Hyvä, että sait avun ja tilanteen kuntoon! Hyvä, että otit asian täällä esiin! Näihin aikoihin vesillä ei ole juuri muita kuin vetouistelijoita sekä aamuisin ja iltaisin verkkomiehiä, niissä vesistöissä, joissa verkkomiehiä vielä on. Kun hätä on, jokaisen velvollisuus on auttaa. Ja mitä pikemmin, sen parempi.
Näytit hätämerkkiä, oikein! Kyllä vesillä liikkujien on tunnettava hätämerkit ja reagoitava niihin. Meidän vetoiustelijoiden on oltava silmät auki vesillä ja autettava hädässä tai pulassa olevia veneilijöitä tai muita. Kukaan ei lähetä hätämerkkejä huvikseen.
Sitä, onko veneestä polttoaine loppu, onko se uppoamassa tai onko joku hätämerkin lähettäneessä saanut infartin ei selviä kuin menemällä apuun.
Onko omakohtaista kokemusta? On! Ensikerralla pyysin apua eksyttyäni kovassa lumisateessa selkäesillä. Tuulta, vaatteet kosteina ja puhelimen akku lähes lopussa. Pelastuslaitokselle soitettessani sain vastauksen, että heillä ei ole ketään laittaa apuun. Tämä tapahtui 90-luvun alkupuolella, ennen karttaplottereita.
Tuurilla ja käsikompassin avulla pääsin turvaan. Puhelimeni akku mahollisti turvapaikasta soiton kotiin. Kaverin kännykästä soitin pelastuslaitokselle.
Toisella kerralla, kevään ensimmäillä uistelureissulla muutaman tunnin uistelun jälkeen ihmettelin, miksi veneen perä tuntuu olevan syvällä.
Kokeilin käsipulssipumppua ja samalla tajusin, että veneen rungossa on vettä ja paljon. Nostin kaluston pikana ja käänsin kaasun pohjaan. Moottori jaksoi nostaa keulan korkealle, mutta voima ei riittänyt veneen liukuun nostamiseen. Soitin
`kalakaverilleni´, kerroin tilanteen ja pyysin apua. Hän kertoi närkästyneenä, että he ovat kylässä eivätkä voi auttaa!
Selvisin vesilastissa rantaan, jos vaimoni odotti trailerin kanssa. Selvisi, että veneen rungossa oli monta sataa litraa vettä.
Haveri voi sattua kenelle tahansa ja koska tahansa. Pidetään silmät ja korvat auki ja autetaan heti, kun jollakin on tarvetta!
Ee.koo