Yksi asia josta nautin kalassa aina vaan enemmän on oman järven oppiminen. Muistan ajan kun se oli silmissäni vaan suunnattoman iso selkä vailla mitään yksityiskohtia. Mutta siitä se on vaan vuosikymmenien kuluessa alkanut saamaan niitä yksityiskohtia. Järvestä on ahkeran hinkkamisen kautta muodostunut sisäinen kartta, joka tarkentuu käynti käynniltä ja jonka lähes jokaiseen kolkkaan liittyy jokin kokemus. Tosin useimmiten sellainen ettei sieltä tullut mitään :)

Tuohon kartan tallentamiseen on nykyisin loistavat välineet, mutta se kaikki muu on korvien välissä: missä on yleensä täkykalaparvet, missä menee virtaukset, jne. Jokainen reissu lisää tuhon kokonaisuuteen uuden pienen kokemuspalasen. Ja se vasta on hienoa.