on selvitetty varsin perusteellisesti nykyisin käytössä olevien tekniikoiden sopivuutta kalastusmatkailijoiden käyttöön. Lisäksi on tutkittu saalisvarmuutta eri kalastusmenetelmillä ja eri ajankohtina.
Projektiryhmään ovat kuuluneet Jan Olsson erikoisalanaan Ruotsin vastaavat hankkeet, Jari Rannisto erikoisalanaan kansainvälinen kalastusmatkailu ja tiedottaminen, Timo Kokkonen erikoisalanaan Saimaan vesistöalueen tuntemus sekä Ray Pajunen erikoisalanaan kansainvälinen matkanjärjestäminen.
EU:n komission on tukenut hanketta taloudellisesti.
Peter Prag on antanut F.I.S.U.–projektille arvokasta tietoa ammattimaisesta charter-venetoiminnasta Vättern-järvellä, ja Otto ja Ville Räsänen sekä Lasse Laitinen ovat tehneet haastattelututkimukset. Projektiryhmä kiittää heitä kaikkia.
Leo Räsänen on vastannut F.I.S.U.–projektin johtamisesta ja tiedottamisesta Pohjois-Karjalassa.
F.I.S.U.–projektin koekalastuksiin, haastattelututkimuksiin ja kalapaikkojen kartoitukseen on lisäksi osallistunut useita kymmeniä aktiivisia urheilukalastajia. Heille lämpimät kiitokset korvaamattomasta työstä tutkimusta tehtäessä.
Projektiryhmä toivoo, että valmistunut raportti aloittaa rakentavan keskustelun ja johtaa toimenpiteisiin kalastuksen ja kalastusmatkailun kehittämisessä Suur-Saimaan vesistöalueella.
Joensuussa joulukuussa 1999
Ylämyllyn Tilikonsultit Oy
Leo Räsänen
toimitusjohtaja
F.I.S.U.–projekti
PESCA 98/c208/08
Tämä raportti ei välttämättä heijasta Euroopan komission näkökantoja eikä millään muotoa ennakoi mitään Komission tulevaa mielipidettä.
Tämän raportin sisältöä ei saa jäljentää ilman materiaalin lähteen mainintaa.
Tämä projekti on toteutettu Euroopan Komission taloudellisella avulla.
Ylämyllyn tilikonsultit Oy aloitti keväällä 1999 hankkeen, jonka tavoitteena oli muodostaa kalastusmatkailun alalla toimivista yrityksistä ja asiantuntijoita verkosto suunnittelemaan ja kehittämään järjestelmä, jolla pystytään palvelemaan Saimaan alueen kalastusmatkailijoita tai matkailukalastajia mahdollisimman täydellisesti. Samalla kartoitettiin ydintoimenpiteet, joilla matkailua voidaan kehittää maakunnassa nopeimmin.
Projektin aloittamista pidettiin tärkeänä ja merkittävänä, koska Pohjois-Karjalan maaseutu autioituu kiihtyvää vauhtia muuttoliikkeen takia. Kehityksen pysäyttämiseksi tarvitaan elinkeinorakenteen monipuolistamista ja luontaisten vahvuuksien hyödyntämistä.
Perusteellisten selvitysten jälkeen projektiryhmään valikoitiin asiantuntijajoukko, jolla on monipuolinen ja pitkäaikainen kokemus käytännön kalastuksesta, urheilukalastuksesta, matkailusta, tiedottamisesta ja vastaavien hankkeiden hoitamisesta.
Perinteinen elinkeinokalatalous yritystoimintana on hiipunut vuosi vuodelta. Vuonna 1999 maakunnassa oli 23 ammattikalastajaa. Ammattikalastajaksi luetaan henkilö, jonka valtionverotettavasta kokonaistulosta vähintään 30 % on peräisin kalasuksesta. Ammattikalastajien saama saaliin kokonaismäärä oli 540 tonnia, ja saaliin arvo oli 3,75 mmk. Pääosa saaliista oli muikkua. Kalastajan saama keskimääräinen kalastustulo oli noin 70000 mk, joka oli suunnilleen puolet vuosituloista.
Hanketta aloitettaessa oltiin yksimielisiä siitä, että maakunnassa ei oltu tähän mennessä hyödynnetty kaikkia kalastuksen mahdollistamia tulonlähteitä.
Projektin tavoitteena oli keskinäisillä tapaamisilla, haastatteluilla, tutkimuksilla ja koekalastuksilla selvittää ne vetovoimatekijät, joilla kalastuksesta kiinnostuneet matkailijat tekevät matkapäätöksensä. Lisäksi haluttiin koota yhteen olemassa oleva tieto ja kokemukset toimivista kalastusmatkailuhankkeista ja niiden taloudellisista vaikutuksista.
Tavoitteena oli löytää keinoja, joilla voidaan monipuolistaa kuihtuvaa kalastuselinkeinoa ja lisätä majoitus- ja elintarvikeyrittäjien liiketoiminnan kannattavuutta. Lisäksi haluttiin tutkia saalisvarmuutta ja verrata sitä muiden kohdealueiden saalisvarmuuteen.
F.I.S.U.–projekti toteutettiin 15.3.1999 – 6.11.1999. Tapaamisia ja kokouksia pidettiin viisi: 15.3.99 Joutsenossa, 31.3.99 Simrishamnissa, 1.4.99 Karlsborgissa, 23.5. – 31.5.99 Ahvenanmaalla ja 29.10. – 8.11.99 Granvikissa.
Kesän 1999 aikana tehtiin kalastuskyselytutkimus Pielisen alueen uistelukilpailuihin, kysely Pielisen alueen matkailuyrittäjille ja koekalastus 9. – 10.10.99
Lisäksi tutkittiin saalisvarmuutta ja sen parantamismahdollisuuksia kalastusmatkailussa ja tehtiin koekalastus Vättern-järvellä 31.10. – 6.11.1999.
Kalastus Suomessa, kuten myös Pohjois-Karjalassa, on enimmäkseen kotitarvekalastusta. Luonnonkalaa pyydetään omaksi ravinnoksi tai harrastuksena. Harrastaja- ja kotitarvekalastajia on maakunnassa noin 60000, jotka pyytävät kalaa yhteensä noin 4100 tonnia vuodessa. Varsinaisia ammattikalastajia on vain 23 kappaletta. Voidaan sanoa, että kalastus ei ole päätoimentulo kenellekään.
Elinkeinotalouden kannattavuutta voidaan parantaa ja pysyviä työpaikkoja lisätä kalastajien verkostoitumisella, jalostusastetta nostamalla ja ns. piiloammattilaisuuden karsimisella. Työpaikkojen lisäys olisi kuitenkin hyvin marginaalinen, noin 10 – 20 kappaletta.
Kalastuksen matkailullisten näkökohtien hyödyntäminen ei ole vielä alkanut Pohjois-Karjalassa. Joitakin orastavia ja hapuilevia ensiaskeleita ollaan jo tosin ottamassa. Kalastusmatkailua ei mielletä vielä kannattavaksi liiketoiminnaksi. Tämä johtuu siitä, että kalastus on Suomessa melkein jokamiehenoikeus, jota kaikki EU:n kansalaiset voivat halutessaan harjoittaa. Kalastuslupia myydään kohtuullisen vapaasti, myös ns. kiinteiden pyydysten lupia, joka eurooppalaisittain katsottuna on hyvin poikkeuksellista.
Kalastuspaine suurimmalla osalla vesialuetta on ylimitoitettu vesistön tuottokykyyn verrattuna, joka lyhyen kasvukauden ja vesien karuuden takia on vain noin 4 – 15 kg/ha/a. Esimerkkimaissa, Kanadassa ja Ruotsissa, kiinteiden pyydysten laajamittainen käyttö on rajattu vain ammattikalastajien oikeudeksi. Tämä on ollut mahdollista, koska valtio omistaa vesialueen ja voi käyttää sillä määräysvaltaansa. Suomessa vesialueiden ja kalasoikeuden omistus perustuu maanomistukseen, joka on jakaantunut hyvin suurelle joukolle ihmisiä. Tästä aiheutuu kankeutta järkevälle ja taloudelliselle päätöksenteolle.
Hankkeen yhteydessä tutkittiin vetovoimatekijöitä, jotka laukaisevat yksityisen kalastusmatkailijan kohdevalinnan. Ylivoimaiseksi ykköseksi tulivat suuret kalat, sitä seurasivat vaivaton matkustaminen, hyvät majoitusolosuhteet ja turvallinen ympäristö. Matkailukalastusta harrastavat perhelomailijat, yritysasiakkaat ja ulkomaiset asiakkaat arvostivat edellisten lisäksi opastettuja ns. täyden palvelun kalastusretkiä, joilla ammattitaitoinen kalastusopas hoitaa kaikki tarvittavat käytännön järjestelyt.
Koska saalisvarmuus ja suurten kalojen saanti osoittautuivat suurimmiksi vetovoimatekijöiksi, haluttiin projektin aikana selvittää asiaa perusteellisesti. Tutkimuksessa käytettiin apuna noin sadan aktiivisen urheilukalastajan ammattitaitoa ja monikymmenvuotista kokemusta. Heidän avullaan tutkittiin erilaisia uusia kalastustekniikoita urheilukalastuksessa ja kuun asennon, vuodenajan ja ilmanpaineen vaikutusta kalojen aktiivisuuteen. Mainittakoon, että tietoa kyseisistä asioista ei ollut aikaisemmin saatavilla Pohjois-Karjalasta.
Uusista kalastustekniikoista tutkittiin hyvin laajasti luonnollisen syötin käyttöä urheilu- ja vapaa-ajan kalastuksessa. Tästä tekniikasta projekti sai arvokasta tietoa Kanadan charter-kippareilta, jotka ovat käyttäneet sitä jo kymmeniä vuosia viedessään asiakkaitaan kalastamaan.
Projektin aikana kävi täysin selväksi, että Pohjois-Karjalan luontaisia vahvuuksia ei ollut lähimainkaan hyödynnetty kalastusmatkailussa.
Pohjois-Karjalassa ja Suomessa kalastus on, kuten todettiin, ns. jokamiehen ikiaikainen nautintaoikeus. Näin ollen sen arvostus on päässyt vähenemään sekä elinkeinokalataloudessa että vapaa-ajankalastajien keskuudessa. Näin ollen sitä ei myöskään osata nähdä tulevaisuuden kannattavana liiketoimintana.
Kalastajakunta on vanhenemassa ja nuoret muuttavat kasvukeskuksiin ns. helpompien ja tuottavampien ammattien houkuttelemana. Toisaalta, jos nuoriso esittää uusia ja tuoreita ajatuksia esimerkiksi kalastustekniikoista, vanhat kalastajat vastustavat niitä. "Koska näin on tehty aina, ei systeemiä voi muuttaa vastakaan."
Projektin aikana selvitettiin, että Pohjois-Karjalalla on mahdollisuudet saada kalastusmatkailuun moninkertainen määrä uusia työpaikkoja verrattuna elinkeinokalatalouden työpaikkalisäykseen. Tämä edellyttää pienyrittäjien entistä tiiviimpää verkostoitumista markkinoinnin lisäämistä. Perusinfrastruktuuri, majoitus, elintarvike, opastus ja kalastuslupa-asia ovat nykyisellään varsin hyvässä kunnossa ja toimivat. Ohjelmapaketteja eri tyyppisille kalastusmatkailijoille on tarjolla riittävästi.
Projektiryhmä pitää tärkeimpinä kehitettävinä alueina seuraavia kokonaisuuksia:
Matkailu muista maista Suomeen ja Suomen sisällä lisääntyy tulevaisuudessa voimakkaasti. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että matkailun valtavirrat ohjautuvat Pohjois-Karjalan ohi ja jäävät eteläisen tai pohjoisen Suomen hyödyksi.
Kun puhutaan kalastuksesta, etelällä on vahvuutenaan lähes ympäri vuoden sulana pysyvä meri monilukuisine kalalajeineen. Pohjoisella Suomella on maaginen villin suurlohen maine. Tätä lohta kävivät Englannin lordit ja perhokalastajat tavoittelemassa jo viime vuosisadan loppupuolella Tenojoesta. Pohjois-Karjalassa ei ole lohijokia eikä meriä, mutta meillä on ainutlaatuisen kaunis ja puhdas järviluonto.
Ylämyllyn Tilikonsultit Oy aloitti keväällä 1999 hankkeen, jonka tarkoituksena oli koota asiantuntijaryhmä suunnittelemaan ja kehittämään Pohjois-Karjalan kalastusmatkailua. Projektiryhmään valittiin asiantuntijat, joilla katsottiin olevan kokemusta ja teknistä asiantuntemusta kalastuksen ja sen oheistoimintojen hoitamisesta. Asiantuntijat valittiin kalastuksen, urheilukalastuksen, matkailun ja tiedottamisen aloilta.
Ammattikalastuksen työpaikat ovat vähentyneet maakunnasta, ja tällä hetkellä ammattikalastajarekisteriin kuuluu enää 23 kalastajaa. Sesonkiluonteisesti myyntiin kalastavia henkilöitä on Pohjois-Karjalassa noin 250. Ruotsissa ammattikalastajien määrä on kolmikertainen ja Norjassa noin kaksikymmenkertainen. Hanketta aloitettaessa oltiin yksimielisiä siitä, että kalastusmatkailussa ei ollut hyödynnetty läheskään kaikkia maakunnassa tarjolla olevia mahdollisuuksia.
Projektin tarkoitus oli tuoda esille ne tosiasiat, joilla kalastusmatkailusta voi tulla tasavertainen liiketoiminnan osa-alueperinteisen alkutuotannon rinnalla. Tarkoitusta varten projektiin valittiin jäseniksi Jan Olsson Ruotsista, erikoisalanaan vastaavantyyppisen hankkeen johtaminen Vänern- ja Vättern-järvillä. Jari Rannisto Espoosta on tiedotustoiminnan ja kansainvälisen kalastusmatkailun asiantuntija. Timo Kokkosella Joutsenosta on erityisen hyvä tuntemus Saimaan vesistöalueesta. Ray Pajunen on Kanadassa asuva Suomen kansalainen ja hän on kansainvälisen matkanjärjestämisen asiantuntija. Joensuulaisen Leo Räsäsen erikoisosaamista ovat kalastus, kotimaan tiedotus ja verkostotoiminta. Leo Räsänen vastaa hankkeen johtamisesta ja raportoinnista. Hänen omistamansa yhtiö on tilipito-organisaatio.
Projektin tarkoitus on kalastuselinkeinon monipuolistaminen sekä Saimaan alueen kalastus-matkailuyrittäjien, mökkivuokraajien ja kalastusoppaiden ansiomahdollisuuksien lisääminen. Tavoitteena oli myös olemassa olevan tiedon kerääminen, kokemusten ja uuden tiedon hankinta, kalastustietoisuuden lisääminen ja olemassa olevien investointien tuoton parantaminen.
Kalastus on ollut Suomessa, kuten Pohjois-Karjalassakin, merkittävä osa väestön elintarvike-huollossa. Jopa veroja maksettiin entisaikaan lohena tai kuivattuna haukena.
1900-luvun alkupuolella kalastustekniikat olivat suhteellisen vaatimattomia; käytettiin puuvillalankaverkkoja, liistekatiskoita, tuulastusta ja erilaisia koukkupyydyksiä. Suurelle kansanosalle kalastus oli välttämätön lisä niukkaan ruokapöytään. Urheilukalastus vavalla oli varakkaan väen harrastus, johon rahvaalla ei ollut varaa eikä aikaakaan. Urheilukalastusta harrastivat aateliset tai ulkomailta tulleet urheilukalastajat.
Sittemmin kalastustekniikat kehittyivät ja uusia, tehokkaampia pyyntimenetelmiä levisi Pohjois-Karjalaan mereltä ja siirtolaisten mukana Laatokalta, Venäjän puolelta.
Elintason nousu vähensi kotitarvekalastusta ja lisäsi urheilu- ja vapaa-ajankalastusta. Toisaalta myös ammattikalastus on muuttunut yhä pienemmän kalastajajoukon tehtäväksi. Nykyisin Suomessa kalastusta harrastaa noin 2 miljoonaa kansalaista.
Pohjois-Karjalassa harrastus- ja vapaa-ajankalastajien saama saalismäärä on moninkertainen verrattuna ammattikalastajien saaliiseen. Myyntiin kalastettu saalismäärä on Pohjois-Karjalassa noin 800 tonnia ja vapaa-ajankalastajien saama saalismäärä noin 4100 tonnia vuodessa. Vapaa-ajan kalastajat pyytävät saaliinsa pääosin verkoilla, katiskoilla ja uistimilla. Ammattilaiset käyttävät suuria laahusnuottia, trooleja, isorysiä, tavallisia nuottia ja jonkin verran verkkoja.
Kalastuksessa tapahtui varsinainen läpimurto nailon- ja monofilverkkojen markkinoille tulon jälkeen. Kyseiset pyydykset ovat kestäviä ja hyvin kalastavia ja ne mahdollistavat tehokkaan kalavesien hyödyntämisen.
Kun verkkopyydys on vapaa-ajankalastajan yleisin pyydys ja kalastajamäärä on suuri, on tämä johtanut paikoitellen vesistöjen ylikalastamiseen. Lisäksi kalastus on ollut valikoivaa, jonka takia kalaston luontainen rakenne on vääristynyt. Arvokkaimpia kalalajeja, kuhaa, haukea, taimenta ja järvilohta pyydetään liikaa ja toisarvoiset kalalajit, särki, ahven, kiiski, pasuri ja kuore jäävät pyytämättä. Tämä on johtanut paikoitellen vesistöjen fosforitasapainon järkkymiseen ja rehevöitymiseen.
Kalastus on ikään kuin jokamiehen oikeus, jota jokainen EU:n kansalainen voi harjoittaa melko vapaasti. Kalastusluvat ovat halpoja. Verkkolupa maksaa yleisesti kalastuskunnan mukaan 7 – 20 mk/verkko/vuosi. Lupia myydään lähes rajoituksetta kenelle tahansa. Tämä on johtanut myös siihen, että kalastukseen on muodostunut ns. piiloammattilaisuutta, jolloin vapaa-ajankalastajat saattavat kalastaa jopa 50 – 100 verkolla ja myyvät tai jakavat saaliinsa ilmaiseksi, jolloin varsinaisten ammattikalastajien toimeentulo heikkenee. Myös kalan ja kalastuksen yleinen imago heikkenee.
Vapaa-ajan kalastajien harjoittama uistinkalastus on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime vuosikymmenen aikana. Nyt on tosin nähtävissä merkkejä innostuksen laantumisesta saaliiden vähetessä. Varsinainen harrastuskalastuksen läpimurto tapahtui 80-luvun lopussa, kun sivuplaanarit tulivat yleiseen käyttöön uistelussa. Tämä kalastusmuoto mahdollisti jopa 20 vieheellä kalastamisen yhtäaikaisesti. Kalastuksen keskittyessä pääsääntöisesti lohipetokaloihin, taimen ja järvilohen alamittaisiin istukkaisiin, tällä oli kohtalokas vaikutus kalastusmatkailijoiden arvostamien lohikalojen saalismääriin.
Pohjois-Karjala vesistörikkaana maakuntana on hyvin suosittu kesämökkiseutu. Täällä on noin 17000 kesämökkiä, joista suuri osa on varustettu ympärivuotiseen asumiseen. Näiden kesämökkien tai vapaa-ajanasuntojen käyttöaika on kuitenkin vain 2 – 3 viikkoa vuodessa ja muun ajan vuodesta ne ovat tyhjillään. Vajaata kapasiteettia on varsinkin syksyllä ja talviaikaan. Näissä hyvin varustetuissa kesämökeissä on valtava majoituskapasiteetti, joka voidaan helposti ottaa hyötykäyttöön kalastusmatkailussa.
Eri projektit, mm. Matikka-hanke, ovat suunnitelleet monenlaisia kalastuspaketteja. Valmiita elämyspaketteja on markkinoitavaksi yllin kyllin, kunhan vain markkinointikanavat saadaan avatuksi oikeaan suuntaan. Kaikkea ei kannata markkinoida kaikille, vaan kalastusmatkailuyritykselle on räätälöitävä se toimintasektori, jossa se on vahvin, ts. jonka se osaa parhaiten. Samalla periaatteella haetaan kohdennetulla markkinoinnilla yritykselle paras mahdollinen asiakaskohderyhmä.
Pohjois-Karjalassa on kymmeniä koulutettuja vuokraveneen kuljettajia, joiden ammattitaitoa voidaan käyttää hyväksi vietäessä suurempia kalastusmakailijaryhmiä vesille. Kalusto on turvallista ja paikallisiin olosuhteisiin hyvin sopivaa; se on nykyaikaista venekalustoa uusimmalla tekniikalla varustettuna. Kysymys on vain siitä, että verkostoajattelun periaatteet saataisiin juurrutettua yleiseen tietoisuuteen. Markkinoinnin puutteen ohella voidaan mainita kielitaito, joka on ulkomaisten asiakkaiden kanssa toimiessa välttämätön.
Pohjois-Amerikan Suuret järvet olivat tärkeä kalastusalue vielä 1900-luvun alkupuoliskolla. Toisen maailmansodan jälkeen sen merkitys kuitenkin romahti. Nailonverkkojen tulo tuhosi kalakannat ylikalastuksella. Tämän lisäksi merestä järville laivojen mukana levinneet täpläsilli (engl. alewife) ja merinahkiainen (engl. sea lamprey) jättivät omat jälkensä. Täpläsilli levisi rajusti, koska ei ollut sopivia petokaloja. Täpläsilliä hyödyntävistä petokaloista Suurten järvien alkuperäinen asukas harmaanieriä (engl. lake trout) puolestaan kärsi voimakkaasti merinahkiaisista. Suurten järvien ympäristön voimakas ja nopea teollistuminen lisäsi vesistön romahdusta.
1950-luvulla Suuret järvet olivat kalastuksellisesti autiomaata. Järviä ei juurikaan hyödynnetty, ja ammattikalastuksen perinteet olivat katkenneet. 1960-luvun alussa 80 % kalapopulaatiosta oli täpläsilliä.
Täpläsillin räjähdysmäinen lisääntyminen ja leviäminen kaikille järville aiheutti ongelmia. Pahimmillaan jättimäiset kuolleet täpläsilliparvet ajelehtivat rannoille ja jäivät sinne mädäntymään. Kuolleet kalat myös tukkivat muun muassa vedenottamoita.
Vuonna 1956 perustettiin Suurten järvien kalastuskomissio, kun Yhdysvaltain ja Kanadan hallitukset olivat päässeet asiasta yhteisymmärrykseen. Tavoitteena oli parantaa kalaston tilaa ja saada merinahkiaisen aiheuttamat tuhot kuriin. Merinahkiaisen pysäyttämiseksi kokeiltiin yli 6000 kemikaalia, ja lopulta seitsemän vuoden testien jälkeen saatiin nahkiaisen leviäminen kuriin.
Department of Natural Resources (DNR) ehdotti järville urheilukalastusta tilanteen parantamiseksi ja täpläsillien määrän kurissapitämiseksi. Se ehdotti myös, että järviin istutettaisiin tyynen merenlohia. Vuosina 1966 ja 1976 tehtiin ensimmäiset kokeet hopealohella. Tulokset olivat rohkaisevia. Lohien kasvu oli nopeaa ja kalojen vatsojen sisältö osoitti, että täpläsilli ja kuore olivat pääravintokohteet. Tämän seurauksena istutuksia laajennettiin toiseen Tyynen meren lohilajiin, kuningasloheen sekä järvien alkuperäiseen kalastoon kuuluneeseen harmaanieriään. Loistavien tulosten seurauksena istutettiin lisää kalalajeja. Järviin on istutettu teräspäälohta, taimenta, valkosilmäkuhaa, atlantinlohta ja mm. ruotsalaista Gullspång-joen kantaa olevaa järvilohta.
Yhdysvaltain Suurilla järvillä jouduttiin tekemään valintoja urheilukalastuksen ja ammattimaisen pyynnin välillä. Painopiste asetettiin urheilukalastukseen. Tätä päämäärää on toteutettu sekä kalojen istutuspolitiikalla että ostamalla ammattikalastajien lupia pois. Käytännössä luvat on ostettu kalastuskorttivaroilla. Näin myös ammattikalastuksen ja urheilukalastuksen välistä mahdollista ristiriitaa ja kitkaa on voitu pienentää, koska ammattikalastajat ovat saaneet luopumisestaan kohtuullisen korvauksen.
Virkistyskalastajilta verkkokalastus on kielletty Suurilla järvillä. Käytännössä ammattikalastajien lupien osto on poistanut verkkopyynnin järviltä lähes kokonaan. Alkuperäisasukkailla on kuitenkin edelleen kalastusoikeus järvien alkuperäisiin kalalajeihin myös passiivisilla pyydyksillä. Käytännössä pyynnin kohteena on ollut lähinnä harmaanieriä, mutta monilla alueilla on syntynyt konflikteja, kun intiaanit ovat kalastaneet myös istutettuja lohilajeja.
Urheilukalastusta on pyritty tukemaan myös monipuolisella kalaistutuspolitiikalla. Järviin on istutettu mm. kuhaa ja teräspäälohta, jotta kalastuskaudet pitenisivät ja jotta rantojen tuntumassa olisi helposti pyydettäviä kaloja, jotka olisivat kaikkien kalastajien tavoitettavissa. Suurten järvien rannoilla ja jokisuissa on huomattavasti useammin veneettömiä rannalta kalastajia kuin Suomessa.
Yhdysvalloissa suhtautuminen kalastukseen ja kalavesien hoitoon poikkeaa huomattavasti Suomen tilanteesta. Uusia kalalajeja kokeillaan istutuskohteina hyvin vapaamielisesti. Tämä on johtanut siihen, että Suurilla järvillä on kalastuksen ja istutuksen kohteena laaja kirjo kalalajeja. Istutusmäärät ovat valtavia varsinkin, kun istutukset suhteutetaan pyydysmäärään DNR tutkii jatkuvasti järvien ravintokalapopulaatioita ja muuttaa istutuskohteita nopeasti, jos aihetta ilmenee. Michigan-järvellä sattui varoittava esimerkki 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, kun lohien ravintokalapopulaatiot romahtivat nopeasti. Tämän tapauksen opetuksena seuranta on hyvin tarkkaa.
Istutukset ovat myös matkailuvaltti. Kun jollekin alueelle tehdään laajoja istutuksia, tiedetään, että viimeistään joidenkin vuosien kuluttua, kun tyynenmerenlohet palaavat syönnösvaellukseltaan, on tiedossa loistavia saaliita. Niin kalastajat kuin charterveneetkin vaihtavat kalastusaluetta kauden mukaan. Myös lyhemmän vaelluksen tekeviä kaloja, kuten taimenta, istutetaan. Tilannetta voisi hyvinkin verrata Itämereen nykyisin. Tammikuussa lohta kalastetaan Simrishamnissa ja kesäkuussa Ahvenanmaalla. Puhuttaessa Suurten järvien alueen kalastuksesta ei pidä unohtaa alueen jokien merkitystä urheilukalastuskohteina. Osa kalastusoppaista työskentelee myös joilla.
Kalastusmääräykset, rajoitukset ja luvat vaihtelevat osavaltioittain. Ne eivät myöskään ole välttämättä vuodesta toiseen samoja, vaan niitä muutetaan tarpeen mukaan. Vetouistelussa tyypillisesti kalastajakohtainen vapamäärä on rajoitettu yhdestä kolmeen. Ontario-järven Kanadan-puoleisilla osilla on rajoitettu käytössä olevien koukunkärkien määrää. Yhdeksän yksihaaraisella koukulla varustettua viehettä vastaa yhtä kolmella kolmihaarakoukulla varustettua vaappua.
Kaloilla on Suurten järvien alueellakin alamitat. Ne ovat kuitenkin melko alhaiset huomioiden kalojen koko. Ontario-järvellä on myös käytössä mielenkiintoinen harmaanieriän kokorajoitus. Pituudeltaan 24 – 30 tuuman väliin sattuvia harmaanieriöitä ei saa tappaa, vaan ne on laskettava takaisin. Tutkijoiden mukaan 24 – 30 -tuumaisten harmaanieriöiden suvunjatkamiskyky on parhaimmillaan. Uistelukilpailuissa ainoastaan yli 30-tuumaiset harmaanieriät hyväksytään.
Kalastajia koskevat myös pyyntirajoitukset, joissa määrätään kuinka monta lohta ja/tai harmaanieriää kalastaja saa ottaa. Rajoituksia noudatetaan hyvin, koska rangaistukset niiden rikkomisesta ovat ankaria.
Suurten järvien kalastus on muodostanut taloudelliselta merkitykseltään ainutlaatuisen alueen. Kalastuksen arvoksi on laskettu noin 20 miljardia markkaa ja sen ympärille on muodostunut 75000 kokoaikaista työpaikkaa. Michiganista on samalla tullut venetiheydeltään Yhdysvaltain suurin osavaltio. Alueen charter-veneiden suurella määrällä on merkittävä vaikutus kalastusturismiin. Charterveneet palvelevat turisteja, ja sen lisäksi osasta charter-veneiden asiakkaista tulee jatkossa oman veneen omistajia, jotka kuluttavat rahaa kalastuksen ja majoituspalveluiden lisäksi myös kalustohankintoihin.
Kalastusmatkailutuotteet Suurilla järvillä keskittyvät venekalastukseen. Rannoilta kalastaminen on pääasiassa omatoimista kalastusta, josta löytyy tietoa niin alan lehdistä, kirjallisuudesta kuin kalastusvälineliikkeistäkin.
Vetouistelu charter-veneestä on selvästi suosituin kalastusmatkailutuote. Venekaluston koko vaihtelee kuudesta kymmeneen metriin ja kalastavien henkilöiden lukumäärä on kaksi tai useampi.
Jokiuistelu tai oikeammin uistimen soudun tärkein pyyntikala on teräspäälohi, jota esiintyy joissa myös kutuajan ulkopuolella. Kuningas- ja hopealohen jokikalastussesonki ajoittuu kutuvaellukseen eli syksyyn.
Uistelun lisäksi kesäkaudella järjestetään jonkin verran veneellä tehtäviä ahvenenpilkintämatkoja. Isoihin veneisiin mahtuu runsaasti pilkkijöitä, ja näiden matkojen hinnat ovat edullisia.
Kalastusmatkailu keskittyy selvästi kesäkauteen, vaikka talvisin muun muassa valkosilmäkuhan pilkintä on kuhakantojen paranemisen mukana tullut yhä suositummaksi.
Suurten järvien alueella on lukuisia alueellisia charter-veneiden yhdistyksiä, jotka tarjoavat palvelujaan lehtien sivuilla ja nykyisin yhä useammin Internetissä. Kalastusalan lehdet, radio-ohjelmat ja TV-esitykset ovat hyviä markkinointikanavia.
Kaupunkien matkailutoimistot kertovat kalastusmahdollisuuksista innokkaasti. Joillakin alueilla kalastus on pääasiallinen turismin muoto ja voidaankin puhua kesäkaupungeista, joissa kalastussesongin aikana on huomattavasti vilkkaampaa kuin talviaikana. Matkailutoimistot markkinoivat myös majoituspalveluita. Tavallisesti majoituspalveluiden tarjoajat eivät itse järjestä kalastusmatkoja. Heiltä voi mahdollisesti vuokrata pienveneen, jolla voi kalastella rannan tuntumassa. Suurten järvien alueen pikkukaupungeissa on mahdollisuus majoittua myös amerikkalaiseen kotiin. Monet vuokraavat omakotitalonsa alakertaa tai siipirakennusta samalla, kun asuvat itse talon muissa osissa.
Suurten järvien rantojen tuntumassa sijaitsevat muun muassa Chicago, Milwaukee, Detroit, Toledo ja Rochester. Välittömästi järvien läheisyydessä on 30 yli 100 000 asukkaan kaupunkia, joista kuusi on miljoonakaupunkeja. Muutaman sadan kilometrin säteellä järvistä on useita suurkaupunkeja, kuten Montreal, Indianapolis ja Pittsburgh. Suurten järvien alueella on yksi Yhdysvaltain suosituimmista matkailukohteista eli Niagaran putoukset.
Pelkästään järvien lähialueiden väestöpohja yhdessä hyvin hoidettujen vesien kanssa luo perustan kalastusmatkailun markkinoinnille. Suurten järvien alueella kalastaakin vuosittain noin 4 miljoonaa ihmistä, jotka viipyvät järvien alueella keskimäärin 12 päivää.
Suurten järvien alueella järjestetään lukuisia uistelukilpailuja. Tavallisesti uistelukilpailuissa on omat sarjat amatööreille ja ammattilaisille. Suomalaistyyppisten uistelukilpailujen lisäksi järjestetään koko kauden kestäviä kisoja, joihin lunastetaan osallistumislippu satamassa ennen vesille lähtöä. Koko vuoden suurimman kalan saanut palkitaan huomattavalla rahasummalla. Voittopalkkion kuittaaminen vaatii valheenpaljastuskokeen läpäisemistä.
Internetiä hyödynnetään tehokkaasti Suurten järvien alueen kalastajien tietokanavana. Internetistä löytyy useita hyviä osoitteita Suurten järvien kalastuksesta kiinnostuneille. Parhailta sivuilta löytyvät säätiedotukset, järvien satelliittikuvista lasketut veden pintalämpötilat, kalastusraportteja järvien eri osista, uutissivut ja tapahtumakalenterit. Kalastusmatkan kohteen voi valita sen mukaan, missä satamassa tai järven osassa kalastus on ollut tuottoisinta.
Blekinge on Ruotsin nopeasti kasvavan kalastusmatkailun malliesimerkki. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana Ruotsista on tullut kansainvälisen kalastuslehdistön kiinnostuksen kohde järvilohen maailmanennätyssaaliiden sekä suurten taimenten ja haukien ansiosta. Tutkimusten mukaan kalastus on luonut noin 75 ympärivuotista työpaikkaa Blekingen läänissä , ja kesäkauden (6 kuukautta) liikevaihto on ollut noin 55 miljoona kruunua. Karlshamin kaupungin Lohifestivaalit on tapahtuma, joka houkuttelee eniten kalastajia ja tuottaa suurimman osan liikevaihdosta. Urheilukalastus pidentää matkailukautta läänissä.
Muut tekijät, jotka ovat tehneet Blekingestä erityisen kiinnostavan urheilukalastajien keskuudessa, ovat Blekingen sijainti lähellä Manner-Eurooppaa ja se, että suuri osa läänin alueesta soveltuu urheilukalastukseen. Kaikki on mahdollista – seillä voit kalastaa rannalta tai käyttää kehittyneintä uistelutekniikkaa avoimilla ja syvillä vesillä. Tämä on ollut lähtöpiste kalastusmatkailuun investoimiselle Blekingessä. Siten niin pienet kuin suuretkin vesialueet ovat uskomattoman tärkeitä läänille urheilukalastuksen näkökulmasta.
Kaikenlaisen luontomatkailun ja erityisesti urheilukalastusmatkailun kehitysmahdollisuuden on nähty erittäin hyvin. Se näkyy myös kuntien ja läänin tavoitteellisissa investoinneissa; investoinneissa, jotka stimuloivat kalastusmatkailun ympärille kehittyneitä yrityksiä. Laxens Hus (lohenkalastusmuseo) ja Sportfiskecentrum Blekinge Karlshamnissa ovat tämän kehityksen näkyviä esimerkkejä. Kalastus yhdistää luonnon ja kulttuurin Blekingessä.
Urheilukalastuksella on hyvin suuri merkitys Blekingen läänille. Abu Garcia Ab Svängstassa valmistaa kalastusvälineitä ja työllistää satoja ihmisiä. Abu Garcia Ab tuo luonnollisesti verovaroja Ruotsin valtiolle, mutta sen huippulaatuiset tuotteet tuovat paljon kansainvälistä myötämielisyyttä Ruotsille ja Blekingelle.
Vuonna 1994 tehtiin tutkimus vetouistelun paikallisesta taloudellisesta merkityksestä Karlshamnissa. Tutkimus osoitti kalastuksen tuovan 26 ympärivuotista työpaikkaa ja tuottavan yli 15,6 miljoonaa kruunua. Uistelun vuosittainen tuotto on kaksinkertaistunut viimeisen neljän vuoden aikana ja uistelun tuotto ylittikin jo 50 vuotta Mörrum-joella jatkuneen urheilukalastuksen tuoton.
1990-luvun puolivälissä Jan Olssonilla oli tilaisuus tehdä Blekingen urheilukalastuksen jatkokehittämisen suunnitelmia, erityisesti markkinoinnin näkökulmasta. Tarkoituksena oli laajentaa lähtökohtia ja kehittää yritystoimintaa. Kaikesta tästä syntyi ehdotus Sportfiskecentrum Blekinge –nimisestä neuvontakeskuksesta.
Sportfiskecentrum Blekingen toiminnan tarkoitus on kehittää ja vahvistaa urheilukalastusta koko läänissä ja erityisesti Karlshamnin kunnassa. Neuvontakeskus huolehtii markkinoinnista, johon sisältyy enimmäkseen edistämis- ja tiedotustapahtumia.
Biathlonin maailmanmestari ja innokas urheilukalastaja, Magdalena Forsberg, avasi Sportfiskecentrum Blekingen noin kaksi vuotta sitten.
Neuvontakeskus on yleinen kalastukseen liittyvän tiedon keskus Blekingessä, ja Karlshamnin kunta ja Abu Garcia Ab tukevat sen toimintaa taloudellisesti. Kunta omistaa keskuksen toimitilat ja se on palkannut henkilökunnan. Nykyisin keskuksessa on kolme kokoaikaista työntekijää, joilla on hyvä kielitaito ja palvelualttius (Marie-Louise Alm, Manfred Dornheuser ja Christer Mattson).
Neuvontakeskuksen kotisivuilta (http://www.sfcb.karlshamn.se) löytyvät nykyiset tiedot esimerkiksi saaliista. Muut alueet Ruotsissa ovat olleet erittäin kiinnostuneita keskuksesta.
Karlshamnin kunnalla on muitakin kalastukseen liittyviä matkailukohteita, kuten esimerkiksi Laxens Hus Mörrumilla ja Abu-museo Svängstassa. Niin kalat kuin kalastusvälineet ovat esillä.
Urheilukalastuskeskuksella täytyy olla sekä pitkän että lyhyen ajan toimintasuunnitelmat. Yksi tärkeimmistä on tehtävistä on tavoittaa suorat ja epäsuorat yhteistyökumppanit.
Lähiajan tavoitteena on myydä erityyppisiä räätälöityjä matkapaketteja yrityksille ja järjestöille PR-tarkoituksiin sekä henkilöstösuhteiden parantamiseen. Tuotekehittely- ja markkinointi-investoinnit (luennot, kilpailut, charter-retket/opastoiminta, näyttelyiden toimitilat) ovat esimerkkejä niin myynnin kuin PR:nkin parantamiseen suunnatuista matkapaketeista.
Toiminta toteutetaan enimmäkseen yhdessä BO – ÄTA - GÖRA (asu – syö – tee) ja erityisesti kalastukseen liittyvien yritysten ja järjestöjen kanssa.
Tavoitteena on koota yhteistyökumppanit ja alan osakkeenomistajat, ja luoda houkutteleva tuote markkinoijille Ruotsissa ja muissa maissa.
Urheilukalastuskeskus muuttuu vaihe vaiheelta urheilukalastusinstituutioksi, jossa tiedotuspalvelut ja koulutuksen sisältävät urheilukalastuspalvelut tarjotaan tiloissa, joihin kuuluvat näyttelyhalli/museo, kirjasto/tietokanta, konferenssitilat ja työtilat.
Kalastus esitellään seuraavien sektorien kautta: 1) venekalastus, 2) kalastus rannalta, 3) joki- ja järvikalastus. Kalastusta voidaan käsitellä eri muodoissaan näillä sektoreilla (pilkintä, onginta, perhokalastus, heittokalastus, uistelu).
EU:n komission hyväksyttyä F.I.S.U.–projektin, projektihenkilöt pitivät ensimmäisen projektikokouksen 1.3.1999 Joutsenossa Suomessa. Puheenjohtaja oli Leo Räsänen ja sihteeri Timo Kokkonen. Kokouksessa päivitettiin yhteystiedot ja sovittiin projektin ja tutustumiskohteiden aikataulu sekä tehtiin tehtävien työnjako. Samalla Päätettiin tehdä yhteistyötä Pielisen ja Lieksanjoen järvilohiprojektin kanssa, ja nimettiin Leo Räsänen edustamaan F.I.S.U.–projektia yhteistyöprojektissa. Pöytäkirjaan merkittiin, että Ylämyllyn Tilikonsultit Oy on F.I.S.U.–projektin tilinpito-organisaatio.
Seuraava projektikokous pidettiin 30.3.1999 Simrishamnissa Ruotsissa. Projektihenkilöiden lisäksi paikalla olivat satamapäällikkö Jan Ljunggren, Simrishamnin kunnan tekninen johtaja Krister Wiggren ja lehtimies, poliitikko Valde Bengtsson.
Ohessa lyhennelmä käydyistä keskusteluista.
Simrishamn on vanha kalastajayhteisö, ja kunnassa on noin 20 000 asukasta. Nykyisin Simrishamnissa on noin 40 erikokoista kalastusalusta. Kaudesta riippuen saalis muodostuu, esimerkiksi, silakasta, turskasta, lohesta ja ankeriaasta.
Jan Ljunggren kertoi, että Simrishamnin kunta on saanut PESCA –rahoitusta. Osa tästä kiintiöstä on käytetty ammattikalastajien tukemiseen ja osaksi sataman palvelukeskuksen rakentamiseen. Kolme ammattikalastajaa työskentelee joko koko- tai osa-aikaisesti kalastusmatkailijoiden charter-veneessä.
Ruotsin itärannikko on ollut kuuluisa ruotsalaisten ja tanskalaisten kalastajien keskuudessa loistavien taimenen rannalta tapahtuvan kalastusmahdollisuuksiensa vuoksi.
Lohta voi uistella ympäri vuoden muutaman merimailin etäisyydeltä itärannikolta. Muutamat kalastajat ovat yrittäneet saada lohta myös heittokalastusvälinein, mutta yleensä tuloksetta. Nykyaikaisen uistelutekniikan käyttöönotto oli menestys. Kehitys on ollut niin nopeaa, että sitä on jo vaikea seurata.
Lohta uistellaan Simrishamnissa penkoista, joissa vettä on noin 30 – 60 m ja jotka ovat noin 3 – 10 merimailia ulos rannikolta. Uistelu syvätakiloita käyttäen antaa parhaan tuloksen. Houkuttimia ja keinotekoisia vieheitä käytetään yleisesti, mutta tanskalaiset käyttävät joskus myös luonnollisia syöttejä.
Uistelu on Simrishanissa hyvin merkittävää talvella. Tammikuussa kirjattiin 143 , helmikuussa 121 ja maaliskuussa 450 lähtöä satamasta. Yksi veneen lasku ja nosto maksaa 40 kruunua. Kysyntä laituripaikoista on kova. Veneenlaskurampin tuotto on kaksinkertaistunut vuoteen 1998 verrattuna. Täydellisesti varustellun 26-jalkaisen Beason–charterveneen vuokra maksaa 4000 kruunua päivältä. Simrishamnissa järjestetään kansainväliset uistelukilpailut keväällä ja syksyllä. Uistelu viihteenä on tullut enenevässä määrin suositummaksi yritysten keskuudessa.
Simrishamnin urheilukalastajista 70 % tulee Tanskasta ja useat tanskalaiset säilyttävät veneensä Simrishamnissa. Muita kaupungissa käyviä, kasvavia, kansallisuuksia ovat norjalaiset, suomalaiset, saksalaiset, puolalaiset ja Benelux-maiden kansalaiset. Suurin osa urheilukalastajista viipyy kaupungissa kaksi päivää, mutta jotkut heistä ovat varanneet kuuden viikon kalastusloman. Enemmistö kalastajista on iältään 30 – 60-vuotiaita. Kesällä myös perheen muille jäsenille on tarjolla toimintaa: gallerioita, tivoleita ja musiikkitapahtumia. Talvella perheen muille jäsenille ei ole erityistä ohjelmaa.
Yrityksillä on hyvin myönteinen asenne urheilukalastuksen kehittämiseen. Turistisesongin ulkopuolisestakin ajasta on tullut vilkasta ja halpaa majoitusta on järjestetty kalastajille. Ravintolat ovat avoinna pitkälle yöhön. Huomattavin esimerkki yritysten toimeliaisuudesta on "Camp 34", joka tarjoaa matkailumajapalveluita (45 vuodepaikkaa), myy kalastustarvikkeita, tarjoaa vartioitua venesäilytystä ja jolla on oma korjaamo veneille.
Skånen Uistelukerhoon kuuluu noin 60 jäsentä, joilla on omat veneet. Kerho järjestää uistelukilpailuja ja kaksi jäsenistä tarjoaa charter-venepalveluita.
Satamapäällikkö Jan Ljunggren on kunnan palkkaama urheilukalastusisäntä. Hänellä on toimisto sataman palvelukeskuksessa ja hän on kalastajien ja tiedotusvälineiden tavoitettavissa puhelimitse lähes 24 tuntia vuorokaudessa. Ljunggren kirjaa kaikki saaliit. Vuonna 1998 saatiin kaikkiaan 1750 yli 60-senttistä lohta ja 550 niistä painoi yli 10 kg; lohista 13 painoivat 20 – 25 kg.
20+ Clubin jäsenyys on erikoinen houkutin ja jäsenyys vaatii yli 20-kiloisen Simrishamnin lohen saamista. Joka vuosi järjestetään yhden päivän kilpailu, jossa vain yli 10-kiloiset kalat hyväksytään kilpailukaloiksi. Markkinointi toteutetaan kansainvälisten messujen ja muiden uistelukilpailuiden yhteydessä sekä painamalla esitteitä.
Suuren kalan saaminen on kaikkein tärkein anti markkinoinnissa. Saaliita koskevan tiedon nopea kulku on tärkeää. Internet on tärkein kanava ja tästä esimerkkinä on Fiskejournal–lehden Online-palvelu. Tämän kaltaisen julkisuuden tulokset näkyvät välittömästi: paikalliset uistelijat tulevat paikalle heti ja muista kohteista viikonlopuksi. Kotisivuilla on myös tämän vuoden markkinointisuunnitelmat.
Vetouistelijat eivät myy saalistaan, joten he eivät kilpaile ammattikalastajien, kalatukkujen tai ravintoloiden kanssa. Uistelijat jättävät usein saaliinsa savustettavaksi tai pakastettavaksi. Ammattikalastajat merkitsevät pyydyksensä näkyvästi ja tiedottavat pyydystensä normaalia myöhemmästä kokemisesta. Kalat siivotaan ja perataan satamavahdin päivittäin hoitamassa perkauspaikassa.
Projektiryhmän seuraava kokous oli Karlshamnissa, Ruotsissa. Vierailuun sisältyi tutustuminen Urheilukalastuskeskukseen (Sport Fishing Center), Mörrum-joen kalastusmuseoon (Laxens Hus) ja paikalliseen kalastussatamaan.
Urheilukalastuskeskus on osittain EU:n rahoittama. Kuluihin osallistuu lisäksi paikallisia kalastusvälinevalmistajia kuten esimerkiksi Abu Garcia. Paikallisen Lohifestivaalin (Lax Festival) luennolla kuultiin, että huolimatta kalastusmatkailijoiden suuresta määrästä urheilukalastajat joutuvat jatkuvasti puolustautumaan paikallisia poliitikkoja vastaan.
Urheilukalastuskeskus toimii yhteistyössä Blekingen matkailuneuvonnan kanssa, jonka palveluita käyttää huomattava määrä kalastusmatkailijoista. Matkailu on luonut 1300 ympärivuotista työpaikkaa Blekingen maakuntaan ja kalastusmatkailun osuus on 390 työpaikkaa.
Blekingen maakunta myy 200 kruunun hintaisia lupia perheille ja sillä saa kalastaa 22 järvellä.
Ei-kalastaville perheenjäsenille on tarjolla muuta toimintaa, joita ovat esimerkiksi purjehdusleiri, ratsastus, leikkikentät ja lasten päivähoitola.
Projektiryhmälle kerrottiin tiedotusvälineiden kautta tapahtuvan markkinoinnin olevan tärkeää. Urheilukalastuskeskuksella on valokuva-arkisto, josta toimittajat voivat hankkia kuvia, joita he eivät ole voineet itse ottaa.
Blekingen maakuntaan tulee kalastajia Saksasta, Tanskasta, Iso-Britanniasta ja Itävallasta. Saalistilastot ja saadut kalat raportoidaan nopeasti Internetin kotisivuille, paikallisiin sanomalehtiin ja kalastuslehtiin.
Verkkokalastusta on rajoitettu uusien kalastusohjeiden myötä Pukavikin lahdella, koska vetouistelulla on valtava taloudellinen merkitys ja se on hellävarainen kalastuksen muoto. Useat urheilukalastajat voivat uistella samanaikaisesti häiritsemättä muita.
Seuraava projektiryhmän kokous oli Karlsborgissa Ruotsissa, jossa projektiryhmä perehtyi kuuluisimman ruotsalaisen charter-kapteenin, Peter Pragin, opastuksella kalastusmatkailuun Vättern-järvellä. Ryhmälle kerrottiin suurista, jopa yli 20-kiloisista, Vätternin järvilohista sekä järven ympäristössä olevien kalastusmatkailijoiden määristä. Peter Prag kertoi kuuluisan järvilohen houkuttelevan kalastusmatkailijoita Saksasta, Iso-Britanniasta ja Benelux-maista, ja hänellä on ollut asiakkaita lähes joka päivä avovesikaudella.
On merkittävää, että Vätternillä on rajoitettu voimakkaasti verkkokalastusta. Verkkojen silmäkoon alaraja ammattikalastuksessa on 80 mm eikä troolausta sallita lainkaan. Yksityishenkilöiden sallitaan käyttää enintään kolmea verkkoa. Urheilukalastus ja erityisesti vetouistelu on järven tärkein kalastushoukutin. Yksihaarakoukkuiset tai yhdellä kolmihaarakoukulla varustetut vieheet ovat yleisiä, jolloin alamittaisten ja kutuasuisten, kiellettyjen, kalojen vahingoittamista on mahdollista välttää. Järvilohen alamitta on 60 cm.
Kalastussyvyys Vätternillä näyttää olevan syvempi kuin Pohjois-Karjalan järvillä. Tietyt syvyydet rannan lähellä ovat rauhoitettuja: uistelu ja muut kalastuksen muodot on kielletty. Tällä turvataan esimerkiksi nieriän suvunjatkaminen syksyllä.
23. – 31.5.1999 projektiryhmän kokous oli Ahvenanmaalla. Ryhmä tutustui Suomen menestyksekkäimpään kalastusmatkailualueeseen. Ahvenanmaan saaristo tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia erilaisiin kalastukseen liittyviin toimintoihin, joita esitteli paikallinen kalastusopas Uffe Rundberg.
Ohessa lyhennelmä kokouksesta ja tutustumismatkasta.
Ahvenanmaan matkan tarkoituksena oli tutustua paikalliseen kalastuskulttuurin ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin kalastusmatkailua ajatellen. Matkan ajankohta oli 23. – 31.5.1999.
Projektiryhmä matkusti Ahvenanmaalle Turusta Viking Linen matkustajalautalla. Lauttapaikka pitää varata hyvissä ajoin ennen matkaan lähtöä, sillä auto-vene –yhdistelmä luetaan rekaksi. Auto-vene –yhdistelmästä peritään myös rekan hinta, joka on varsin korkea. Saarille voi matkustaa myös pienemmillä yhteysaluksilla tai lentokoneella.
Ryhmä majoittui Hammaruddan kylään, Runbergs Stugorin korkealaatuiseen mökkikylään. Normaalin varustuksen lisäksi mökkikylässä on suojainen venevalkama, jossa veneitä voi säilyttää kovallakin tuulella. Mökin välittömässä läheisyydessä on myös veneluiska, josta veneen pystyy laskemaan mereen. Mökin voi varata Viking Linen kautta tai soittamalla suoraan mökin omistajalle.
Ahvenanmaa tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet kalastusmatkailulle. Lohenkalastuskausi ajoittuu keväällä viikoille 21 – 22. Lohta kulkee koko alueella suurina parvina ja veto-uistelijoidenkin vieheisiin niitä tarttuu vuosittain 100 – 500 kappaletta. Lohisesongin ongelma on lyhyys ja alueen alttius koville myrskyille, jotka osaltaan vaikeuttavat kalastusta. Muita yleisimpiä kalastettavia lajeja ovat hauki, ahven ja kuha.
Kalastusmatkailu ja matkailukalastus antavat lisätuloja monelle mökkikylälle. Lohisesongin lyhyyden vuoksi kalastusmatkailussa on panostettu enemmän perinteisiin kalalajeihin. Esimerkkinä tästä on projektiryhmän mökkikylän isäntä, jolla oli ollut edellisenä keväänä vain neljä lohenkalastusmatkaa, mutta lähes 20 matkaa, joilla tavoiteltiin muuta saalista kuin lohta.
Jos koko perhe ei kalasta, Ahvenanmaalta löytyy runsaasti muuta tekemistä. Esimerkkeinä voidaan mainita Ålandsparken–huvipuisto, museolaiva Pommern, sotahistorialliset linnakkeet ja monet muut näkemisen arvoiset matkailukohteet.
F.I.S.U.-projektin loppukokous oli Granvikissä Ruotsissa 31.10. – 6.11.1999. Koekalastus tapahtui samanaikaisesti Swedish Landlocked salmon Trolling Championships –vetouistelukilpailun kanssa.
Kaikki projektiryhmän jäsenet osallistuivat kokoukseen. Koekalastuksesta tehtiin yksityiskohtainen, päivittäinen raportti (katso 5.4).
Kolme F.I.S.U.–projektin suomalaisvenettä uisteluun ja koekalastukseen Vättern–järvellä Ruotsissa. Vättern on Ruotsin toiseksi suurin järvi ja se on tunnettu suurista Vänern–järveen laskevan Gullspång–joen kantaa olevista järvilohistaan. Vätternin alkuperäinen, erittäin kookkaaksi kasvanut taimen, vätternlax, kuoli sukupuuttoon 1900-luvun alussa, kun Motala-joki padottiin.
Vätterniin istutetaan noin 50 000 järvilohta vuosittain. Verkkokalastus on suomalaisesta näkökulmasta katsottuna erittäin tarkoin säädeltyä, ja järvilohen alamitta on 60 cm. Vätternin järvilohikanta on saatu kolmessa vuodessa erinomaiseen kuntoon, ja järvilohen keskipaino on nyt noin 5 kg. Suurimmat kiinteillä pyydyksillä saalistetut kalat ovat olleet jopa 25-kiloisia. Järvilohikannan kohentuminen on saatu aikaan nostamalla alamitta 60 senttimetriin, rajoittamalla verkkokalastusta ja kieltämällä kutuasuisten sekä muualta kuin päästä vieheeseen tarttuneiden kalojen ottaminen. Troolaus järvellä on kielletty.
Muikkukanta Vätternissä on erinomainen, joten järvilohen kasvuvauhti on huikea. Nopea kasvu selittyy osittain järven eteläisellä sijainnilla ja siten pitkällä kasvukaudella. Vätternin vesi on erittäin kirkasta, ja näkösyvyys on yli kymmenen metriä.
Gullspångin kantaa oleva järvilohi ei lisäänny Vätternissä eikä siihen laskevissa joissa luontaisesti.
Kuten muuallakaan Ruotsissa, Vätternilläkään ei tarvita mitään kalastuslupaa, vaan kuka tahansa voi kalastaa siellä ilmaiseksi urheilukalastusvälineillä.
Matkalle lähtivät Markku Ahonen, Leo Räsänen, Lasse Laitinen (Team Anchovy Special I), Juha Virnes, Timo Kokkonen, Ville Räsänen, Eero Heinonen (Team Anchovy Special II), Jari Rannisto ja Raino Saarinen (Salmon Seeker); kipparien nimet ovat kursiivilla, miehistö perässä, ja venekunnan nimi on sulkeissa.
Saavuimme Vätternin rannalle, Granvikiin 30.10.1999, jolloin varustelimme veneet seuraavan päivän kalastusta varten. Saimme arvokasta tietoa Vätternin kalastosta ja kalastuksesta sekä kalapaikoista Peter Pragilta, joka on paikallinen charterkippari.
Kesällä 1999 tehtiin kysely Pielisen ympäristössä toimiville matkailuyrityksille. Kyselyyn valittiin yritykset, joiden ohjelmistossa on erilaisten kalastusmatkailupalveluiden tuottaminen. Aivan kaikkia alueella toimivia yrityksiä ei kyselyyn saatu mukaan, mutta osallistuneiden yritysten joukko oli varsin kattava. Kyselyn rahoitti F.I.S.U.-projekti. Työnohjauksesta vastasivat Toivo Korhonen ja Leo Räsänen.
Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa Pielisen ympäristössä toimivat matkailuyritykset, joilla on ohjelmistossa kalastusmatkailupalveluita. Samalla selvitettiin myös yritysten asiakasrakennetta, kalastusmatkailupalveluiden kysyntää, kysyttyjä kalastusmuotoja, markkinointia, verkostoitumista muiden vastaavien yritysten kanssa sekä yritysten mielipiteitä kalastusmatkailun nykytilasta.
Kyselyyn valittujen yritysten yhteystiedot saatiin MATIKKA-yritysluettelosta, puhelinluettelosta sekä paikkakunnan muilta yrittäjiltä. Kyselyyn valittiin Pielisen alueella toimivia matkailuyrityksiä, joiden toimenkuvaan kuuluu erilaisten kalastus- ja luontoretkien järjestäminen. Kyselyyn valitut yritykset olivat Lieksasta, Nurmeksesta, Juuasta, Kolilta, Ahmovaarasta, Enosta ja Paukkajasta.
Yrityksiin tehtiin vierailuja, joiden yhteydessä yrittäjiä haastateltiin. Muutamia yrittäjiä haastateltiin puhelimitse. Kyselyyn osallistui yhteensä kymmenen yritystä.
Yritysten vuosittaiset asiakasmäärät
Haastateltujen yritysten asiakasmäärät olivat vuositasolla 200 – 150 000. Yritykset olivat luonteeltaan hyvin erilaisia. Ääripäitä voi edustaa yksittäinen mökkimajoitusta tarjoava yrittäjä, jonka palveluita käyttää vuosittain 200 henkilöä, ja toista ääripäätä Villipohjolaâ , jonka palveluita käyttää vuodessa jopa 150 000 asiakasta.
Asiakasrakenne
Yritysten asiakasrakenne vaihteli melkoisesti. Suurin yksittäinen asiakasryhmä yrityksissä oli perheet (48 %). Seuraavaksi eniten palveluita käyttivät yritykset (25 %), erityyppiset ryhmät (15 %), ja yksittäiset henkilöt (12 %).
Alueellinen asiakasjakauma
Yritysten palveluja käyttäneet asiakkaat olivat pääosin Itä-Suomen läänin ulkopuolelta tulleita matkailijoita. Itä-Suomen läänistä, maakunnasta ja kotipaikkakunnalta tulevien asiakkaiden määrä oli varsin pieni. Ulkomaalaisten asiakkaiden osuus yrityksissä oli merkittävä. Ulkomaalaiset olivat yleensä saksalaisia ja venäläisiä. Yrityksiin saapui asiakkaita myös Englannista, Sveitsistä, Hollannista ja Italiasta.
Kalastusmatkailupalveluiden kysyntä
Kalastusmatkailupalveluita kysytään melko vähän. Tyypillinen kalastusmatkailupalveluita kysyvä asiakas on venäläinen tai saksalainen ryhmä tai perhe, joka on majoittunut yritykseen. Ulkomaalaiset kysyvät kalastusta yleensä luontoretken tai vastaavan tapahtuman yhteyteen. Suomalaiset matkailijat eivät yleensä kysy kalastusmatkailupalveluita.
Kalastusmatkailutuotteiden kysyntä
Ulkomaalaiset asiakkaat kysyvät yleensä opastettuja täyden palvelun kalastusretkiä. Suomalaiset yritykset ja suuremmat ryhmät kysyvät jossain määrin opastettuja kalastus- ja luontoretkiä. Suomalainen matkailija kalastaa yleensä varsin omatoimisesti eikä kysy opastettuja kalastusretkiä. Suomalaiset asiakkaat kysyvät yrityksistä kalastuslupia, kalapaikkoja ja vuokravälineitä. Muutamat yritykset vuokraavat veneitä, pelastusliivejä, reppuja, pilkkivarusteita sekä muita kalastusvälineitä. Joissain yrityksissä oli myytävänä myös kalastuslupia.
Eri kalastusmuotojen kysyntä yrityksissä
Kyselyn mukaan suosituimpia kalastusmuotoja olivat ne, joissa asiakas pystyi osallistumaan aktiivisesti pyyntitapahtumaan. Yrityksistä oli kysytty eniten perinteistä mato-ongintaa. Helppona lajina se sopii asiakkaille, joilta puuttuu aikaisempi kalastuskokemus. Myös vetouistelua, pilkintää, heittokalastusta, verkkokalastusta ja troolausta oli kysytty. Passiivisilla pyydyksillä kalastus oli yleensä liitetty jonkin toisen luontoelämyksen yhteyteen.
Kalastusmatkailupalveluiden markkinointi
Kyselyyn osallistuneet yritykset olivat pääsääntöisesti majoitusyrityksiä. Yrityksillä oli esitteet majoituspalveluista, joiden yhteydessä markkinoitiin myös kalastusmatkailupalveluita. Yritysten tuotteita kotimaahan ja Keski-Eurooppaan markkinoivat Pohjois-Karjalan Matkailumarkkinointi ja matkatoimistot. Muista markkinointitavoista mainittiin MATIKKA-projekti, lehtimainokset, puhelinmyynti, Internet ja esitteiden jakaminen asiakkaille. Yhdellä yrityksellä oli lisäksi yrityksen tuotteita markkinoiva agentti Keski-Euroopassa.
Yritysten verkostoituminen
Kaikki kyselyyn osallistuneet yrittäjät olivat verkostoituneet jollain tavoin toisten yrittäjien kanssa. Suomessa matkailusesonki rajoittuu lähes yksinomaan kesäkuukausiin. Sesongin lyhyyden vuoksi yrittäjien ei kannata tehdä kalliita investointeja, vaan ostaa palveluita muilta yrittäjiltä, joilla niitä jo on. Majoitusyrittäjät olivat ostaneet kalastusmatkailupalveluita yrityksiltä, joiden ohjelmistoon ne kuuluvat. Yritykset olivat ohjanneet asiakkaita toisiin yrityksiin, jos esimerkiksi majoitus-kapasiteetti ei riittänyt.
Järvilohen kalastusmatkailullinen arvo
Kaikki kyselyyn vastanneet olivat sitä mieltä, että järvilohella olisi kalastusmatkailullista arvoa, jos kalat saataisiin riittävän suuriksi. Yrittäjien mielestä sopiva koko olisi 1 – 5 kg. Joidenkin yrittäjien mielestä saalisvarmuus olisi kokoa tärkeämpi asia. Majoitusyrittäjien mielestä hyvät järvilohisaaliit saattaisivat tuoda kotimaisia kalastajia, jotka käyttäisivät yritysten palveluita myös sesongin ulkopuolella keväisin ja syksyisin. Yrittäjien mukaan Keski-Euroopassa on jonkin verran kalastusmatkailijoita, jotka ovat valmiita tulemaan Pohjois-Karjalaan, jos mahdollisuudet kunnon saaliiseen ovat olemassa.
Yrittäjien näkemys hyvästä järvilohituotteesta
Yrittäjien mielestä hyvän järvilohituotteen pitäisi olla sellainen, josta jää hyvä muisto asiakkaalle. Hyvänä yrittäjät pitivät tuotetta, jossa järvilohi olisi kalastuksen kohteena ja saadusta kalasta valmistettaisiin ruokaa luonnon oloissa. Yrittäjät pitivät tärkeänä, että saadusta saaliista jäisi asiakkaalle muisto, vaikkapa valokuva tai vastaava.
Johtopäätökset
Kalastusmatkailupalveluiden tarjonta Pielisen alueella on vähintäänkin kohtalainen. Ongelmana on kalastusmatkailupalveluiden vähäinen kysyntä. Suomalaiset ovat tottuneet harrastamaan kalastusta oma-aloitteisesti, eivätkä yleensä osta yritysten tarjoamia opastettuja kalastusretkiä. Suomalaiset yritykset ja ryhmät ostavat opastettuja luonto- ja elämysretkiä, joihin on sisällytetty kalastusta. Ulkomaisten turistien Suomeen saapumisen syy erittäin harvoin pelkkä kalastus, joten heidätkin voidaan laskea matkailukalastajiksi.
Pielisen alueen ongelma on se, ettei siellä ole kalastollisesti mitään sellaista, joka houkuttelisi varsinaisia kalastusmatkailijoita. Hyvinä esimerkkeinä voidaan mainita Torniojoki ja Ahvenanmaa, jonne monet kalastajat suuntaavat kauempaakin suuren lohen toivossa. Torniojoen ja Ahvenanmaan ongelma on kuitenkin sesongin lyhyys. Sesonki kestää lyhyimmillään vain muutaman viikon. Pielisen alueesta saisi kehitettyä erittäin hyvän kalastusmatkailukohteen, jossa sesonki olisi koko avovesikausi. Kalastusmatkailupalveluita tuottavien yritysten toimintaedellytykset paranevat nykyisestä Pielisen ja Lieksanjoen järvilohiprojektin sekä F.I.S.U.-projektin avulla.
Liiteet: Kyselylomake
Esipuhe
F.I.S.U.-projektiin liittyvä raportti kalastuskyselystä Pieliseen alueen uistelukilpailuissa on valmistunut. F.I.S.U.-projektin pääasiallinen tavoite on selvittää Saimaan järvialueen vetovoimaiset, matkailukalastajaa ja kalastuksen harrastajaa kiinnostavat tekijät. Tavoitteena on myös etsiä keinot, joilla kalastusmatkailun alalla toimivat yritykset voisivat palvella seutukunnalla matkailevia kalastuksen harrastajia mahdollisimman täydellisesti.
Projektin aikana on ilmennyt, että parhaita mainoksia ja houkuttimia kalastajalle ovat saalisvarmuus, suuret kalat, majoituksen laadukkuus, toimivat opasjärjestelmät ja rauhallinen, turvallinen ympäristö.
Pohjois-Karjalan kunnat, kuten itäisen Suomen alueet yleensä, kärsivät jatkuvasta väestökadosta, joten uusien työ- ja toimeentulomahdollisuuksien saaminen alueelle on tarpeellista.
Kalastus Pohjois-Karjalassa on ollut suurten vesistöjen takia luontaista ja laajaa. Nyttemmin kalastus on suurelta osin painottunut vapaa-ajan harrastuskalastukseen ja ammattikalastus on jäänyt vähemmälle.
Matkailukalastuksen kannalta saalisvarmuutta saalisvarmuus Pohjois-Karjalan suurilla järvillä ei ole riittävä, vaikka lohikalaistutusten määrään verrattuna saalista pitäisi saada huomattavasti varmemmin. Tilannetta on verrattu Ruotsin suuriin järviin, joissa istutustiheydet ovat samaa luokkaa kuin Suomessa. Lohikalaistutusten heikkoon tuottoon löytyy useita syitä, joista vähäisin ei suinkaan ole nykyisen vetouistelu- ja kilpailukulttuurin suosima pienten istukkaiden kalastaminen.
Kiitän työnohjaaja Toivo Korhosta (Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus). Erityisesti kiitän kaikkia kalastajia, jotka ovat käyttäneet aikaansa haastatteluun ja kyselyyn vastaamiseen.
Kehittämistyöryhmä toivoo, että valmistunut tutkimus on keskustelun aloittaja ja kimmoke lohikalaistukkaille vähemmän haitallisten urheilukalastustapojen käyttöönotolle.
Joensuussa heinäkuussa 1999
Otto Räsänen
Tutkimuksen tekijä
Kesällä 1999 tehtiin kalastuskysely Pielisen alueen uistelukilpailuihin. Kilpailut olivat Pielisen Lohikuningas –uistelu 19. – 20.6.1999, Juuka-uistelu 3. – 4.7.1999 ja Suomen Kuningaskalastaja 1999 –uistelu 18.7.1999. Kyselyn teettivät Pielisen ja Lieksanjoen järvilohiprojekti sekä Leo Räsäsen johtama F.I.S.U.-projekti. Rahoitus kyselyyn saatiin F.I.S.U.-projektille myönnetyistä PESCA-rahoista sekä Pielisen ja Lieksanjoen järvilohiprojektin rahoista toimistokulut. Kyselyn teki Otto Räsänen, ja työnjohtajana olivat Toivo Korhonen ja Leo Räsänen.
Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa alueet, joissa esiintyi paljon alamittaisia järvilohia tai taimenia sekä selvittää, onko näiden esiintymisalueissa eroja. Lisäksi kilpailijoilta kysyttiin alamittaisten ja mitan täyttävien kalojen määrää kilpailun aikana sekä käytettyä viehetyyppiä ja vieheen uintisyvyyttä.
Uistelukilpailujen huippuvuodet ovat ohi myös Pielisen alueella. Kilpailijamäärät ovat pudonneet rajusti 1990-luvun alusta ja putoavat vielä tästäkin, ellei sääntömuutoksia saada aikaan. Kilpailu on jäljelle jääneiden venekuntien kesken on niin kova, että ettei aikaa rannassa käyntiin saati sitten nukkumiseen. Tavallinen harrastajakalastajalla ei ole nykysäännöillä mahdollisuutta pärjätä kilpailuissa ja sen huomaa selvästi osanottajamääriä aamun lehdestä lukiessa.
Pielisen alueen uistelukilpailut ovat lohikalakilpailuja eli pelkästään lohikaloilla voi saada cuppisteitä ja palkintoja. Kilpailuissa on myös muiden kalojen sarja tai suurin muu kala –sarja. Tämän vuoksi kalastuksen pääpaino keskittyy lohikaloihin. Kun on kyse kilpailusta, on tarkoitus saada mahdollisimman suuri kalamäärä punnitukseen. Lohikalojen alamitta on 43 cm tai 41 cm (Juuka).
Tilanne vääristyy siten, että suurin pyyntipaine kohdistuu juuri mitantäyttäviin yksilöihin. Nämä kalat viihtyvät pintavesissä, josta niitä pääsääntöisesti tavoitellaan. Pintavesissä viihtyvät myös muutamien viikkojen takaisista istutuksista peräisin olevat järvilohen ja taimenen poikaset. Kilpailun aikana saattaa uistimiin tarttua useita kymmeniä istukkaita, jotka eivät täytä kilpailumittaa. Suurin osa kilpailijoista pyrkii kuitenkin välttämään sellaisia alueita, joissa istukkaita tiedetään olevan. Valitettavasti jotkut kilpailijat kalastavat myös näissä istukasparvissa, koska luulevat isompienkin tärppäävän sieltä. Tällaisesta parvesta voi saada isonkin kalan, mutta sen saamiseksi veneessä on käytettävä 30 – 60 istukasta.
Kuten jo edellä tuli ilmi, kysely tehtiin Pielisen alueen uistelukilpailuihin. Kysely toteutettiin siten, että kilpailijoille jaettiin ilmoittautumisen yhteydessä erillinen kyselylomake, joka piti palauttaa kilpailun jälkeen punnituspaikalle tai toimitsijalle. Kyselystä tiedotettiin myös kipparikokouksissa. Kilpailupaikoilla tehtiin myös haastatteluja, joissa kilpailijat kertoivat omia näkemyksiään järvilohesta ja urheilukalastuksesta yleensä.
Kilpailupakoilla jaettiin yhteensä 280 kyselylomaketta (Nurmes 94 kpl, Juuka 105 kpl ja Suomen Kuningaskalastaja 1999 81 kpl). Kilpailijat palauttivat yhteensä 35 lomaketta. Uistelijoiden vastaushalukkuus oli erittäin huono, joten kyselyn tuloksia ei voi tutkia kilpailukohtaisesti vaan kolmen kilpailun kokonaisuutena.
Kohdassa yksi kilpailijoita pyydettiin merkitsemään karttaan ne alueet, joissa oli paljon alamittaisia järvilohia tai taimenia. Eniten alamittaisia kaloja oli Paalasmaan pohjoiskärjessä tai sen välittömässä läheisyydessä. Noin 40 % vastanneista oli merkinnyt tämän alueen karttaan. Seuraavaksi eniten alamittaisia kaloja oli esiintynyt Vasamanselällä sijaitsevan Orisaaren ympäristössä (20 %) ja Kojonselällä sijaitsevan Kertonsaaren edessä olevalla syvännealueella (20 %). Alamittaisia kaloja oli saatu myös eri puolilta kilpailualuetta (20 %). Paalasmaan edestä saatujen alamittaisten suuri määrä selittynee ainakin osittain sillä, että se on suosituimpia alueita Pielisen uistelukilpailuissa.
Kohdassa kaksi kilpailijoilta kysyttiin, olivatko he havainneet eroja taimenen ja järvilohen esiintymisalueissa. Tähän kysymykseen kilpailijat olivat vastanneet kovin harvasanaisesti. Yleisin vastaus oli, ettei esiintymisalueissa havaittu eroja tai kyseinen kohta oli jätetty tyhjäksi. Kesäaikana taimenen ja järvilohen esiintymisalueet ovat usein samantyyppiset, eikä niissä ole suuria eroavaisuuksia.
Kohdassa kolme kysyttiin alamittaisten taimenten ja järvilohien määrää kilpailun aikana. Kyselyyn vastanneet olivat saaneet yhteensä 207 alamittaista taimenta ja 46 alamittaista järvilohta. Jos kyselyyn osallistumattomien venekuntien saama alamittaisten määrä oli suhteessa sama kuin kyselyyn osallistuneiden, käytettiin veneissä 1656 taimenta ja 392 järvilohta. Venekunnittain saaliit vaihtelivat melko paljon. Vähimmillään alamittaisia taimenia ei oltu saatu yhtään, kun taas enimmillään niitä oli noussut 50 kappaletta. Järvilohien määrä vaihteli välillä 1 – 10. Kyselyyn vastanneiden keskiarvosaalis oli kuusi alamittaista taimenta ja yksi alamittainen järvilohi.
Kohdassa neljä kysyttiin mitan täyttävien kalojen määrää kilpailun aikana. Kyselyyn osallistuneet venekunnat olivat saaneet yhteensä 23 mitan täyttävää taimenta ja 12 järvilohta. Venekuntien saaliit vaihtelivat siten, että vähimmillään mitantäyttäviä järvilohia ei ollut tullut yhtään ja enimmillään niitä tuli kaksi kappaletta. Taimensaaliit olivat 0 – 4 kappaletta venekuntaa kohti.
Kohdassa viisi kysyttiin käytettyä viehetyyppiä. Käytetyin viehetyyppi oli vaappu (55 %). Seuraavina olivat täkyraksi (30 %) ja lusikka (15 %).
Kohdassa kuusi kysyttiin vieheen uintisyvyyttä. Yleisimmät vieheiden uintisyvyydet kyselyyn osallistuneilla olivat 1 – 2 metriä (40 %) ja 2 – 4 metriä (40 %). Vain 20 % vieheistä oli neljää metriä syvemmällä.
Kohdat viisi ja kuusi selvittivät alamittaisten kalojen jakaantumista eri viehetyypeille ja syvyysalueille. Eri viehetyyppien välillä ei ollut havaittavissa suuriakaan eroja alamittaisten määrän suhteen, jos viehettä vedettiin 1 – 2 metrin syvyydessä. Yli neljän metrin syvyydessä alamittaisten kalojen määrä väheni huomattavasti. Täkyraksilla oli uisteltu selkeästi syvemmällä kuin muilla viehetyypeillä, ja alamittaisten kalojen osuus oli näin pienempi.
Nykyisin käytössä olevilla vetouistelutekniikoilla saadaan mitan täyttävien kalojen lisäksi huomattava määrä alamittaisia kaloja. Syy ei ole kilpailijoiden vaan sääntöjen, jotka vääristävät tilanteen siten, että kilpailijat yrittävät saada mahdollisimman paljon juuri mitan täyttäviä kaloja. Kilpailuissa järvilohen alamitan pitäisi olla vähintään 50 cm ja taimenen 45 cm, jotta pintauistelu vähenisi. Samoin kannattaisi harkita sääntöjen muuttamista siten, että vain venekunnan suurin kala punnitaan. Ruotsin suurilla järvillä on jo vuosia ollut käytössä 60 cm:n alamittaraja kilpailuissa ja vieheen koukkujen määrä on rajattu yhteen, jotta alamittaiset kalat saataisiin vapautettua mahdollisimman kivuttomasti. Istutukset pitää ajoittaa siten, että ne eivät ole kilpailuiden kanssa samanaikaisesti. Vetouistelukilpailuiden järjestäminen ja oikeutus nykysäännöillä pitää ottaa yleisen kriittisen keskustelun kohteeksi, koska nykysäännöillä poikasistutusten hyöty menee suureksi osaksi hukkaan.
Liitteet:
Pielisellä järjestettiin 9. – 10.10.1999 koekalastustyyppinen uistelutapahtuma. Tapahtumaan oli kutsuttu uistelijoita Pohjois-Karjalasta ja Savosta. Uistelijat edustivat alansa parhaimmistoa. Tapahtuman yksi tarkoitus oli kartoittaa järvilohi- ja taimenkantojen runsautta Pielisen alueella. Koekalastuksen lyhyen keston takia arvoja voidaan antaa vain suuntaa antavina.
Sää oli koekalastusviikonloppuna tyypillinen syyssää. Tuulen suunta oli lännen ja lounaan väliltä 3 – 7 m/s. Ilman lämpötila oli 5 – 7 °C. Veden lämpötila oli ajankohtaan nähden varsin lämmin, noin 11 °C.
Koekalastuksessa käytettiin uudenaikaista moottorivetouistelukalustoa. Kalastustapahtumaan osallistui molempina päivinä yhteensä yhdeksän venekuntaa. Veneissä oli käytössä tyypillinen vetouisteluvarustus. Venekunnat käyttivät pyyntitapahtumassa keskimäärin kymmentä vapaa ja viehettä. Käytetyimmät viehetyypit olivat yleisyysjärjestyksessä täkyraksi, vaappu ja lusikka. Uistelu järjestettiin jo ennalta hyviksi tiedetyillä järvilohi- ja taimenpaikoilla (Ristiselkä, Napaselkä ja Kojonselkä).
Koekalastus järjestettiin kahtena päivänä (9. – 10.10.1999) ja kalastustunteja kertyi yhdeksälle veneelle yhteensä 99.
Koekalastuksessa saatiin saaliiksi yhteensä seitsemän mitan täyttävää taimenta ja viisi mitan täyttävää järvilohta. Taimenet olivat pituudeltaan 44 – 65 cm ja järvilohet 45 – 60 cm. Alamittaisia järvilohia ja taimenia saatiin saaliiksi yhteensä 32 kappaletta. Sivusaaliina saatiin muutamia haukia ja ahvenia.
Koekalastuksessa käytettiin kolmea yleistä viehetyyppiä (täkyraksi, vaappu, lusikka). Eniten saalista saatiin täkyraksilla. Täkyraksilla saatiin kolme 52 – 60 cm järvilohta ja neljä 40 – 60 cm taimenta. Alamittaisia taimenia ja järvilohia tuli raksilla 10 kappaletta. Seuraavaksi eniten saalista antoi vaappu. Vaapulla saatiin saaliiksi kaksi 45 cm järvilohta ja kolme 44 – 60 cm taimenta. Alamittaisia taimenia saatiin vaapulla 22 kappaletta. Lusikkauistimella ei saatu saalista koekalastuksessa. Koekalastukseen osallistuneista venekunnista kuusi uisteli täkyraksilla ja kolme vaapuilla ja lusikoilla.
Pielinen on tunnettu jo vuosia kalaisana järvenä ja se tuo leivän monen ammattikalastajan pöytään. Muikkukanta on Pielisessä hyvä, eikä normaaleja taantumavuosia ole juurikaan ilmennyt, kuten monissa muissa järvissämme. Lohikaloja, taimenta ja järvilohta, saadaan kuitenkin saaliiksi yllättävän vähän Pielisen vähintäänkin runsaisiin istutusmääriin nähden.
Koekalastuksessa saatiin mitan täyttävä lohikala keskimäärin joka kahdeksas tunti, vaikka koekalastukseen osallistunut testiryhmä oli alansa osaavinta ja parhailla mahdollisilla välineillä varustautunut.
Pielisen alueella toimii useita kalastusmatkailuun erikoistuneita yrityksiä, jotka järjestävät erityyppisiä kalastus- ja elämysmatkoja. Kalastusmatkailun kannalta saaliiksi tulevien lohikalojen määrä on liian vähäinen. Yritysten toiminta onkin usein keskittynyt luontaisesti lisääntyvien lajien, kuten hauen ja ahvenen saalistukseen, koska näitä kaloja Pielisessä on runsaasti. Pielisen alueella on meneillään kaksi projektia, Pielisen ja Lieksanjoen järvilohiprojekti ja F.I.S.U.-projekti. Projektien toimialueisiin kuuluvat kalastuksen ja istutusten järkeistäminen sekä Lieksanjoen saattaminen järvilohelle lisääntymiskelpoiseen kuntoon. Projektien päätyttyä Pielisen järvilohi- ja taimenkannat ovat varmasti paremmassa tilassa kuin nyt.
Paraisilla 8.11.1999
Otto Räsänen
31.10.1999
Aamu valkeni tuulisena ja vaihtelevan pilvisenä. Tuulen suunta oli suunnilleen etelästä ja sen voimakkuus noin 8 m/s. Koska tarkoitus oli vetää kaikkein tehokkainta ja varminta pyydystä, täkyraksia, ennen vesille lähtöä noudettiin täkymuikut Klangahamnin kalastajilta. Muikut olivat verkoilla pyydettyjä ja erittäin tasakokoisia. Lähes kaikki muikut olivat 17 - 18-senttisiä.
Uistelua kertyi kolmelle veneelle ensimmäisenä päivänä yhteensä noin 17 tuntia, jonka saaliina oli 11 mitallista järvilohta yhteispainoltaan noin 35 kg, ja suurin lohi oli 6,3 kg. Keskipaino mitallisilla kaloilla oli ensimmäisenä kalastuspäivänä 3,18 kg. Alamittaisia järvilohia tuli kaksi, mitallisia taimenia yksi ja alamittaisia nieriöitä yksi kappale. Tärppejä kertyi kolmelle veneelle noin 15. Vain yksi kaloista tuli uistimella (Apex), kun vedossa olleista 30 vavasta viidessä käytettiin raksin sijasta uistinta. Suurin osa kaloista tuli 4 - 15 metrin syvyydestä.
1.11.1999
Maanantaiaamu oli pilvinen ja edellistä tuulisempi. Tuulen suunta oli lännestä ja voimakkuus arviolta 8 - 10 m/s. Täkymuikkujen nouto sovittiin aikaisemmaksi, ja vesillekin päästiin edellistä päivää aiemmin.
Uistelutunteja kertyi yhteensä noin 18½ ja saaliksi saatiin kuusi mitallista järvilohta, yksi taimen sekä yksi alamittainen järvilohi. Taimen oli arviolta 5-kiloinen, mutta sen kutuasu oli alkanut jo muodostua, joten se vapautettiin. Järvilohien yhteispaino oli hieman alle 17 kg ja keskipaino 2,81 kg. Suurin osa kaloista tuli yli 10 metrin syvyydestä. Vedossa oli jälleen 30 vapaa, joista viidessä käytettiin uistinta. Uistimista vain kaksi tärppäsi.
2.11.1999
Tiistaiaamu oli kirkas ja maanantaitakin tuulisempi. Tuuli oli edelleen lännessä ja sen voimakkuus oli arviolta 13 m/s, puuskissa jopa 20 m/s. Vetotunteja kertyi yhteensä noin 5½, kun veneitä lähti vesille vain kaksi ja niistäkin toinen palasi kovan tuulen vuoksi pian takaisin rantaan. Mitallisia järvilohia saatiin kuitenkin kolme kappaletta, joiden yhteispaino oli noin 8,9 kg ja keskipaino 2,96 kg. Tällä kerralla saatu nieriä oli koko matkan suurin, 2560 g.
3.11.1999
Keskiviikko oli melko aurinkoinen, mutta tuuli oli yhä voimakas, arviolta 10 m/s ja sen suunta oli lännessä.
Yhden veneen moottori meni aamulla epäkuntoon ja sen veneen miehistö pääsi vesille vasta iltapäivällä. Vetotunteja kertyi kuitenkin yhteensä noin 16, jonka saaliina oli viisi mitallista järvilohta, joiden yhteispaino oli noin 31,7 kg, ja kalojen keskipainon oli mahtavat 6,3 kg. Keskipainoa nosti koko matkan suurin järvilohi, 12 575 g, pituudeltaan 98 cm ja ympärysmitaltaan 64 cm. Lohi oli suurin vuonna 1999 Vätternistä saatu järvilohi ja sen pyydysti Juha Virneksen venekunta. Alamittaisia järvilohia tuli kaksi ja tärppejä neljä .
4.11.1999
Torstain sää oli pilvinen, tuulen suunta oli etelässä ja sen voimakkuus arviolta 8 m/s. Torstaina alkoi kolmipäiväinen uistelukilpailu ja vesille lähti klo 8.00 yhteensä 151 venekuntaa. Kalastus piti lopettaa klo 15.30, joten kaiken kaikkiaan vetotunteja kertyi yhteensä korkeintaan 1125. Kilpailussa järvilohen alamitta oli 61 cm. Kolmelle venekunnallemme vetotunteja kertyi 21,5 ja saaliina oli yhteensä kahdeksan mitallista järvilohta, yksi taimen sekä neljä alamittaista järvilohta. Järvilohien yhteispaino oli noin 31 kg ja keskipaino siten noin 3,9 kg. Kilpailuun osallistuneista venekunnista 89 venettä sai saalista. Markku Ahosen venekunta voitti ensimmäisen päivän kilpailun reilun 18 kg:n saaliillaan, ja Juha Virneksen venekunta oli neljäs yli 14 kg:n saaliilla.
5.11.1999
Perjantai oli kilpailun toinen päivä, ja sää oli aamulla pilvinen, kostea ja tuulen voimakkuus oli noin 10 m/s. Aamun edetessä tuuli voimistui ja sen vuoksi kilpailun järjestäjä päätti keskeyttää klo 8.00 alkaneen kisan klo 12.00 ja veneiden piti olla rannassa viimeistään klo 14.00. Kaikki suomalaiset venekunnat, mukaan lukien neljäs täkyraksia vetänyt venekunta (Reijo Louko, Hannu Kesonen, Kari Leppänen) palasivat vesiltä rantaan noin klo 12.30. Juha Virneksen venekunnalla saaliiksi oli kertynyt jo kolme järvilohta yhteispainoltaan 7 900g, ja Loukon venekunnalla saaliina oli kaksi järvilohta yhteis-painoltaan 7 640 g. Neljä venekuntaa pyydysti siis 4,5 tunnissa yhteensä 5 järvilohta yhteispainoltaan 15,4 kg, ja keskipaino oli 3,08 kg. Vetotunteja yhteensä noin 16. Virneksen venekunta sai päivän toiseksi suurimman saaliin ja nousi kokonaiskisassa kärkeen. Ahosen venekunta putosi kolmanneksi.
Kilpailun keskeyttämiselle oli hyvä perusteet, sillä sää ennen puoltapäivää oli erittäin tuulinen ja kilpailussa oli mukana myös olosuhteisiin nähden liian pieniä veneitä. Keli kuitenkin parani selkeästi juuri ennen puoltapäivää, joten keskeytys oli turha. Lisäksi kilpailun järjestäjä teki virheen hyväksyessään vielä ennen klo 16 tuotuja kaloja punnitukseen. Perusteena oli, ettei kaikkia vesillä olleita veneitä tavoitettu ja siten kaikille ei saatu tiedotettua kilpailun keskeyttämisestä. Osa veneistä siis kalasti vain puolet kisa-ajasta, mutta joutui kilpailemaan koko kisa-ajan kalastaneita venekuntia vastaan.
6.11.1999
Lauantai oli viimeinen kilpailupäivä, ja sää oli heti aamulla yhtä tuulinen kuin perjantainakin. Kilpailun lähtö siirtyi säätiedotuksia odotellessa klo 9.15:een. Tuulen voimakkuus oli arviolta 8 m/s, ja suunta oli kääntynyt suunnilleen itään. Kalan syönti oli kaiken kaikkiaan erittäin huono, ja neljän täkyraksia vetäneen venekuntamme yhteissaalis oli kaksi mitallista järvilohta, molemmat 62-senttisiä. Alamittaisia järvilohia tuli kuusi.
Ahosen venekunta putosi kahden kalattoman kisapäivän jälkeen kokonaiskilpailussa viidenneksi, mutta joka päivä kalaa saanut Virneksen venekunta voitti kokonaiskilpailun ja palkintona olleen matkan Havaijille IGFA:n MM-uisteluun.
Koko aikana mitallisia järvilohia saatiin siis kolmen venekunnan voimin 37 mitallista järvilohta, joiden yhteispaino oli noin 134,5 kg ja keskipaino yli 3,6 kg. Kalaa kohden täytyi uistella keskimäärin 45 minuuttia ja mittalohta kohden keskimäärin 57 minuuttia. Saaliista 80 % oli mittakaloja, ja 72 % tärpeistä pysyi kiinni. Kalakontaktin saamiseksi riitti keskimäärin alle 32 minuutin uistelu.
Saalisvarmuuteen vaikuttavat monet tekijät, jotka kalastusmatkailuyrittäjän on tiedostettava saavuttaakseen korkeatasoisen asiakastyytyväisyyden ja sitä kautta syntyvän lumipalloilmiön, jolloin asiakkaat tulevat vuosi vuodelta uudelleen ja tuovat tuttuja mukanaan.
Usein kalastusmatkailuyrityksen perustaja on kokenut kalastaja, joka tietää mainittujen asioiden vaikutuksesta. Kuitenkin kalastusmatkailuasiakkaat ovat vain pieni osa elämys- ja luontomatkailijoista. Seuraavassa käsitellään asioita, jotka auttavat parantamaan saalisvarmuutta.
Saalisvarmuutta mitataan usein kalalajeittain mittakalaa/vetotunti ja normaalisti kokonainen vetopäivä on 4 + 4 tuntia (tauko välissä) ja puolikas vetopäivä on neljä tuntia.
Seuraavat tiedot (taulukot 1 – 3) on kerätty 20-vuotisen uistelukokemuksen ja useiden vetouistelijoiden kokemusten perusteella.
Taulukko 1. Saalisvarmuus mitallista kalaa varten vaadittuina vetotunteina Saimaan vesistöalueella kalalajeittain.
|
Kalalaji |
Toukokuu |
Kesäkuu |
Heinäkuu |
Elokuu |
Syyskuu |
Lokakuu |
|
Ahven |
6 |
5 |
1 |
1 |
4 |
6 |
|
Hauki |
4 |
2 |
2 |
1 |
3 |
4 |
|
Järvilohi |
5 |
3 |
3 |
4 |
3 |
3 |
|
Taimen |
5 |
4 |
3 |
3 |
4 |
5 |
|
Kuha |
9 |
4 |
3 |
3 |
8 |
9 |
Tällaiseen tulokseen pääsee kokenut kippari, mutta huipputason uistelijoilla saalisvarmuus on noin 30 % parempi.
Taulukko 2. Saalisvarmuus Saimaan vesistöalueella viehetyypeittäin mitallista kalaa varten vaadittuina vetotunteina.
|
Kalalaji |
Perho |
Vaappu |
Lusikka |
Täkyraksi |
|
Ahven |
4 |
1 – 4* |
5 – 8* |
5 – 8* |
|
Hauki |
6 |
3 |
5 |
3 |
|
Järvilohi |
4 |
7 |
5 |
2 |
|
Taimen |
4 |
6 |
6 |
3 |
|
Kuha |
10 |
5 |
9 |
5 |
* Vieheen tai syötin koko 3 – 5 cm alarajalla ja 9 – 12 cm ylärajalla.
Taulukko 3. Lohikalojen keskipaino (kg) viehetyypeittäin Saimaan vesistöalueella.
|
Vieheen koko (cm) |
Vaappu |
Lusikka |
Täkyraksi |
|
7 – 12 |
0,7 |
1,2 |
1,6 |
|
12 – 16 |
1,2 |
1,6 |
2,1 |
Kuun vaikutusta käsitellään kappaleessa 5.6.
Pitkien matala- ja korkeapainejaksojen aikana kalojen aktiviteetti laskee, ja esimerkiksi järvilohen aktiviteetti on lähes olematon. Näinä jaksoina on syytä keskittyä kalalajeihin, joita saa varmemmin saaliiksi (hauki, ahven, taimen ja kuha).
Eri kalalajeille mieluisat lämpötilat on esitetty taulukossa 4. Saalisvarmuus paranee olennaisesti, kun vieheitä vedetään näissä lämpötilakerroksissa. Kylmien vesien aikana etsitään alueelta lämpimin mahdollinen vesi, jolloin kalojen aktiviteetti lisääntyy jo muutaman asteen kymmenesosan noususta.
Taulukko 4. Mieluisat lämpötilat eri kalalajeille.
|
Kalalaji |
Mieluinen lämpötila (° C) |
|
Ahven |
17 – 22 |
|
Hauki |
15 – 24 |
|
Järvilohi |
10 – 13 |
|
Taimen |
13 – 17 |
|
Kuha |
16 – 24 |
Vesistön kunto on tietenkin oleellisin tekijä saalisvarmuuteen. Esimerkiksi F.I.S.U.-projektin esittämien ehdotusten toteuttaminen parantaa yli 2-kiloisten lohikalojen saalisvarmuuden Saimaan vesistössä 20 – 30-kertaiseksi. Ryöstökalastetuissa vesistöissä saalisvarmuus voi pudota 3 – 5 %:iin alussa mainitusta.
Kokemus, ammattitaidon hankkiminen ja sen ylläpito ovat charterkipparille tärkeämpiä kuin monen muun ammatin harjoittajalla. Kippari tekee kaikki päätökset veneessä yksin. Oikeiden päätösten teon muuttuvissa olosuhteissa on oltava luontevaa ja nopeaa kuin laadukkaalla pääjohtajalla suuryhtiössä. On syytä muodostaa paikallisten huippukilpauistelijoiden kanssa verkostoitumalla tiedonvaihtojärjestelmä, jonka tavoitteena on ammattitaidon jatkuva parantaminen.
Asiakkaan odotukset kalastusretkelle ovat asia, joka vaikuttaa retken onnistumiseen. Asiakkaan on tärkeää tietää realistiset mahdollisuudet eri kalalajien saamiseen, ja suurin virhe on antaa asiakkaalle kuvauksia jostain erittäin onnistuneesta kalaretkestä, jolloin odotuksista tulee liian suuret ja pettymys on lähellä.
Esitteissä ja muussa markkinointimateriaalissa on hyvä kuvata kokonaisuutta keskisaaliiseen, jolloin asiakas tuntee saavansa paremman tuotteen kuin on luullut hankkineensa.
Vaikuttaa sille, että kalastamaan lähtiessä olisi tarkistettava myös kuun asento, koska sillä se vaikuttaa mitä ilmeisimmin kalan käyttäytymiseen. Kuun vaikutuksen selville saamiseksi neljän innokkaan urheilukalastajan saaliita verrattiin kuun asentoon. Saaliit olivat tulleet vuosina 1996 – 1999 useilta eri järviltä Suomessa. Saaliista vain järvilohi (Salmo Salar m. Sebago), taimen (Salmo Trutta) ja nieriä (Salvelinus alpinus) huomioitiin, koska ne ovat arvostettuja ja vaikeammin kalastettavia kuin monet muut lajit. Aineisto on kuvattu taulukossa 5. Kaikki kalat oli pyydetty uistelemalla käyttäen täkyraksia tai keinotekoisia vieheitä.
Taulukko 5. Aineiston kuvaus.
|
Laji |
Kappaleita |
Keskipaino (g) |
Keskipituus (cm) |
|
Taimen |
447 |
1601 |
51 |
|
Järvilohi |
246 |
1927 |
54 |
|
Nieriä |
13 |
1302 |
50 |
|
YHTEENSÄ |
706 |
1702 |
52 |
Aineiston jatkokäsittelyn helpottamiseksi kuun vaihe esitettiin joko uusikuuna tai täysikuuna riippuen siitä, kumpi vaihe oli kalan saanti päivää lähempänä. Saaliin lukumääräinen jakauma ja keskipaino uusi- ja täysikuun vaiheilla on esitetty taulukossa 6. Saaliin keskipainon pitäisi kuvata kuun mahdollista vaikutusta lukumäärää paremmin, koska saaliin lukumäärä on suurempi viikonloppuisin ja loma-aikoina, jolloin kalastukseen on enemmän aikaa.
Syy saaliin näennäiseen heikkouteen seitsemän ja kahdeksan päivää ennen tai jälkeen kummankin kuun vaiheen selittyy ainakin osin sillä, että päiviä, joita voisi kuvata noilla luvuilla, ei kalenterissa ole montakaan. Kuten taulukosta 6 näkee, saalis on ollut parhaimmillaan yksi ja seitsemän päivää uusikuun jälkeen. Täysikuun tuntumassa saalis on ollut parhaimmillaan viisi ja kuusi päivää ennen sekä yksi ja kaksi päivää sekä kuusi päivää täysikuun jälkeen.
Taulukko 6. Saaliiin jakautuminen uusi- ja täysikuun suhteen. Negatiiviset luvut ovat päiviä jälkeen kuun vaiheen ja positiiviset luvut ovat päiviä jälkeen kuun vaiheen.
|
Päivää ennen/jälkeen kuun vaiheen |
Kpl (uusikuu) |
Keskipaino, g (uusikuu) |
Kpl (täysikuu) |
Keskipaino, g (täysikuu) |
|
-8 |
2 |
1 533 |
0 |
0 |
|
-7 |
12 |
1 582 |
13 |
1 355 |
|
-6 |
11 |
1 169 |
30 |
1 790 |
|
-5 |
15 |
1 789 |
28 |
1 962 |
|
-4 |
22 |
1 447 |
46 |
1 598 |
|
-3 |
22 |
1 332 |
35 |
1 684 |
|
-2 |
26 |
1 380 |
54 |
1 722 |
|
-1 |
16 |
1 368 |
18 |
1 746 |
|
0 |
20 |
1 576 |
28 |
1 508 |
|
1 |
23 |
2 273 |
42 |
1 785 |
|
2 |
16 |
1 806 |
25 |
1 962 |
|
3 |
21 |
1 876 |
18 |
1 795 |
|
4 |
15 |
1 863 |
11 |
1 388 |
|
5 |
20 |
1 506 |
6 |
2 043 |
|
6 |
22 |
1 723 |
21 |
2 020 |
|
7 |
40 |
1 876 |
8 |
1 336 |
|
8 |
18 |
1 862 |
2 |
2 715 |
|
YHT. |
321 |
385 |
Kuun mahdollisen vaikutuksen selvittämiseksi lajikohtaisesti sekä järvilohi- että taimensaaliit tutkittiin erikseen. Nieriä jätettiin aineistosta pois sen pienen lukumäärän vuoksi. Kuulla ei vaikuta olevan suurta vaikutusta taimensaaliiseen, mutta järvilohisaaliiseen sen vaikutus on ilmeinen. Järvilohisaaliin jakautuminen kuun vaiheiden suhteen on esitetty taulukossa 7. Tässä aineistossa järvilohisaaliissa on selvät huiput uusikuun ja täysikuun tuntumassa. Järvilohisaaliin lukumäärä ja keskipaino ovat olleet keskimääräistä parempia yksi, kolme ja seitsemän päivää uusikuun jälkeen, ja saalis on ollut yleensä parempi lähellä täysikuuta kuin uusikuuta. Tämän aineiston merkittävin havainto oli se, ettei yhtään järvilohta oltu saatu viisi päivää täysikuun jälkeen eikä kahdeksan päivää ennen tai jälkeen sen, vaikka aineisto oli peräisin usealta kalastajalta, useamman vuoden ajan ja useammasta vesistöstä. Todennäköisyys, että tämä olisi sattumaa, on hyvin pieni.
Taimensaaliin lukumäärä ja keskipaino ovat olleet parhaimmillaan yksi ja seitsemän päivää uusikuun jälkeen. Täysikuun lähettyvillä parhaita päiviä ovat olleet neljä ja viisi päivää ennen ja kaksi päivää täysikuun jälkeen. Taimenella ei kuitenkaan ollut tässä aineistossa selviä huippuja kuten järvilohella, ja se on helpommin tavoitettavissa missä kuun vaiheessa tahansa. Järvilohen harvinaisuus ja suuret taimenistutukset suomalaisiin järviin voivat vääristää materiaalia.
Taulukko 7. Järvilohisaaliin jakautuminen kuun vaiheen suhteen.
|
Päivää ennen tai jälkeen kuun vaiheen |
Lukumäärä (uusikuu) |
Keskipaino, g (uusikuu) |
Lukumäärä (täysikuu) |
Keskipaino, g (täysikuu) |
||
|
-8 |
1 |
1 165 |
0 |
0 |
||
|
-7 |
1 |
1 900 |
2 |
1 000 |
||
|
-6 |
1 |
1 740 |
14 |
2 264 |
||
|
-5 |
7 |
1 966 |
11 |
1 751 |
||
|
-4 |
6 |
1 097 |
8 |
2 615 |
||
|
-3 |
11 |
1 402 |
13 |
1 608 |
||
|
-2 |
12 |
1 352 |
35 |
1 812 |
||
|
-1 |
2 |
1 850 |
6 |
1 503 |
||
|
0 |
4 |
1 675 |
3 |
2 117 |
||
|
1 |
10 |
2 368 |
21 |
2 010 |
||
|
2 |
4 |
2 388 |
4 |
3 213 |
||
|
3 |
11 |
2 205 |
8 |
1 991 |
||
|
4 |
6 |
1 582 |
1 |
2 350 |
||
|
5 |
0 |
0 |
1 |
1 300 |
||
|
6 |
8 |
2 039 |
17 |
2 132 |
||
|
7 |
9 |
2 358 |
1 |
1 940 |
||
|
8 |
9 |
1 973 |
0 |
0 |
||
|
YHTEENSÄ |
102 |
145 |
||||
Johtopäätökset
Tutkitun aineiston perusteella kuun vaihe vaikuttaa olevan yksi huomioitava seikka kalastusmatkoja suunniteltaessa. Järvilohirikkailla vesillä on päiviä, jolloin vesille ei kannata juurikaan lähteä järvilohen perään ja päiviä, jolloin jopa taimen on normaalia vaikeampi tavoittaa. Kalastusmatkailuyrittäjän on hyvä pitää tämä mielessä. Hyvää saalista ei voi luvata joka päivälle muista olosuhteista huolimatta. Onneksi on myös päiviä, jolloin saalis on todennäköisesti keskimääräistä parempi.
Aineisto ei ole riittävän laaja, vaan sen pitäisi olla ainakin kaksinkertainen, jotta sen perusteella voitaisiin vetää varmempia ja tarkempia johtopäätöksiä kuun vaikutuksesta saaliiseen. Tämän vuoksi aineistoa kerätään lisää tulevien vuosien aikana.
F.I.S.U.-projektin päätavoite oli luoda asiantuntijaverkosto ja verkostojäsenten jatkuva yhteydenpito. Tämä tavoite saavutettiin täydellisesti, ja tiedonvaihto on tällä hetkellä jatkuvaa mm. faxin, sähköpostin ja puhelimen avulla.
Suomalaiset projektin jäsenet saivat tutustua Simrishamnin kunnan ja Blenkingen läänin kalastusmatkailujärjestelyihin perusteellisesti ruotsalaisten kollegoiden avulla.
Tärkeimpiä kehitettäviä osa-alueita saatujen kokemusten mukaan ovat seuraavat asiat:
Pielisen alueen matkailuyrityksille tehtiin kyselytutkimus ja selvitettiin niiden tämänhetkinen kalastusaktiviteettien kysyntä.
Kysely antoi seuraavat tulokset:
Lisäksi tehtiin kysely Pielisen alueen vetouistelukilpailujen osallistujille, jossa selvitettiin saalisvarmuutta, saaliin kokoa, saaliin saantipaikkaa ja käytettyä viehetyyppiä.
Kyselyn tulokset olivat seuraavat:
Projekti teki koekalasuksen Pielisellä käyttämällä kolmea tyypillistä viehetyyppiä, täkyraksia, vaappua ja lusikkauistinta. Saatujen tulosten perusteella voidaan esittää seuraavat seikat:
Projektin loppukokouksen yhteydessä projektihenkilöille tarjoutui mahdollisuus osallistua koekalastukseen Vättern-järvellä, josta pääosin Jan Olssonin ja Peter Pragin vaikutuksella on tullut Ruotsin vetovoimaisin kalastusmatkailu- ja vetouistelujärvi. Koekalastuksen perusteella Vätternistä voidaan todeta seuraavaa:
Projektin edetessä tutkittiin myös ajankohdan vaikutusta kalojen aktiivisuuteen ja kalastuksen tehokkuuteen. Usein tällä on suuri merkitys, varsinkin, kun ammattikalastusopas vie asiakkaitaan järvelle.
Keskustelun jälkeen projekti päätti pyytää Suomen etevimmältä järvilohiasiantuntijalta, tohtori Jorma Piiroselta, asiantuntijalausunnon. Hänen lausuntonsa järvilohesta ja sen kalastuksen järjestämisestä esitetään ohessa.
Järvilohisaaliin koon ja saalisvarmuuden parantaminen
Järvilohen tulevaisuus on kokonaan ihmisen varassa, sillä sen luontaiseen lisääntymiseen sopivat alueet Vuoksen vesistön voimakkaasti virtaavissa joissa, Pielisjoessa, Ala-Koitajoessa ja Lieksanjoessa, on rakennettu ja muutettu niin tarkkaan, ettei mädin ja poikasten kehittymiselle ja kasvulle luontaisilla koskialueilla ole enää käytännössä mahdollisuuksia. Lajin säilyttäminen perustuu emokalojen viljelyyn ja siten saatavaan mätiin ja poikasiin. Järvilohen luontaisten ominaisuuksien ja elinkierron säilyttämiseksi suuri osa istutuksista tehdään vaellusvaiheisilla, tavallisesti 2-vuotiailla, poikasilla entisiin kutuvesistöihin eli Lieksanjokeen ja Pielisjokeen. Osa istukkaista selviytyy syönnösvaelluksensa jälkeen sukukypsinä emokaloina takaisin istutusjokiinsa, mistä emolohia pyydetään vuosittain uusien laitosparvien perustamiseksi. Nykyisin vuotuiset emokalamäärät ovat olleet noususuunnassa 1990-luvun taitteen katastrofaalisen alhaisista, muutaman emokalan määristä, ja parina viime kautena on saatu jopa yli 50 kutukalaa.
Laitosmätiä pystytään nykyisin tuottamaan riittävästi sekä kannan monimuotoisuuden ylläpitämistä että kalastettavia lohikantoja varten tehtäviin istutuksiin. Vuoksen alueelle vapautetaan vuosittain jo enemmän lohen poikasia kuin arvioitu luonnontilainen tuotantomäärä eli 150000 – 200000 istukasta.
Lisääntyneet istukasmäärät eivät kuitenkaan näy toivotusti saalislohien eikä kutupyynnissä saatavien emolohien runsautena. Merkintätulosten perusteella vain neljä kalaa 10000:sta selviytyy sukukypsänä takaisin istutusjokeensa. Syitä lohi-istukkaiden heikohkoon menestykseen on lukuisia, kuitenkin merkittävimmät tekijät liittyvät kalastukseen. Sisävesien yleisin kalastusmuoto, erilaisten verkkojen käyttö, on tärkein yksittäinen tekijä, joka verottaa lohi-istukkaita. Merkintätulosten perusteella tiedetään, että jopa 70 – 80 % lohi-istukkaista jää erilaisiin verkkoihin jo ensimmäisenä kesänään vapauttamisensa jälkeen. Monesti yleisimmät tiheäsilmäiset verkot ovat tuhoisimpia. Jopa muikkuverkot ovat järvilohi-istukkaille turmiollisia, koska sisävesillä yleistä muikunpyyntiä harjoitetaan samoilla ulappavesillä, missä vaelluksensa aloittaneet järvilohetkin liikkuvat.
Myös kaikki muut kalastustavat, uistelua ja troolausta myöten, verottavat osuutensa. Troolissa järvilohi voi joutua puristuksiin suuren muikku- tai kuoreparven mukana tai vetoaika ja –nopeus voivat lähes tappaa lohenpoikasen. Fysiologisista kokeista tiedetään vaellusvaiheisen lohen rasittuvan huomattavasti helpommin kuin esimerkiksi taimenen. Silloin suomupeitteen irtoaminen on herkimmillään, joten kala ei kestä juurikaan käsittelyä troolista, verkosta tai uistimesta irrotettaessa. Uistimen tai täkyraksin kolmihaaraisista koukuista ei alamittaista järvilohta saa helposti irrotettua vahingoittumattomana, vaan tarttuminen merkitsee melko varmaa kuolemaa.
Lohen menestymiseen vaikuttavat myös monet muut tekijät. Myös istukkaiden laatu, istutusaika, ja –paikka ovat tärkeitä. Merkitystä on myös istutusvesistön ravintotilanteella, johon vuosittain tehtäviä istutusmääriä pitäisi entistä tarkemmin suhteuttaa. Kuitenkin kalastustapojen ja –välineiden käytön ohjaaminen on käytännössä helpoiten toteutettava kokonaisuus, jolla voidaan merkittävästi parantaa istukkaiden elossa säilymistä tai pikemminkin estää niiden ennenaikaista turhaa kuolemaa.
Verkkojen silmäharvuusrajoitukset ja verkkojen kokonaismäärän hallinta ovat helposti kontrolloitavia asioita. Kuitenkin kaikkien kalastusrajoitusten toimivuuden varmistaminen edellyttää mahdollisimman tarkkoja tietoja järvilohen käyttäytymisestä ja vaelluksista sen monivaiheisen elinkierron kaikissa vaiheissa. Laajalti vaeltavan kalan, kuten järvilohen, suojelu liian varhaiselta kalastuskuolemalta ei ole helpoin tehtävä. Kuitenkin jo nyt tiedetään sen merkittävimmät vaellusreitit ja istutusten jälkeisten vaiheiden vaelluskäyttäytyminen. Jo näiden tietojen perusteella on annettu mm. verkkopyyntiä koskevia suosituksia ja ohjeita, joita noudattamalla suuri joukko istukkaista selviytyy ensimmäisen kasvukauden yli; sen jälkeen kala on jo riittävän suuri välttämään muikkuverkkoja muita tiheäsilmäisiä verkkoja.
Eräs merkittävä tekijä järvilohen huonon menestymiseen istutusten jälkeen on mitättömän pieni alamitta, joka nykyisen kalastusasetuksen mukaan on 40 cm. Noin parikymmensenttiset istukkaat saavuttavat alamittapituutensa tavallisesti ensimmäisenä järvikesänään. Painoa tällaisella lohella ei kuitenkaan ole 700 – 800 grammaa enempää. Jos alamitan tarkoituksena on suojella lohta lisääntymiskokoiseksi, pitäisi alamitta nostaa ainakin 60 cm:iin. Silloin lohi painaa noin 2 – 3 kg eikä vieläkään ole lähelläkään maksimimittojaan. Kuudenkymmenen senttimetrin pituuden järvilohi saavuttaa kahden järvivuoden jälkeen. Kolmen järvivuoden jälkeen lohet ovat jo yli 70-senttisiä ja painavat keskimäärin 4 – 5 kg. Lisääntymiskokoiset lohet ovat keskipituudeltaan lähes 80 cm:n mittaisia ja painavat noin 6 – 7 kg. Suurimmat järvilohet saavuttavat yli 10 kg:n painon.
Miksi siis emme järjestäisi kalastusta niin, että yhä useammalla istukkaalla olisi mahdollisuus päästä nopeimman kasvunsa vaiheeseen ja selviytyä ainakin kahden järvivuoden ikäiseksi? Kyse on paljolti tiedon levittämisestä, mutta myös asenteista. Lohella on kova maine. Sen näkee mm. uistelukilpailuissa, joiden nimeäminen liittyy lohen mystiseen ja arvostettuun asemaan saalikalana. Kuitenkin saaliskalojen koko on useimmissa kilpailuissa niukasti yli alimman sallitun eli 40 cm. Jos uistelukilpailuiden pistelaskua suunnattaisiin suurempiin saaliskaloihin, niin voitaisiin ehkä saada samalla myös lisättyä kalastajien tietoa sekä hitaasti muutettua ehkä heidän asenteitaankin.
Kuten aiemmin todettiin, kalastus on Pohjois-Karjalassa ja Suomessa ollut pitkään ikään kuin jokamiehenoikeus, jota on ollut helppoa, edullista ja mahdollista harrastaa melko vapaasti. Tämän takia sitä ei ole pidetty kannattavana liiketoimintana ja siksi markkinointi on jäänyt melko olemattomaksi.
Väestö kaupunkilaistuu ja ruuhkautuu kasvukeskuksiin ja pian tullaan vaiheeseen, jolloin vapaa- ja loma-aikoina halutaan paeta luonnon rauhaan. Tämä korostuu varsinkin Euroopan ruuhkaseuduilla.
Tulevaisuudessa kalastus, etenkin luonnonkalojen kalastus on varakkaiden spesialistien harrastus, jota harrastetaan kustannuksista välittämättä. Toisaalta nuoriso on tänä päivänä yhä ympäristötietoisempaa ja siksi varsinkin passiivisilla pyydyksillä kalastus vähenee ja siirrytään käyttämään urheilukalastusvälineitä. Onpa esitetty sellainenkin skenaario, että tulevaisuudessa ei välttämättä halutakaan oikeaa kalastuselämystä järvellä tai joella kalastaen, vaan seurataan jonkun aktiiviharrastajan kalastustapahtumaa virtuaalikypärä päässä kameran välittäessä reaaliaikaista kuvaa järvilohen tempoilusta siiman päässä. Onpa tästä jo esimakua olemassa myös Itä-Suomen vesiltä. Kun kalastaja saa suuren valokuvauksellisen kauniin kalan, se kuvataan digitaalikameralla ja kuva välitetään sähköisesti matkapuhelimella internetiin, josta kaverit voivat sen nähdä jo muutamia hetkiä myöhemmin. Edellinen esimerkki osoittaa, että tietoliikennetekniikka tai yhteydenpito ei ole mikään ongelma etenkään Suomen kalavesillä. Myös infrastruktuuri, majoitus- ja kuljetuspalvelut ovat seuranneet kehitystä.
Voidaan sanoa, että yhteistoiminta, verkostoituminen, on se osa-alue, jossa tarvitaan vielä paljon työtä kalastusmatkailuelinkeinon kehittämisessä. Yhteistyön puute lienee peruja suomalaisten synnistä, kalamiehen kateudesta. Ei haluta paljastaa naapurille omia hyviä kalapaikkoja ja kalastuskeinoja.
F.I.S.U.-projektin aikana on ilmennyt, että nykyisellä kalastusmatkailuväellä on nykyaikaiset tiedonvälityslaitteet, riittävästi laadukasta majoitustilaa ja nykyaikainen venekalusto, mutta tärkein eli kalat puuttuvat. Puuttuu tärkein elementti, joka saa kalastajan hakeutumaan kohteeseensa matkasta ja rasituksista piittaamatta. Projektin yhteydessä tätä polttavaa kysymystä on selvitetty hyvin perusteellisesti. Kun ongelma ratkaistaan, muut ongelmat ratkeavat kuin itsestään.
Projektin yhteydessä on tutkittu uusia, kalastusoppaiden käyttöön soveltuvia erikoistekniikoita, joilla saalisvarmuus saadaan nostetuksi kalastusmatkailijaa kiinnostavalle tasolle. Samalla on tutkittu nykyisiä käytössä olevia tekniikoita ja kalastuskulttuuria.
Kalavesien ja kalastusoikeuden omistus Suomessa perustuu yksityiseen maanomistukseen, joten selkeä, kokonaistaloudellinen päätöksenteko on vaikeaa ja hidasta.
Kalavesiä hoidetaan nykyisin näennäisesti hyvin, mutta käytännössä tulokset ovat lähes olemattomia. Lohi- ja taimenistutusten takaisinsaanti on nykyään 30 – 120 kg/1000 istukasta eli järvestä saadaan takaisin vähemmän kalaa kuin sinne istutetaan.
Urheilukalastuskilpailuja järjestetään kesäisin koko maassa noin 300, joissa keskimäärin on 100 – 150 venekuntaa. Kilpailuissa saatava saalis on 90-prosenttisesti alamittaista kalaa, joka kolmihaarakoukkuisiin vaappuihin tartuttuaan kuolee välittömästi tai menehtyy tulehduksiin 80 % varmuudella. Ruotsalainen yhteistyökumppani onkin nimittänyt Suomessa vallitsevaa urheilukalastuskulttuuria murhaamiseksi.
Piiloammattilaisuus sotkee vähien ammattikalastajien toimeentulon. Kalastus on valikoivaa ja kohdistuu arvokkaimpaan lajistoon, jolloin vähempiarvoiset kalat jäävät pyytämättä. Vesistöt rehevöityvät, koska liiallinen särkikalakanta vapauttaa fosforia veteen.
Projektiryhmä on kokouksessaan pohtinut edellä käsiteltyjä asioita ja esittää, että parannuksia alettaisiin tehdä helpoimmasta päästä. Tällä tavoin olemassa olevista etuuksista ja oikeuksista tarvitsisi luopua mahdollisimman vähän.
Keskusteluissa on ilmennyt, että projekti ei yksin pysty ratkaisemaan kaikkia kysymyksiä. Projektin jäsenet toivovat, että raportti aloittaisi rakentavan keskustelun Suomen ja Pohjois-Karjalan mahdollisuuksista parantaa kalastusmatkailuyritysten kannattavuutta ja lisätä kalastusaktiviteettien määrää harvaan asutulla järviseudulla.
Projektin päättymisestä huolimatta ryhmä jatkaa yhteistyötä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Toivomme, että EU:n Komissio ottaa esityksemme huomioon ja antaa sille painoarvoa suunnitellessaan tulevan ohjelmakauden toimenpiteitä.
LÄHDELUETTELO
Etelä-Saimaan järvitaimen- ja järvilohimerkintöjen tulokset. Yhteenveto vuosilta 1992 – 1994.
Etelä-Savon TE-keskus. Muistio 19.10.1999. Järvilohen kalastuksen järjestäminen Saimaalla.
Pielisen ja Lieksanjoen järvilohiprojekti, 1999. Pielisen järvilohi Lieksanjokeen 1999.
Pohjois-Karjalan maaseutuelinkeinopiiri/kalatalous, 1995. Viivästetyt istutukset Pohjois-Karjalan läänissä.
Pohjois-Karjalan TE-keskus, Kalatalousyksikkö, 1999. Pielisen järvilohikannan ja kalastuksen suuntaviivoja.
Pohjois-Karjalan TE-keskus, Kalatalousyksikkö, 1999. Pohjois-Karjalan elinkeinokalatalous.
Suomen Kalastuslehti 7/1997. Teemana matkailukalastus.
Suomen Kalastuslehti 2/1998. Verkkopyynnin säätelyllä parempiin järvikalasaaliisiin.