Varmaan riippuu paljon tapauksesta, mutta eri mieltä olen kuin kirjoittaja yllä. Kyllä sen pienemmän pitäisi kaikissa tapuksissa vähemmän kuluttaa, eli polttoainetta säästyy. Eri asia tietty säästyykö niin paljon, että apukoneesta taloudellista hyötyä olisi. Pelkillä polttoainekuluilla ei varmaan niin suurta rahasäästöä synny verrattuna keskikokoisella päänelarilla uisteluun, että apukone taloudellisesti 'kannattaisi'. Eli muita perusteita kuin raha täytyy apukoneen käyttöön olla.

Tosi isolla koneella uistelu on sitten jo vähän eri juttu ainakin paljon uistelevalle, koska isoon koneeseen kertyvät isot tuntimäärät voivat pudottaa laitteen vaihtoarvoa niin paljon, että tuntien ajo halvalla pikkukoneella muuttuu kannattavaksi.

Takaisin kulutukseen. Itselläni on kahdessa erikokoisessa veneessä kummassakin apukone. Buster XL:ssä käyttämäni 4-6 heppaiset pikkukoneet ovat vieneet kevyessä uistelussa tunnissa vain 0,3-0,5 litraa. Keskikokoiset nelarit vievät sentään tyhjäkäynnilläkin monta desiä enemmän, karkeasti tuplasti tuon pikkukoneen kulutuksen verran. Hyvä puoli on se, että tarpeeksi hiljaa pääsee apukoneella ilman mitään jarruvirityksiä. Ja jännä juttu on sekin, että apukoneen työntäessä vanha XL kiemurtelee paljon vähemmän kuin pääkoneella uistellessa. Kevyissä keleissä ainakin minun Busterillani on siis paljon vaivattomampaa ja mukavampaa yksinuistella apukoneella.

Isompi veneeni painaa varusteineen liki kolme tonnia ja sekin liikkuu uistellessa kovia vastatuulia lukuunottamatta mainosti vaivaisella kahdeksan hepan evikalla. Tämäkin kölillinen puoliplaanari pitää paremmin suuntansa apukoneajossa kuin isolla dieselilä uistellessa. Suuntavakaus on minulle tärkeä, koska useimmiten uistelen yksin. Apukoneella vetäessä tyynessä tai kevyessä tuulessa tämä yhdistelmä menee itsekseen annettuun suuntaan ilman autopilottiakin niin kauan kunnes saa uuden komennon.
Tintti-vauhdeissa tuo evikka pörisee tunnin noin yhdellä bensalitralla, ei siis vaadi isoja kierroksia. Vastatatuulessa menee yli ja myötätuulessa alle. Eikä mitään jarrutuviritystä siis tietenkään tarvitse edes kovassa myötätuulessa.

Juuri tuo jarruttelutarve kannattaa ottaa huomioon kulutusvertailussa. Monihan kertoo jarruttavansa pääkoneuistelussa vähän isommalla koneella niin paljon, että saa kierrokset pidettyä jatkuvasti yli tuhannen kierroksen. Esimerkiksi useimmat ysikymppiset vievät tuolloin lehtien kulutusmittausten mukaan liki kaksi litraa tunnissa. Kymmentuntisen uistelupäivän kulutusero apumoottorivetoon verrattuna on silloin 10-15 litraa, rahassa parikymmentä euroa. Tyhjäkäynnillähän se ysikymppinen ei kahta litraa tunnissa vie, mutta silloin voi tulla lämpöongelmia ja bensan ja öljyn sekoittumisongelmia, joista taas voi ajan mittaan tulla muita kustannuksia.