Viisaita sanoja, vaikka en itse Ahvenanmaalla uistele. Välillä itsekin mietin, että porukoilla suhteellisuuden taju hämärtynyt. Tuntuu siltä, että mikään ei riitä ja reissun 'hyvyys' mitataan lohen lihan määrässä. Kaloja pitäisi saada useampi päivässä ja nekin mieluiten kaikki yli metrisiä. Jos saa vähemmän kaloja kuin edellisinä vuosina tai naapurimökin porukoilla on käynyt parempi flaksi, niin on suu sitruunalla ja mieli maassa. Ja tää nykyinen somemaailma ei ainakaan ainakaan 'paineita' vähennä....

Itse muistan hyvin 90-luvun lopun-2000-luvun alun heikot lohivuodet, kun tässä Perämerellä sai oikeasti tehdä töitä yhdenkin pyöreän nousulohen saamiseksi. Jotkut veneet vetivät satojakin tunteja tyhjää. Muutamassa vuodessa moni 90-luvun puolivälin lohibuumin huumassa hienot uisteluvermeet hankkinut kalamies laittoi paatin myyntiin, kun ei homma ollutkaan enää kivaa, kun kalat oli harvassa. Monet vuodet sai näillä leveysasteilla melko rauhassa lohen perässä kulkea. Nykyään on sitten veneitä välillä ruuhkaksi asti....

Itse uistelen rennolla otteella ilman saalistavoitteita. Menen merelle silloin kun kelit suosii ja nautiskelen siitä kaikesta, mitä meri ja merellä oleminen tarjoaa. Toki kalatkin otetaan ilolla vastaan, mutta oman kalastuspäivän hyvyyttä ei lohenlihan määrä millään tavalla määritä. Joskus olen jopa tyytyväinen, kun ei räikkä pärise. Saa kaikessa rauhassa naatiskella maisemista ja e nen kaikkea hyvistä eväistä :-)