Vetouistelulehdestä jäi yksi osio julkaisematta.
Tapajahauella oli pieni nälkä ja Häme-cup voittajat Reima Oksasen venekunta. Alla oleva artikkeli olisi pitänyt kuulua mukaan. Pahoittelen asiaa.
T. Pasi Peltoniemi



Tuho, Räppäri Esko Tammisalo

Esko Tammisalo on Kangasalalainen pitkän linjan uistelija, jolla vuosittain tulee n. 400 uistelu tuntia. Esko ei ole aikoinaan löytänyt kauppojen hyllyiltä itseään miellyttäviä vaappuja ja alkoikin aluksi, valmistaa vaappuja omaksi ilokseen. Kohta piti valmistaa kavereillekin ja sitten homma karkasi käsistä ja täytyi ruveta valmistamaan vaappuja kaikille kiinnostuneille.


Esko uistelee Häme-cuppia

Nyt kahdenkymmenen vuoden tuotekehityksen jälkeen, voidaan sanoa paletin olevan valmis.(jos se nyt ikinä on valmis)
Eskolla on kuitenkin erikseen leipätyö, joten vaappujen valmistaminen on lähinnä vakava harrastus.
Vaappuja ei tarvitse sen enempää mainostaa, ensivuoden tuotanto on jo lähes myyty.
Esko esittääkin naureskellen pienen toivomuksen.
Itse kun kiertelen vetouistelun Häme-cuppia, toivoisin mahdollisimman monen hankkivan muita, kuin minun tekemiäni vaappuja. Jäisi edes joku etu itselle.


Uinti kohdalleen

Eskon tekemien vaappujen salaisuus on herkkä uinti, sekä huippuunsa viety viimeistely.
Jokaisen vaapun uinti laitetaan kohdalleen uittoaltaassa. Tämä ei tarkoita sitä, että jos vaappu ui kyljellään, väännetään nokkalenkkiä toiseen suuntaan, vaan vaappuihin laitetaan sellainen uinti, joka Eskon omassakin pakissa olevilla uistimilla on. Kun uistimien teko on harrastuksena, eikä teollisena tuotantona, ei tarvitse ruveta etsimään säästökohteita valmistuksessa ja laatu pysyy hyvänä. Esko pyysi vaatimattomana miehenä, etten hirveästi kehuisi hänen vaappujaan. Voin kuitenkin sanoa, mikäli vaimoni olisi ollut mukana, olisi hän ostanut vaappuja heti, vaikka ei uistelua harrastakkaan, niin hienoina vaaput roikkuivat seinällä.

Ohut lakkakerros

Ruotolanka liimataan vaappuihin ja vaaput lakataan riittävästi, mutta ainoastaan sen verran, ettei uinti kärsi. Haukipulikoihin laitetaan lakkaa kuitenkin enemmän. Moni uistimen valmistaja, kiinnittää ruotolangan vaappuun ainoastaan, kastamalla vaapun useita kertoja propionaattiin. Vaapuista tulee kestäviä, mutta uinnille, tarvittava herkkyys kärsii. Eskon mukaan, hyvällä taimenvaapulla saa kuhaa, mutta hyvällä kuhavaapulla, ei välttämättä saa taimenia.

Eskon venekunta

Häme-cuppia Esko kiertelee Ari-Pekka Lällän ja Harri Kolun kanssa. Venekunta käy myös harjoittelemassa kilpailu vesillä, ennen kilpailuja. Harjoittelu on tärkeätä, sanoo muut mitä sanoo. Joissain järvissä harjoitellessa vedetään isompia vaappuja ja itse kilpailussa pienempiä vaappuja, koska kilpailuun osallistuvat veneet tekevät kalat aremmiksi ja kalat selkeästi ”pyytävät” pienempää vaappua.
Kilpailuja ei kuitenkaan vedetä hampaat irvessä, vaan venekunnalla on samalla omakin kilpailu. Esko vetää toisella puolen venettä omia vaappujaan ja Ari-Pekka ja Harri toisella puolella muita vaappuja. Niihin vaappuihin sitten siirrytään, millä kalaa tulee, vielä ei ole Eskon tarvinnut kalustoa vaihtaa..


Vatsaväri tärkein

Kuhalle tärkein väri on vaapun vatsan väritys. Kun vaapun selkä, sekä sivu värit, valitaan vallitsevien sää olosuhteiden ja veden kirkkauden mukaan, laitetaan pyyntiin vaappuja eri vatsa väreillä, oranssi, punainen, fluorikeltainen ja valkoinen. Oikean vatsavärin löytyessä, vaihdetaan kaikki vaaput samanlaisiksi.
Kun oikea vatsaväri on löytynyt, se kelpaa joka syvyydellä millä uistellaan.
Esko haluaa erikseen esittää kiitoksen Ilmari Ladaulle, jolta hän aikoinaan sai kipinän vaappujen tekoon, sekä Hannu Kesoselle, jolta on saanut erinomaisia ohjeita ja neuvoja vuosien mittaan ja Hannun kanssa yhteistyö jatkuu edelleenkin. Sekä tietysti suurelle joukolle uistelijoita, joiden panos ja palaute, on ollut merkittävä, kehitettäessä aina parempia ja parempia vaappuja.






  
    esikatselukuvat yllä, linkistä Liite aukeavat alkuperäiset