Jackpotissa pyrstö värisee kourumuotoilun ja pystypinnan ansiosta käytännössä vähäsen aina. Mitä kovempi vauhti sitä voimakkaampi potku ja värinä. Haettu hiukan samaa efektiä kuin esim rattlin rap tyylisessä vaapussa. Värinä pyrstölle on pieni ja vaikea veden alta uitettaessa huomata, mutta siellä se on nähtävillä kun tarkkaan katsoo. Vedenalaisissa kuvauksissa tuo on joskus näkynyt selvästi. Tuo hupun patentoitu muotoilu myös antaa pystypinnan mahdollistaman 'jarruefektin' ansiosta vauhdin ja nopeudenmuutosten kestoa syötin uintiin aivan suvereenisti. Tuota kun pähkäilee kuinka paljon syötin vauhti muuttuu esim. merellä kelissä, virtauksissa ja kaarroksissa, niin mitä pidempään uintiliike säilyy kalastavana päivässä, niin pitkässä viivassa tulokset puhuu puolestaan, kun suuremmalla todennäköisyydellä liike on oikealla hetkellä kalastavan rajoissa eikä esim. hulluna pyörivä propelli. Jos uinti on alunperin esim. Känadän tyyliin porauinteihin tarkoitettujen huppujen tapaan vauhtiherkkä, niin yksinkertaisesti tulee hylättyjä tarjouksia huomattavasti enemmän juuri sillä hetkellä kun se kohdekala käy niitä tarjouksia kurkkimassa. Pyrstön värinä ja vauhdin ja sen muutosten kesto uinnin hajoamatta, oli ihan ensisijainen punainen lanka hupun kehittelyvaiheessa ja tulosten valossa siinä onnistuttiin kyllä ihan buenosti. Sama asia muotoilussa johti myös säädön helppouteen, kun ei tarvitse niin paljoa äkseerata ja Ruotsalaisetkin oppi onkimaan syötin kanssa aika kovalla menestyksellä järvillä, mutta jostain syystä karttavat syöttiä vielä merellä?!

Viime kerralla Bornholmissa alkoi tulemaan ns. kiilaa tuloslistan kärkeen kun kisaa alussa ylivoimaisesti johtanut Tanskalaispaatti vetikin jälkikäteen kertoassaan, vastoin luulojamme jackpottia ja Kolsikin sai tehdä tosissaan töitä nostaakseen Suomen värit kärkeen. Pohdimme Tompan kanssa kisan kestäessä että ei noi peltimiehet yleensä vedä montaa päivää hyvää tulosta ja ko. venekunta putosikin viimeisenä päivänä seitsemänneksi, mutta se sitten johtuikin heidän paikan ruuhkaisuudesta, kun Davis Bankin kupeelle jäi lyhyenä viimeisenä päivänä noin puolet kaikista veneistä. Meidän eteen kakkoseksi kiilannut yllättäjä Puolalaisvenekin ilmoitti kisan jälkeen että samat oli kamppeet ja Verona Per oli myös pirkale oppinut tavoille ja tuli vielä takamatkalta tasapisteisiin ja täpärästi ohi isomman kalansa turvin. Näin omat koirat vähän puri ja antoi myös 'myrskyvaroitusta' Suomalaisille että asioita pitää tehdä vieläkin paremmin jos meinaa jatkossa pärjätä, kun nää muutkin pikkuhiljaa oppii.

Neljä ekaa sijaa ja Taskalaisten seitsemäs meni viimeeksi Jackpot tiimeille, liekkö asian tila sitten johtui mainituista käytön helppous, vauhdinkesto, värinäuinti syistä?

Nuo Puolalaiset vetää kotivesillään käytännössä yksinomaa raksia ja ovat ikäänkuin itseoppineita. Heillä on ihan hulvattomia ennakkoluulottomia tyylejä, mm. vetävät isoa okia isoissa kelkoissa tai kisan aikaan takiloilla veti yksi tiimi 45m syvältä hyvät kalat kun näki kaloja siellä. heidän etu hommassa on että pääsevät treenaamaan talvisin ehkä itämeren lohirikkaimmilla alueilla, kun se rannikko on usein lämpimämmän veden aluetta ja silakka menee juuri sinne kutuun lohien seuuratessa massoittain perässä. saattaa pian olla ettei niille pärjää kohta kukaan kunhan treenaavat vähän lisää?