Ilta meni mukavasti norjalaisten kanssa rupatellessa, kyselin neuvoja minkä kerkesin. Yksi venekunta veti lähes pelkästään vk:n rakseja, toinen suosi muovivaappuja. Ihastelivat suomalaisten vaappujen satulaturpalevyjä, mutta muuten sain kyllä kuulla monta hyvää juttua tyypillisestä suomalaisesta kalastajasta :). Perusnorjalaiseen tyyliin he näyttivät kalapaikat, ottivieheet ja yrittivät käännyttää minua kalastamaan norjalaisittain. Sovimme pitävämme yhteyttä vhf:n avulla, jotta voisimme vaihtaa kuulumisia päivän mittaan eikä kenenkään tarvisi tyhjällä alueella haravoida. Uima-altaalle eli bassängille olisi huomenna matka, siirtymää n.8 distanssia eli merimailia.

Perjantaiaamu valkeni tyynessä pikkupakkasessa, norjalaiset olivat lähteneet vesille jo hämärän hetkellä. Meillä meni pari tuntia matkan rasituksista toipumiseen, aamiaiseen ja säätietojen seuraamiseen Fogdynin majakan webbikamerasta. Pääsimme satamasta ulos kuitenkin noin puoli yhdentoista aikaan, siirtymä sujui kauniissa auringonpaisteessa ja kymmensenttisessä laineessa Klasbådarna -matalikolle. Virittelin pyyntiin vähän kaikenlaista kokeilumielessä, tarkoitus oli vetää hyvin hitaasti veden lämpötilan ollessa hieman päälle viisi astetta ja kala oletettavasti hieman hitaanpuoleista. Prisse toimi autopilottina ja pyörimme ympäriinsä täkyparvia etsien. Lämpötilan mukaan ei edellispäivän vedet sekoittaneen myrskyn takia kannattaisi hotspotteja etsiä.

Noin tunnin vedettyämme nyki takilavapa lupaavasti, joulukala siellä pyysi päästä kyytiin. Kaunis eväleikattu Vänernin järvilohi, pituutta 66cm ja painoa 3.3kg oli kiinnostunut n. 6 metrin syvyydessä hinatusta pikku-Apexista, pinkkiä ja sähkönsinistä. Seuraavaksi pärähti plaanarivavan räikkä, tukeva niiaus syvään ja kampeaminen alkoi. Aika laiskat otteet, ettei vaan hauki. Haukihan se kai oli, siima meni poikki samalla kun kala nousi pintaan muutaman kymmenen metrin päässä. VR:n raksi oli maistunut ja fluoroperuke ei kestänyt. Vielä jokunen tovi vetoa ja toinen takilavapa nytkähti. Samanlainen kala kuin ensimmäinenkin, mutta evällinen ja sai vapautensa takaisin. Ottipelinä se siniselkäinen ja mustapilkkuinen Merimetso, jonka kalat kaikista tarjokkaista useimmiten haluavat kelpuuttaa. Lopettelimme hyvissä ajoin, se joulukala oli saatu ja halusimme ajaa takaisin valoisalla. Verkkoja kuulemma oli paikoitellen hyvin huonosti merkattuina vain pienillä valkoisilla styrox-palloilla. Satamaan saapuessamme veneen köysiä vastaanottamassa oli aamulla satamaan tullut ruotsalainen Silver Foxillaan. Hän oli alkanut kalastamaan suoraan Åmålin majakalta ja sai lyhyessä ajassa fullpotin, kaksi 65cm lohta ja 7kg taimenen.

Norjalaiset olivat ollee koko päivän bassängin pohjoisreunalla, kuulin heidät vhf:stä mutta he eivät kuulleet minua. Kalaa olivat totuttuun tapaansa saaneet. Venekunta team Puff eli Hans Martin ja Knut Einar valittelivat huonoa saalistaan, vain neljä kalaa kyytiin, painoluokka 3-5kg. Kokeneet Bornholmin kävijät Kjell Are ja Einar puolestaan olivat saaneet vain kaksi kalaa, 6.5kg taimenen ja 7.5kg lohen. Lohi oli syönnöstänyt reilun kokoista muikkua, pituudeltaan n. 15cm. Kolmantena norjalaisena venekuntana yksin kalastanut Frank oli saanut vain pari alamittaa tai päästettävää kalaa.

Lauantaiaamuna oli paineet poissa, vesille ei ollut kiire varsinkin kun seurasimme majakan tuulitietoja. Tuulta 10-12 m/s vielä aamulla, yöllä oli ollut kunnon myräkkä ja aalto sen verran suurta, että kannatti odottaa. Tuulen laantuessa 7.5 m/s lukemiin lähdimme vesille ja taktiikka oli aloittaa majakalta heti vastatuuleen, aikaa kun ei paljoa ollut. Norjalaiset olivat menneet sisäreittiä etelään kohti Tösseä ja laskettelivat sieltä tuulen mukana alas. Veneessä oli vaikea pysyä pystyssä, polvillaan piti olla pyytöjä laskiessa. Aalto ei ollut erityisen korkeaa, pahimmillaankin vain n. puolitoistametristä, mutta aallokon terävyys ja ristiaallokko heilutti joka suuntaan. Kerkesin laskea oikean puolen kolme plaanarivapaa, siirryin vasemmalle puolelle ja toista vapaa laskiessani notkahti vapa tukevasti ja räikkä kertoi syöksyn kestoksi n. 50m. Toinen vapa ylös ja tilaa oli koko vasen sivu väsytellä kalaa. Ei kertaakaan pintaan, mutta hauki ei varmasti ollut. Reilu vartti kesti hinata kalaa lähemmäs venettä ja ylösottopaikkana toimivaan oikeaan takakulmaan sitä ei saanut sitten millään. Lopulta se tuli pintaan ja jippii, ei rasvaevää. Haavimisesta ei tahtonut tulla mitään, Prisse toimi autopilottina ja piti hyvin kurssin vastaiseen. Olo oli kuin pesukoneessa, paitsi etten nähnyt luukusta ulos vaan pyörin vailla kiintopistettä. Kaksi kertaa kala oli jo haavissa, mutta aina vaan se pyrstö jäi vanteen ulkopuolelle ja arvokkaan hitaasti kala takaisin veteen. Kolmas kerta toden sanoi ja kala oli kyydissä. Mukava 90cm lohi, painoa 8.1kg. VK:n iso taittolevy, musta, sininen ja valkoinen, AS:n huppu kromi/pinkki/kulta/sininen ja Ottotäky. Muuta emme sitten enää loppupäivästä saaneet, en jaksanut laskea takiloitakaan kun piti hetki haukata happea meritaudin kynsissä.

Norjalaiset tulivat satamaan taas pilkkopimeällä, saaliina Hans Martinilla, Knut Einarilla ja Frankillä kolme lohta, painoa 3-5kg. Kjell Are ja Einar olivat saaneet 5.2kg lohen, huono päivä norjalaisilla siis. Olivat valinneet väärän taktiikan, tuulen mukana laskettelu ei uita vieheitä yhtä hyvin kuin vastatuuleen meneminen :).

Sunnuntaiaamuna kamat kasaan, norjalaiset lähtivät vielä vesille vaikka kotimatka heilläkin olisi edessä myöhemmin illalla. Matka sujui hyvin ja laivaankin päästiin, vaikka viikkari oli ajanut karille ja tunkua Siljalle oli. Ahtaamisjonossa odottaessamme tuli virkailija yhdistelmän vierelle ja alkoi harppomaan reippain askelin pituusmittaa. Käveli mietteliään näköisenä poispäin, päätti kuitenkin kääntyä ja koputti ikkunaan. Kuinka korkea tuo on? Noin 4.20m, pitäisi mahtua rekkajonoon.

Norjalaiset olivat saaneet sunnuntaina vielä saalista, Hans Martin ja Knut Einar fullpotin ja Kjell Are sekä Einar pari kalaa hekin.
  
    esikatselukuvat yllä, linkistä Liite aukeavat alkuperäiset